Ärrää ja päätelmiä
Ärräkuppi tuli nähtyä. Paljon melua tyhjästä. Pärssisen ja Söderholmin esitykset Tsekinmaalla ja lmalassa olivat paljon merkittävämpää antia. Kumpikin maajoukkueratsuista vaikutti olevan hyvässä vedossa.
Samaa täytyy sanoa ilman Jokista, Lieversiä, Viuhkolaa, Bäckströmiä ja Mikkolaa Suippoleukoja vastaan pelanneesta Kärpistä. Käsitykseni mukaan jos Hra Favorin olisi soveltanut kumpaankin joukkueeseen olisi samoja jääkiekkosääntöjä, eivät Suippoleuat olisi päässeet koskaan tasoihin ko. turnauksen finaalissa. Hra Jantusen nimiin kirjatun maalin aikana maalialueella oleva nro 11 häiritsi maalivahtia maalialueella seisten ja ronkkien. Kahvaussäännöt tuntuivat myös vaihtelevan joukkueesta ja ottelusta riippuen.
Vajaamiehinen IFK jaksoi perjantaina Stathoksen voimin Suippoleukoja vastaan yhden erän kohtuullisesti, mutta käytännössä jo etukäteen pakiston (kaikki kädelliset ja Tuplasimo) sekä hyökkäyksen (Pärssinen, Häppölä, Vihko) ammottavat aukot tekivät turhaksi pääsyn finaaliin Kärppiä vastaan. Harkins osoittautui odotusten mukaiseksi Jukka Seppo -tyylin kädelliseksi mutta jalattomaksi sentteriksi. Itse karsintaottelu ei kohonnut mieltä ylentäväksi huolimatta eri päädyistä esitetyistä huudoista. Ainakin itseäni ihmetyttävät apina-imitaatiot sekä Jullit-, ja Suomi -huudot, viimeksi mainittu Lipposen euroaikana. Kummankin joukkueen suurimmat ongelmat kävivät kaikille selviksi: Suippoleuoilta puuttuu kaksi-kolme kädellistä pakkia ja ainakin yksi supersnaipperi. IFK:n pelaavasta kokoonpanosta puuttuu ykkössentteri sekä ainakin yksi supersnaipperi.
Bluesia vastaan lauantaina myös yksi erä meni kohtuullisesti, kun Hra Laaksoharju pelasi yli odotusten (kestävyyden ylärajako?). Hran palattua normaalisuoritukseensa oli myös tulos normaaliluokkaa 2-6. IFK:n esitys oli kauttaaltaan hengetön ja tämä pronssiottelu sangen unettava. Missä ovat Blues-kannattajien maitotonkat, jotka olisivat ehkä piristäneet täysin kuollutta ilmalanpiiriä? Hrat Caloun, T. Elomo ja Hurme pitivät hentoa IFK-puolustusta ajoittain pilkkanaan. Bluesin puolustus, josta ei ilmeisesti paljoa puutteita ole, on keskinkertaista liigatasoa, erityisesti Hrat Määttä, Sarich, Tuominen ja Jalasvaara kokivat ilmeisesti liigatahdin kummassakin ottelussa liialliseksi.