HIFK B
Olen mielenkiinnola seurannut tällä kaudella HIFK:n B- joukuuen menestystä ja yrittänyt hiukan miettiä mistä menestyksen juuret tulevat.
B-juniori ikäiset lienevät tällä hetkellä lähes kruunun jalokivi, sillä joukkueessa kiistatta kiekkoilee tällä hetkellä jopa valtakunnan lahjakkaimpia junioreita ja heistäkin osa on vasta fyysisen ja mentaalisen kehityksen porteilla.
Nimistä lienee mielenkiintoisimpia:
Sami Salminen, valitettava loukkaantuminen, huippulahjakas
Markus Granlund, lahjakkaampi kun veljensä??
Riho Embrich valtava kehitys tälläkaudella
Otso Rantakari,valitettava loukkaantuminen, huippulahjakas, poikeuksellinen pelinäkemys
Aleksi Laine, huippulahjakas, toivottavasti paikka U-18 kisoissa
Saku Salminen, huippulahjakas, mentaalinen kasvu kesken
Miro Saarelainen, lähes legendan ainesta, loistavaa pelaamista illasta iltaan
Christian Buchert, uskaltaa vihdoin pelata ja nähdä kentän; loistavaa
[Juho Kiiski, kaikki ominaisuudet on, mutta pelirohkeutta ja aktiivisuutta kiekottomana.
Richard Ullberg, legendan ainekset, mutta mentaalinen puoli???
Timo Niemi, maaginen, loistava
nämä ovat vain joitakin nimiä mainitakseni ja ehkä jonkinlainen top of the top
Mielenkkintoisa on se, että joukkueessa ei liene muita HIFK lähtöisiä pelaajia kuin Lauri Korpela kylläkin huippu mie hänkin.
Huolestuttavaa on se, että seuran edustajien ja valmentajien vuoropuhelun puuttuminen on ajamassa monen pelaajan harkitsemaan muuttoa muualle.
Tietysti perin normaalia näissä kehissä, mutta tuntuu hiukan haikealta jos loistava ryhmä taitavia pelaajia katoaa, tyyppi Suomalaisuuteen eli puhumattomuuteen ja olemattomaan kanssakäymiseen. Kanssakäyminen ei tarkoita harjoituksia tai pelitapahtumia.
Jos edellämainituun lisättäisiin vielä vanhemmat niin...no kaikkea ei voi vaatia.
Vielä kerran, onnea play-offeissa valtava haaste jokaiselle!
En gång IFK altid IFK heja, heja