HIFK:n pelitapa ei toimi, jos koko viisikko ei ole hereillä ja aktiivinen. Puolustuksen heikkous (pääasiassa kai kokemattomuudesta johtuvia) alkaa olla kaikille selvää ja vastustaja pistää painetta ja vähänkin lisää vaihdetta silmään, ollaan helisemässä. Asiaa ei myöskään auta se, että hyökkääjiltä ei paljon apuja tule, jolloin henkilökohtaisilla virheillä on ollut varsin katastrofaaliset seuraukset. Lisätään vielä, että Hussokaan ei ole jokaisessa pelissä onnistunut ihan 100%:sti, jolloin heikkoudet kertautuvat varsin kovalla prosentilla.
Jatkuva ketjulotto vaikeuttaa hyökkäysketjujen "vaistoilla" pelaamista, kun ketjukaverina on jatkuvasti uusia jätkiä, pakkiparien kombinaatiot eivät ole optimaalisia, jolloin kumpikaan pakki harvoin pääsee pelaamaan "ominta" peliään, syöttöjen laatu on ollut varsin heikkoa ja yleistekeminen huolimatonta (johtuuko sitten jatkuvasti vaihtuvista ketjukavereista?). Valmennus tietenkin pelaa niillä korteilla, jotka sille on jaettu, mutta näkisin kyllä, että myös valmennuksella on peiliinkatsomisen paikka. Kun on selvää, että puolustus on joukkueen heikoin lenkki, näkisin, että tällöin hyökkäys on paras puolustus. Ja siihen taas tarvitaan optimaalisia hyökkäysketjuja. Vaikka yleisesti ottaen en usko "kaikki munat yhteen koriin"-ajatteluun, tilaispäisesti tätä voidaan kuitenkin käyttää. Nyt näyttää siltä, että olemme sellaisessa tilanteessa, että virheiden merkitys itseluottamukseen ja sitä kautta myös "tuleviin tekemisiin" on jotenkin ylikorostunutta ja tällöin tarvittaisiin onnistumisia ja tiukkojen tilanteiden voitoksi kääntämistä. Tässä voisi vallan hyvin käyttää sitä, että hyökätään niin maan perkeleesti ja Ramstedtille pistetään laitaan Zaborsky ja vaikka sitten Rask tai Partanen. Tai ihan kuka muu tahansa, joka laittaa lihan tummumaan. Jos Nykopp on pitkään poissa ja tutkapari Nykopp-Ikonen joudutaan hajottamaan joka tapauksessa, kokeilisin jopa Ikosta Ramun ja Zabon kanssa. Puustinen ja Elkins eivät mielestäni toimi ilman Peltost ollenkaan, mutta he voivat sitten tarvittaessa piipertää keskenään ja väistellä tilanteita, kuten varsinkin Puustinen on tähänkin asti tehnyt. Hän voisi laittaa duunihaalarit päälle, jolloin Goldobinin voisi heittää toiseen laitaan. Luttisen voi tietenkin heittää mihin kenttään tahansa, jolloin puolustussuuntaan riskit pienenee siinä kentässä, missä pelaa.
Nyt ollaan kuitenkin sen verran hyvissä asemissa vielä, että koko korttitaloa ei kannata kaataa sillä, että uppiniskaisesti peluuttaa vähemmän maalinteko-orientoituneita pelaajia vaikkapa juuri Ramun kanssa.