Vastaan tarkemmin yritysnäkökulmasta myöhään iltasella tai yöllä.
Tilanne Suomessa on yhä lähempänä katastrofia. Vielä on matkaa, mutta se lyhenee joka päivä. Jos tarkastellaan talouspolitiikkaa, välillä tuntuu että perusongelmaakaan ei tunnisteta. Viime vuodet yritykset ovat tehneet voittonsa sopeuttamalla, tehostamalla ja irtisanomalla. Tämä johtuu siitä, että muuta tapaa ei ole ollut käytössä. Yritysten voitto on useissa tapauksissa ns. break even point tasolla eli nolla tai sen alla ellei yrityksen toimintoja tehosteta. Tällä tavalla on kuljettu jo monta vuotta koska yritysten myyntikate on supistunut eikä mahdollisuuksia investointeihin tai kasvuun orgaanisella tavalla ole.
Toki tiedän sen, että on yrityksiä joissa tilanne on erilainen. Vaikkapa VVO, joka tekee voittoa sellaiset 50 prosenttia liikevaihdostaan ja jakaa kymmeniä miljoonia verottomina osinkoina ay-liikkeelle. Tai Supercell joka maksaa veroja kymmeniä miljoonia pelkästään Helsingille. Edelliset ovat poikkeuksia. Toki siitä mielenkiintoisia, kuinka halukkuus maksaa veroja yksityisten hallitseman Supercellin ja ay-liikkeen hallitseman VVO:n osalta poikkeaa toisistaan.
Muiden suomalaisyritysten ongelmana on se, että nykyinen työn hinta on yksinkertaisesti liian korkea työnantajan näkökulmasta. Se toki voisi olla korkeampikin jos yritysten kannattavuus olisi parempi. Keskimääräinen kannattavuus on kuitenkin pudonnut, osalla esim. teollisuussektoreista todella paljon. Luvut selviävät alla olevan linkin kautta Suomen Pankin tilastoista. Niitä voi verrata muuhun Eurooppaan ja sekin vertailu löytyy samasta linkistä.
Yritysten saamat voitot ovat siis pudonneet osassa yrityksiä murto-osaan aiemmista. Osa on myös sukeltanut miinukselle. Tässä tilanteessa palkkojen tulisi joustaa, samoin muiden työnantajakulujen, jotta yritykset voisivat investoida ja turvata myös tätä kautta työllisyyttä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, päinvastoin.
Kun vuonna 2008 alkoi lama Suomessa, Euroopassa ja USA:ssa, Suomessa oli juuri päätetty isot julkisen sektorin palkankorotukset. Niiden isäksi voidaan nimetä valtiovarainministeri Jyrki Katainen. Vaikka Suomi kulki muiden maiden kanssa kohti lamaa ja yritysten kannattavuus heikkeni edelleen, palkankorotukset laitettiin täysmittaisina toimeen. Valtion palkat nousivat verrokkivuodesta 2006 peräti 30–35 prosenttia tehtävästä riippuen vuoteen 2013. Kuntasektori ja yksityinen puoli ei tietenkään pysynyt täysmittaisesti perässä, mutta ei kovin paljon jäänyt jälkeen. Tämä selviää myös alla olevan linkin Suomen pankin tilastosta. Lisäksi monilla erityisaloilla palkankorotukset seurasivat joko sellaisenaan valtiolla työskentelevien palkkoja tai menivät niistä hieman jopa yli.
Mulla oli tilaisuus seurata kehitystä myytyäni yritykseni eräälle suomalaiselle pörssiyhtiölle. Toimin siellä ensin Suomen toimitusjohtajana ja myöhemmin Pohjoismaiden varatoimitusjohtajana aina myyntiä seuranneen työvelvollisuuteni loppuun. Kyse oli yhtiöstä joka toimii mm. IT- ja energia-alalla. Palkat lähtivät isoon nousuun ja samaan aikaan Nokian vaikeudet alkoivat. Meidän firmassa Nokia oli iso asiakas Suomen päässä. Yhtäkkiä oltiin tilanteessa, jossa työehtosopimukset toivat 5-7 prosenttia lisää kustannuksia työnantajalle per vuosi, mutta Nokian maksama yksikköhinta per konsultti per tunti putosi ensin noin viisi prosenttia ja sitten myöhemmin lähes 10 prosenttia lisää. Syntyi tilanne jossa osassa sopimuksia ei enää puhuttu yrityksen voitosta vaan siitä, paljonko tehdään tappiota.
Kävin tilanteen avoimesti lukuina läpi työntekijöiden kanssa ja esitin, että tehdään yhdessä päätökset. Yhteinen sävel löydettiin ja soraääniä kuului lähinnä johtoportaasta koska työntekijöiden palkkoja laskettiin X prosenttia, mutta johdon Y prosenttia ja tässä X oli pienempi kuin Y. Näytti silti, että päästään takaisin kasvuun, mutta ei. Ammattiliitto ei sopimusta hyväksynyt. Sen seurauksena jouduin neuvottelemaan irtisanomisista joita yt-neuvottelujen jälkeen laitettiin toimeen. Yhteensä lähes 20 prosenttia väestä lähti. Kenenkään ei olisi tarvinnut lähteä, jos olisi tehty kuten johto ja työntekijät sopivat eli palkat joustivat koska laskutushintakin jousti.
Sama oli muualla. Yhtäkkiä oltiin tilanteessa, jossa keskellä lamaa työntekijöiden ansiot nousivat huippuvauhtia, mutta yritysten voitot ensin supistuivat ja kääntyivät sitten osalla miinukselle. Myös Suomen julkinen velka jatkoi kasvuaan ja se on kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta. Nämä tekijät huomioiden Suomen kokonaistilanne on edelleen aivan käsittämätön. Kovinkaan paljon ei keskustella julkisesti siitä, että Katainen noudatti ensin valtionvarainministerinä sitten pääministerinä elvyttävää talouspolitiikkaa juuri ennen lamaa ja keskellä lamaa. Elvytys kohdistui merkittävältä osaltaan julkisen sektorin palkankorotuksiin, jotka rahoitettiin ottamalla lisää velkaa. Samalla palkankorotukset valuivat myös yksityiselle sektorille huolimatta siitä, että yritysten tulos ei niitä olisi mahdollistanut.
Tämä Kataisen harjoittama talouspolitiikka on yksi pääsyy Suomen ongelmiin yhdessä euron kanssa. Katainen ei tehnyt edes pääministerikautensa loppupuolella päätöksiä siitä, miten yritysten ja Suomen nopea kriisiytyminen ratkaistaan. Päätösten sijaan Suomi velkaantui edelleen lisää ja julkisen sektorin kasvu pysyi tutulla urallaan.
Kun mitään todellisia ratkaisuja työmarkkinoilla ja Suomen velkaantumisessa ei ole vieläkään tehty, kaikki kaatuu Sipilän hallituksen syliin.
Mistä tässä on siis kyse? Yritysten kannattavuus ei mahdollista nykyistä palkkatasoa elleivät yritykset saa tuotteistaan parempaa hintaa. Julkinen sektori ei kestä nykyistä palkkakuormaa ellei velkaantumista lisätä. Aiempina vuosina tutut lomautukset ovat jossain määrin toimineet puskureina, mutta nyt kun Suomen BKT on ties monettako vuotta miinuksella ja selvästi alle vuoden 2007 jolloin Katainen alkoi veronmaksajien ja yritysten rahaa jakamaan, yritykset voivat enää vain irtisanoa tai lähteä Suomesta.
Toinen vaihtoehto olisi työnantajien sivu- ja muiden kulujen pudottaminen esimerkiksi siirtämällä lisää vastuuta työntekijälle sosiaaliturvastaan, palkkajoustoilla tai muilla toimilla. Näihin ay-liike ei ole suostunut, joten ensimmäinen lause ”Tilanne Suomessa on yhä lähempänä katastrofia” on edelleen erittäin ajankohtainen.
Jotain tarttis todella tehdä. Ihan oikeasti. Iso on haaste Sipilän hallituksella korjata puupäiden aikaansaannoksia.
Suomen Pankin tilastoja yritysten kannattavuudesta
http://www.suomenpankki.fi/pdf/169672.pdf
Palkansaajan ansiokehitystä
Suomalainen saa palkkaa noin 3 300 euroa kuukaudessa. | Työt & tekijät
Suomen BKT kehitys
Findikaattori.fi - Taloudellinen kasvu (BKT)
Julkisten menojen kasvu
Julkisten menojen kehitys - Veronmaksajain Keskusliitto ry