Hienoimmat hetket ja pahimmat pettymykset populaarikulttuurin saralla viime aikoina

[Datsun]

Niin. Mitä on populaarikulttuuri? Sen voi määritellä esimerkiksi näin: http://fi.wikipedia.org/wiki/Populaarikulttuuri

Musiikin puolella tänä vuonna on julkaistu ainakin kolme käsittämättömän kovaa albumia, Stam1nan Uudet Kymmenen Käskyä, Opethin Ghost Reveries sekä Mastodonin Blood Mountain. Pahoja pettymyksiä olen vuosien varrella oppinut karttamaan, en koskaan (enää) osta levyä vain yhden hyvän biisin perusteella. Viimeksi näin kävi kun ostin White Stripesin Elephant-levyn sen hitin perusteella. Vieläkin sylettää kun levyn hyllyssä näkee.

Telkkarin puolella C+:n 13 Wallander-elokuvan sarja ilahduttaa minua suuresti. Taattua svenskidekkaria, hlvetin hyvin tehtyä. Pettymys sen sijaan oli kolmosen Rikospoliisi ei laula josta odottelin jotakin uutta Kylmäverisesti sinun-sarjaa. Pieleen meni.
Onnellinen olen siitäkin että olen vuosien jälkeen koukussa...kröhöm...Emmerdaleen...

 

[obi-wan]

Tänä vuonna on suomalaisen musiikin puolella julkaistu niin loistavia levyjä että tämän vuoden voi nostaa siltä saralta populaarikulttuurin hienoksi hetkeksi.

Von Hertzen Brothersin Approach,Magenta Skycoden IIIII,PMMP:n Leskiäidin Tyttäret (joo joo,julkaistan vasta tänään mutta jo kuunnelleena voin kertoa että hyvä se on),Magyar Possen Random Avenger...listaa voisi jatkaa vielä hyvinkin eteenpäin.Ja sen hienouden tähän tuo se,että tämä musiikki ei ole mitään valmiiksi pureskeltua shittiä (Antti Tuiskut ja muut Idols-kurat) vaan sellaista musiikkia joka pakottaa paneutumaan siihen,kuuntelemaan keskittyneesti useita kertoja.

Pettymyksiä listataan sitten myöhemmin

 

[avatar]

Ehdottomasti suurin pettymys tälle vuodelle populaarikulttuurin saralla on kyllä se, että Niskalaukaus ilmoitti kuoppaavansa bändin lopullisesti. Populaarikulttuurin saralle kait tällaiset bändit varmasti lasketaan.

 

[Datsun]

Von Hertzen Brothersin Approach

Totta. On loistava levy. Unohdin tuon metallimyllerryksessäni. Komiaa progea, kertakaikkiaan!

 

[Uleåborgir]

Eppu Normaalin muuttuminen taustamusiikiksi

Eikö papat enää jaksa, Suolaista sadetta tuttuine riimipunoksineen kertoi väsähtäneen poppoon mielialasta. Tätä se on, vähemmän kaupallinen musiikki olisi voinut olla kaupallisesti kannattavampaa.

 

[vision]

Kalteva torni yllätti positiivisesti eikä vähiten Suosalon loistavan suorituksen ansiosta. Osaa se Koivusalo näköjään kirjoittaa katsottavankin elokuvan.

Pettymyksenä voidaan pitää tätä rikospoliisi ei laula-sarjaa joka oli aivan kuraa. Tässä kävi perinteiset eli kauhea hehkuttaminen johti kauheaan pettymykseen.

 

[scholl]

Pako on osoittautunut yllättävän mielenkiintoiseksi sarjaksi. Vaikkei joka jaksoa olekaan ehtinyt katsoa niin positiivisin mielin aina, kun on sarjaa sattunut näkemään.

Euroviisut tietysti pettymys.

 

[Vuokralainen]

Pettymys on erilaisten popstars ja idols ohjelmien suosio.

Realityohjelmat saavat ylipäätään itselläni inhoreaktioita aikaan, mutta kun ei pysty katsomaan niin ei pysty.

Ärsyttävät lähinnä keskustelupalstoilla ja tekstiviesteissä käytettävät lyhenteet yms. rantautuneena puhekieleen. Pahimpana esimerkkinä lol.

On kai jotain hyvääkin viimeaikoina sattunut, mutta noita pettymyksiä on mukavampi luetella.