Juu, eivät kilot niin paljon ratkaise kuin pelityyli. Murphy pelasi taitopakiksi välillä hyvinkin äijämäistä kiekkoa. Seppäsellä puolestaan on massaa ja teoriassa kovuuttakin, mutta hän on paradoksaalista kyllä ollut koko junnuikänsä nimenomaan kiekollisen pakin roolissa. Siitä on vaikea muuttua pommittajaksi. Santeri Heiskanen on kukkakeppi, mutta pelaa kovaa. HIFK-junnuista Holmberg on luunkova pommittaja, toivon hänelle peliaikaa. Onhan noita esimerkkejä.
En olisi ollenkaan niin huolissani HIFK-pakiston kiloista, elleivät nekin vähäiset kilot jakautuisi pelaajille, jotka eivät ole kykeneväisiä fyysiseen peliin: Kovanen ja Korhonen ennenkaikkea. Jos Kovanen ja Korhonen olisivat 90-kiloisia ja pelityyliltään identtisiä nykyisten versioidensa kanssa, haluaisin heidät edelleenkin vittuun alakerrastamme. He olisivat nössöjä ja lisäksi hitaita.
Schnabelin kaltaisia pakkeja ei kannata toivoa, jos samalla tuskaillaan sitä, että nämä ottavat paljon jäähyjä. Sehän on osa heidän duuniaan! Halkidisko muka oli kiltti poika? Itse asiassa Uncle Bob oli aivan paska syyskaudella, keväällä homma toimi hienosti. Ja kevääseehään tässä ennemmin kannattaakin tähdätä. HIFK ja jokainen menestystä haluava joukkue tarvitsee raakoja maalinedustan siivoojia silläkin tietoisuudella, että työ on likaista ja pillikin soi. Kyllä ne vastustajan hyökkääjät siinä silti oppivat, että tuon joukkueen maalilla ei ole yhtään kivaa, siellä tulee mustelmia. Joten ehkäpä kaikki jäähyt eivät olekaan "turhia". Vain Mertaranta olisi tyyyväinen täysin jäähyttömään kiekkoiluun. Mitä sillä saavutettaisiin, että otettaisiin 100-kiloisia nallekarhuja, jotka seuraavat kiltisti vierestä, kun kaveri tekee maalin? Aika kovat vaatimukset; pelaajan pitäisi olla iso, fyysinen, kiekollisena taitava ja lisäksi hänen tulisi välttää jäähyjä. Tällaisilla ominaisuuksilla varustetut kaverit pelaavat NHL:ssä.