Re: Seuraavat valmentajat
Viestin lähetti Senior
Vaikka Ape on ollut valmentajana IFK:ssa vasta vähän aikaa, niin sooner of later hänenkin aika on ohi. Yleensä Suomessa valmentajat ovat olleet samassa joukkueessa korkeintaan muutaman kauden. Siksipä askaroin itseni kanssa: kuka seuraavaksi?
Hieno keskustelunaihe, vaikka ei ehkä ajankohtainen olekaan, mutta off seasonia mennään, joten antaa palaa ettei mene pelkäksi gooni-keskusteluksi. Muutama nimi, joka tulee heti mieleen.
Hannu "Midas" Jortikka
Mies Turusta, joka herättää tunteita. Kultainen kosketus. Usein tyhmäksi huutajaksi leimattu mies on siviiliammatiltaan rakennusmestari, joten älykkäästä kaverista on kyse. Eräänlaista rakentajan roolia hän kiekkojoukkueissakin on tehnyt ja erinomaisella menestyksellä. Verbaalivirtuoosi vailla vertaa. Suullinen ruoska soi parhaimmilaan siihen malliin, että heikompaa hirvittää. Legendat siitä, että aikuiset miehet alkavat itkeä, kun Jortikan suusta tulee kovaa tekstiä on helppo uskoa. Puolustaa omiaan kuin emokarhu poikasiaan. Mies on myös legendaarinen siinä mielessä, että mestaruuksien jälkeen muut ovat maasta irti. Jortikan jalat pysyy maassa ja hän kylmänviileästi toteaa, että jääkiekkoa tämä vain on. On useaan otteeseen todennut haluavansa palata valmentajaksi, joten tuskin hän jaksaa kovin pitkään "peukaloitaan pyöritellä" toimistolla. Niin paljon positiivisia asioita Jortikassa on, että hänen turkulaisuuttaankin olen ainakin itse valmis katsomaan läpi sormien. Muualla kuin Tepsissä on osoittanut, että kyllä Jortikan ajatusmaailmaan kova pelikin sopii.
Vasili Tihonov
Loistava valmentaja. Mies jossa yhdistyy maailman parhaiden kiekkovaltioiden asiantuntemus. Idän henkilökohtainen pelaajien kehittäminen yhdistettynä NHL:n peluuttamiseen ja roolittamiseen on tappava yhdistelmä. Töitä oli tarjolla myös Amerikassa, mutta halusi vapaaehtoisesti palata Eurooppaan.
Teki fantastista työtä Raumalla. Ulkonäkö muistuttaa kilttiä professoria, mutta pinnan alla on timantinkova aito Tihonov. Joukkueet pelaa IFK:n näköistä ja oloista fyysistä kiekkoa. Saa puristettua yksilöistä tehot ulos. Mestaruutta ei ole, mutta vaikea sitä Porissa tai Raumalla on saavuttaa. Hyvän joukkueen valmentajana erittäin varteenotettava mestariehdokas.
Ted Nolan
He was the NHL's coach of the year one minute, on the scrap heap the next.
Within a few years he was coaching in the NHL, hired almost as a sacrificial lamb by the Buffalo Sabres, who had traded away star players so they could rebuild their team with youth. But Nolan had met greater challenges, and in two years the Sabres were contenders, dubbed “the hardest-working team in hockey,” a lunch-bucket brigade that came at opponents in waves with speed and fists and always with heart. His tales of how he dealt with hardship inspired them and they bonded.
He put the players in circles each time they met so their spirit went inward to one another; he said that when they played for him they were likes braves going off to war. Their dressing room was sacred ground, their sweaters honoured, not allowed to be even dropped on the floor. A medicine man appeared and blessed their sticks. Nolan always made sure they had fun, telling them that winning was not the most important thing: if they grew as men, if they had the right spirit, winning would be the bonus. And it was.
At the end of the year, Nolan, just 39, was named the NHL's coach of the year. But the Sabres offered him a mere one-year contract and quickly walked away when he demurred.
There had been internal problems, friction with the veteran general manager, John Muckler. Nolan says there were times when he benched players the new GM had just acquired to “motivate them, so they played better when they went back on the ice,” and the team won because of it. He rested star forward Pat LaFontaine after a concussion, initially angering Muckler. (LaFontaine’s doctor stated that another hit would have seriously hurt him.)
Then there was Dominik Hasek, the team’s superstar goaltender. Eccentric and paid millions, he hadn’t seen eye to eye with the man from the northern reserve, and by season’s end he was telling the media he didn’t want to play for his coach any more.
Nolan’s dismissal was controversial. Fans took to the streets in protest; some players were distressed. One, Matthew Barnaby, threatened to deck Hasek on the ice. But Mike Brophy, senior writer for The Hockey News, says such feelings weren’t unanimous. “Some guys loved him, some guys hated him. It wasn’t a case where he had 18 guys on board and two didn’t like him.” In a business filled with unwritten rules, questions were raised about his diplomacy concerning his star goalie and the GM. His record, however - the bottom line in sports - was remarkable. Brophy unhesitatingly calls him “a very good coach.”
Four seasons later, the big leagues still shun him. He was offered a job with the chaotic Tampa Bay Lightning his first year away and didn’t accept. Since then about 40 jobs have become available and he has had exactly two interviews with that pristinely white, old boys’ club the NHL.
“I think he’s been blackballed,” says Brophy. “Muckler is a long-time NHL guy who is well connected. I think it all comes down to the war he had with him, and people are using that.” But Brophy agrees that many coaches have fought with general managers and not been segregated like Nolan. “For whatever reason,” he says, “they are hanging Teddy out to dry.”
Sopimustarjous menemään SM-liigasta Ted Nolanille, niin mies saattaa hyvinkin innostua. Hän haluaa palata NHL:ään, joten SM-liiga olisi erinomainen paikka "paitsiossa" olevalle miehelle. Aivan kuten se on ollut monelle pelaajalle. Nolan Vs. Muckler -kiista ei SM-liigassa paina pätkääkään. Ainoa mikä merkitsee on erityisesti nuoriin satsaava huippuvalmentaja, joka kykenisi myös jo nimellään houkuttelemaan vuoden NHL-valmentajana huippupelaajia Pohjois-Amerikasta SM-liigaan. Harkitsemisen arvoinen mies monessakin liigaseurassa.
Mike Keenan / Barry Smith / Jne..
Tällä hetkellä pelkkää fantasiaa, mutta asiahan ei olekaan ajankohtainen juuri nyt. Isoja kaloja kannattaa joskus yrittää, vaikka saanti ei varmaa olisikaan. Moni NHL-valmentaja on osoittanut tavalla tai toisella kiinnostusta valmentamiseen Euroopassa.
IHWC.NET: There have been North American coaches who have come to Europe and coached. At any time in the future would you consider such a move, either coaching a league team or national team?
Mike Keenan: Well I suppose anything is possible. That might be something to think about in the future, but right now I am very happy coaching the Panthers.
Kiitos, mutta ei kiitos...
Hannu Aravirta, Sakari Pietilä jne... Erinomaisia valmentajia, mutta pehmeinä poikina niin kaukana IFK-ajatusmaailmasta kuin ikinä olla voi.
Päävalmentajien kohdalla on syytä muistaa myös se, että apulaisvalmentajilla on tärkeä rooli. Sitä kautta olisi erittäin hyvä mahdollisuus ajaa sisään omia entisiä pelaajia valmentajiksi Sakke Lindforssin tapaan. Itse olisin nähnyt esimerkiksi erittäin mielelläni Esa Tikkasen NHL-uran päätteeksi apulaisvalmentajana IFK:ssa, mutta valitettavasti taisi mr. Tikkanen sulkea tämän tien omilla teoillaan.