Aika kuluu eteenpäin, mutta IFK:lla on kauden kynnyksellä taas sama teema edessä, kun niin monta monta vuotta aiemminkin: Kun urheilullista menestystä ei ole tullut taas pitkään aikaan, niin nyt sitä pitäisi jo vihdoin sitten tulla näillä resursseilla. Itse olen sen verran kilpailuhenkinen kaveri, että pidän menestystä tärkeimpänä asiana. Kannatanko sitten väärää seuraa? Ehkä, mutta eihän IFK:ta mihinkään vaihdeta niin kauan kuin henki pihisee. Valittaminen taas kuuluu fanien perusoikeuksiin, ja siitä oikeudesta ainakin itse pidän kovin kiinni :)
Onko menestyminen sitten mahdollista tällä porukalla, ja näillä metodeilla… vaikea sanoa ennen kautta, mutta kysymysmerkkejä ei IFK:sta taas puutu. Baxter pelaa rikas/köyhä -leikkiä muokkaamalla korttejaan rajusti itsensä näköiseksi. Pari ässää löytyy hihasta, mutta pienempien korttien riittävyyttä saadaan todennäköisesti jännittää pitkin kautta. Pakiston päällähän nuo kysymysmerkit eniten leijuvat. Sille osastolle olisi todella tarpeellista raapia jostain kova tekijä. Taitavat nämä tekijät vaan olla aika vähissä tässä vaiheessa, kun ulkkarit eivät tule kysymykseen.
Baxterin peluutustapaa on usein kritisoitu täällä. Jäähyjen välttäminen oikeanlaisella pelitavalla on nerokasta, vaikka muuta joskus väitetäänkin. Onko Baxterin tyylinen kurinalaisuus sitten se asia, joka vie eteenpäin? Baxterin viime kauden puolustustaktiikka-suoritusta on mielestäni turha moittia, koska Ladasta ei Mersua saanut edes virittämällä. Kaikki tehtiin mitä tehtävissä oli, mutta surkea Francis-aika oli lopulta yksinkertaisesti liikaa. Mutta se siitä.
IFK on joskus ollut liigan jäähyherkin joukkue, jonka byyri on kolissut alivoimalla niin kovaan tahtiin, että se on saanut jo monet miettimään brändin (sattuu, sattuu, tapahtuu, tapahtuu) oikeanlaista toimivuutta. Varsinkin kevään tärkeimmissä peleissä on IFK:lta nähty lähes käsittämättömän typeriä tempauksia. Lopputulos olisi voinut olla täysin erilainen, jos kurinalaisempaa toimintaa olisi löytynyt niinä aikoina. Nyt voidaan huoletta sanoa, että uhoamisella ei saavuteta mitään. Sitä konstia kun on yritetty ”muutaman” kerran, ja tuloksetta.
Vielä lopuksi voisin retorisesti kysyä, että mitä on HMV-kiekko? Onko järkevä ja kurinalainen pelaaminen sitä itseään joidenkin mielestä? Nykysäännöt, nykyaika, menestyksen tavoittelu… siinä muutama ydinasia, joiden tasapainoa kannattaa silloin tällöin miettiä. Jos Baxterin kovat harjoitukset ja vaativa ajatusmaailma vaikuttavat positiivisesti koko touhuun, niin ei kai silloin ole moittimisen sijaa. Jos taas homma palaa käsiin illasta toiseen alkavassa liigassa, niin pystytetään se itkumuuri niin korkeaksi, että se huomataan myös kabinetin puolelta.
Onko menestyminen sitten mahdollista tällä porukalla, ja näillä metodeilla… vaikea sanoa ennen kautta, mutta kysymysmerkkejä ei IFK:sta taas puutu. Baxter pelaa rikas/köyhä -leikkiä muokkaamalla korttejaan rajusti itsensä näköiseksi. Pari ässää löytyy hihasta, mutta pienempien korttien riittävyyttä saadaan todennäköisesti jännittää pitkin kautta. Pakiston päällähän nuo kysymysmerkit eniten leijuvat. Sille osastolle olisi todella tarpeellista raapia jostain kova tekijä. Taitavat nämä tekijät vaan olla aika vähissä tässä vaiheessa, kun ulkkarit eivät tule kysymykseen.
Baxterin peluutustapaa on usein kritisoitu täällä. Jäähyjen välttäminen oikeanlaisella pelitavalla on nerokasta, vaikka muuta joskus väitetäänkin. Onko Baxterin tyylinen kurinalaisuus sitten se asia, joka vie eteenpäin? Baxterin viime kauden puolustustaktiikka-suoritusta on mielestäni turha moittia, koska Ladasta ei Mersua saanut edes virittämällä. Kaikki tehtiin mitä tehtävissä oli, mutta surkea Francis-aika oli lopulta yksinkertaisesti liikaa. Mutta se siitä.
IFK on joskus ollut liigan jäähyherkin joukkue, jonka byyri on kolissut alivoimalla niin kovaan tahtiin, että se on saanut jo monet miettimään brändin (sattuu, sattuu, tapahtuu, tapahtuu) oikeanlaista toimivuutta. Varsinkin kevään tärkeimmissä peleissä on IFK:lta nähty lähes käsittämättömän typeriä tempauksia. Lopputulos olisi voinut olla täysin erilainen, jos kurinalaisempaa toimintaa olisi löytynyt niinä aikoina. Nyt voidaan huoletta sanoa, että uhoamisella ei saavuteta mitään. Sitä konstia kun on yritetty ”muutaman” kerran, ja tuloksetta.
Vielä lopuksi voisin retorisesti kysyä, että mitä on HMV-kiekko? Onko järkevä ja kurinalainen pelaaminen sitä itseään joidenkin mielestä? Nykysäännöt, nykyaika, menestyksen tavoittelu… siinä muutama ydinasia, joiden tasapainoa kannattaa silloin tällöin miettiä. Jos Baxterin kovat harjoitukset ja vaativa ajatusmaailma vaikuttavat positiivisesti koko touhuun, niin ei kai silloin ole moittimisen sijaa. Jos taas homma palaa käsiin illasta toiseen alkavassa liigassa, niin pystytetään se itkumuuri niin korkeaksi, että se huomataan myös kabinetin puolelta.