Tottakai parin pitää kyetä elättämään itsensä exitin jälkeen. Rusinat pullasta ei ole sovelias toimintatapa, kuten se ei tuossa isommassakaan brexitissä. Mutta jos on niin, että pari toimii oikein, silloin kansan someraivo on aika asiatonta. Kyse on samasta tilanteesta kuin Truman showssa. Tarinan päähenkilö ei edes tiennyt olevansa osa tosi-tv:tä, mutta selvästikään hän ei ollut valinnut osaansa. Eikä pitänyt siitä. Mutta kansa halusi kaiken aikaa nähdä vain lisää ja lisää.
Miksi joidenkin ihmisten pitäisi olla osana jotakin kuninkaallista teatteria tahtomattaan? Vetoaminen kateusargumenttiin (kun ovat niin rikkaita yms.) ei päde, koska kuninkaallisuuskin on nykyaikana 24/7 julkisena olemista. Julkisuudenkin pitää perustua omaan valintaan. Jos haluaa tulla julkkikseksi, on turha valittaa, jos julkisuus onkin toista kuin oli kuvitellut. Mikään raha ei korvaa yksityisyyden menetystä: ellei henkilö sitten laita asialle hinnan ja hyväksyy myös seuraukset.
Kuninkaallisesta näkökulmasta ilman asiaan liittyvää kutsumusta maailma näyttää aika pahalta: lauma kasvotonta massaa haluaa ahneesti tietää sinusta kaiken, olet kuin tositvkamerassa ilman suodatinta. On vieläpä erityinen ryhmä moraalisesti ala-arvoisia ihmisiä, paparazzeja, jotka napsivat sinusta kuvia kaikissa tilanteissa. Kuvat julkaistaan ja pahoitellaan ehkä jälkikäteen ylilyöntejä, jotka kuitenkin jo ovat tapahtuneet. Mikään ei siis muutu.
Vanhoina hyvinä aikoina kuninkaallisuuteen liittyi myös tietty loukkaamattomuus länsimaillakin. Tällöin kuninkaalliset voivat itse valita perfomanssinsa ja julkisuutensa asteen. Nykyään oletuksena on, että kaikkien on siedettävä samaa julkisuutta, vaikka linssiluteita olisikin vain muutama. Yksi mahdollisuus tähän brittejä rasittavaan ongelmaan olisi vaatia suostumus julkisuuteen. Periaatteessa yksinkertaista: jos haluat elää tavallisemmin, voit hylätä tittelit ja valita yksityisyyden. Ja jos haluat elää kuninkaallisen julkisuuden kanssa, valitset niin ja pulinat pois.
Miksi joidenkin ihmisten pitäisi olla osana jotakin kuninkaallista teatteria tahtomattaan? Vetoaminen kateusargumenttiin (kun ovat niin rikkaita yms.) ei päde, koska kuninkaallisuuskin on nykyaikana 24/7 julkisena olemista. Julkisuudenkin pitää perustua omaan valintaan. Jos haluaa tulla julkkikseksi, on turha valittaa, jos julkisuus onkin toista kuin oli kuvitellut. Mikään raha ei korvaa yksityisyyden menetystä: ellei henkilö sitten laita asialle hinnan ja hyväksyy myös seuraukset.
Kuninkaallisesta näkökulmasta ilman asiaan liittyvää kutsumusta maailma näyttää aika pahalta: lauma kasvotonta massaa haluaa ahneesti tietää sinusta kaiken, olet kuin tositvkamerassa ilman suodatinta. On vieläpä erityinen ryhmä moraalisesti ala-arvoisia ihmisiä, paparazzeja, jotka napsivat sinusta kuvia kaikissa tilanteissa. Kuvat julkaistaan ja pahoitellaan ehkä jälkikäteen ylilyöntejä, jotka kuitenkin jo ovat tapahtuneet. Mikään ei siis muutu.
Vanhoina hyvinä aikoina kuninkaallisuuteen liittyi myös tietty loukkaamattomuus länsimaillakin. Tällöin kuninkaalliset voivat itse valita perfomanssinsa ja julkisuutensa asteen. Nykyään oletuksena on, että kaikkien on siedettävä samaa julkisuutta, vaikka linssiluteita olisikin vain muutama. Yksi mahdollisuus tähän brittejä rasittavaan ongelmaan olisi vaatia suostumus julkisuuteen. Periaatteessa yksinkertaista: jos haluat elää tavallisemmin, voit hylätä tittelit ja valita yksityisyyden. Ja jos haluat elää kuninkaallisen julkisuuden kanssa, valitset niin ja pulinat pois.