Huh huh sentään, tossa oli kyllä jotain niin maagista... Tämä neljäs näytös oli yhtä tykitystä alusta loppuun ja ne desibelit mitä päädystä, ala- ja yläsivuista lähti oli jotain niin hurmoksellista ettei mitään rajaa. Jos sitä joskus tunsi että Areenan katto nousee ilmaan niin se oli tässä sarjassa sekä myös vuotta aiemmassa kohtaamisessa. Tunteilla ei ole ylärajoja, se tuli todistettua noissa sarjoissa positiivisen kautta. Tunteella ei myöskään ole alarajoja, eli se voi laskea vaikka loputtomasti. Näin on käynyt Jokerien venäläistymisen kanssa.
Neljä päivää aikaisemmin: Eteläpääty: Jokerit - hifk 24.3.2012 - YouTube (6:03......)
Huhhu, nää oli niitä aikoja kun pelit aidosti vielä jännitti eikä mistään tullut mitään paria päivää ennen pelejä. Se oli silloin, kun sivuunkirjoittaneen suosikkijoukkueena luki "Jokerit". Nykyään pelit on mulle pelkkää viihdettä, joita voi muutaman kerran kaudessa käydä katsomassa paikan päällä. Minkään näköistä tunnetta tai jännitystä ei ole, enkä tuntenut minkään näköistä vitutusta, kun kausi päättyi TsSKAn käsittelyssä.
Peli on laadukasta ja pelaajat samoin, mutta itseltäni se tärkein, tunne, puuttuu täysin.