Briteissä siis pistettiin vuodelta -19 ollut vanha ennätys (38,7) puolella toista asteella paremmaksi ja siirryttiin sielläkin 40 asteen klubiin.
Sinällään tuollainen huippulämpö Suomessakin on siis tulevaisuudessa siellä mahdollisuuksien rajamailla. Mutta eiköhän se suuri bulkki niistä helteistä ole sitä 25-32 raatia kamaa jatkossakin ja joku erityinen huippulämpö on sitten melko paikallinen ilmiö jossain.
Enemmän kuin noista recordeista, olisin kuitenkin ehkä enemmän huolissani sellaisesta todella pitkäkestoisesta suursääkuviosta, joka sallisi näiden helteiden parkkeeraamisen Suomen päälle kesäkuukausiksi.
Jo viime kesänä mallit itse asiassa liputtivat jonkin aikaa korkeapainekelien jatkumista pitkällä elokuuhun saakka niiden erittäin helteisten kesä- ja heinäkuiden perään.
Suomessa toukokuun hellepäivä-ennätys (14) mitattiin vuonna -18. Kesäkuun (24) viime kesänä. Suomessa on vuodesta -60 kahdesti mitattu hellettä jokaisena heinäkuun päivänä. Vuosien ollessa -73 ja 2010, siis sama vuosi kun tuo lämpöennätyskin mitattiin. Elokuun hellepäivä-ennätys on puolestaan vuodelta 2006, kun mitattiin hellettä 27 päivänä.
Tuollaiseen erittäin helteiseen jaksoon sitten yleensä liittyy sivutuotteena se, että kuivaahan se keli silloin on. Kyllä korkeapaineessakin sataa, mutta hyvin paikallisesti ja nuo kuukaudet ovat kyllä hyvin laajoilla alueilla ruutikuivia.
Ja kun miettii, että jo erittäin kuivan ja helteisen toukokuun -18 jälkeen oli maasto monin paikoin vaarallisen kuivaa, niin kyllä tässäkin maassa on potentiaalia varsin ikäviin seuraumuksiin, jos sitten saataisiin tuollainen todella kova hellekupoli-kesä tähän. Eli siis kesä, jolloin yksi sulkukorkea korvaantuu toisella ja sitten taas seuraavalla jne.
Ja tuollaisista kesistä on jo vaikka nuo kesät 2018, 2006, 2002 esimerkkeinä. Viime kesänä mitattiin Kouvolassa pisin yhden sääaseman helleputki, 31päivää.
Eli tosiaan ennemmin kuin yhdestä todella lämpöisestä päivästä, olisin huolissani näistä pikku hiljaa yleistyvistä helleputkista.