Oon tästä tietämättömien ihmisten coverbändijuttelusta päässyt yli jo aikoja sitten eikä se jaksa napata kiinni yhtään, mutta ei jumalauta jos sitä pystyy huonoksi sanomaan, niin sitten on kyllä ihmisellä niin paha vamma jossain kohdassa päätä -- todennäköisesti asenteessa -- että se kyllä vähän surettaa. Varsinkin jos vielä väittää pitäneensä 20 vuoden takaisesta Guns N' Rosesista, niin ei tätä nykyistä poppootakaan voi huonoksi väittää millään ilveellä. Joku JVG:n tai Koop Arposen fani voi niin sanoa jos ei muutenkaan musalajista pidä, mutta jos väittää pitäneensä siitä vanhasta, niin kyllä korvan ja musamaun on pakko pitää tästä "uudesta" (vasta noin kaksi kertaa niin iäkkäästä kuin se "vanha") kokoonpanostakin, tai sitten todellakin vika on vain ja ainoastaan siinä Axl-on-niin-vitun-mulkku -asenteessa ettei sen yli, ohi tai ympäri pääse millään kuulemaan sitä miltä se todella kuulostaa. Vuonna 1992 asemalle jääneet voivat käyttää kyllä näitä coverbänditermejä ja vaikka jotain sinänsä täysin paikkansa pitämättömiä mutta ehkä jollain subjektiivisella tavalla ymmärrettäviä adjektiiveja kuten "hengetön" tms. mutta ei saakeli, huonoksi sitä ei sano kuin huono ihminen.
Tuli tosiaan käytyä Rotterdamissa saakka katsastettua bändin tämän vuoden kunto ja oli ylivoimaisesti paras kerta minkä olen nähnyt (muut Helsingissä 2x2006 + 2010, joista varsinkin viimeisin hyvin epäinspiroitunut rutiiniveto). Hieno settilista, mukana Estranged ja Civil War, kaikkien aikojen paras versio Don't Cry'sta ja paljon muuta mukavaa. Axl hienossa vireessä, joku täällä koittaa provota raakkuvasta äänestä, mutta kyllä se paikan päällä raakkuu vaan jumalattoman hienosti, alusta loppuun, koko kolme tuntia. Tulihan sinä aikana muuten puolisen tusinaa sellaistakin kappaletta, joiden kanssa Slashilla ja Izzyllä ei ollut näppejään pelissä. Että oli vain 2/3-coverbändikeikka!
Oon aikaisemminkin sanonut, että jos olisi joku mystinen valintamahdollisuus joka eliminoisi muutaman sata haittatekijää ympäriltä, niin kyllä minäkin ottaisin sen klassisen kokoonpanon koska vaan nykybändin sijaan, koska sen kanssa minäkin vartuin ja olen nostalgikko, mutta koska olen myös niin saatanan älykäs ja muutenkin hieno ihminen, että ymmärrän realiteetit ja pystyn toipumaan henkilökohtaisista pettymyksistäni viidessätoista vuodessa toisin kuin moni muu, niin pystyn myös hyväksymään tämän nykyisen soittajakokoonpanon ja sen vuoksi olen sen myös äärettömän taitavaksi ja viihdyttäväksi ryhmäksi havainnut. Edelleen älyllisenä olentona näen ja ymmärrän ne coverbändiksi halventamisyritykset, mutta en anna sen haitata kun soitto soi niin äärettömän hienosti. Stinson ja Bumblefoot lauloivat kumpikin yhden piisin omaa tuotantoaan, DJ Ashba soitti oman instrumentaalinsa, ja joo, showssa on mukana paljon sellaista "turhaa" jamittelua jota ilman minäkin pärjäisin oikein hyvin (varsinkin Dizzyn pianosoolo-osuus), mutta ne nyt kuuluvat pakettiin ja kyllä ne mua onnistuvat viihdyttämään, kun en ole naama norsunvitulla miettimässä miksi vitussa tolla kitaristilla on tollanen samanlainen hattu vaikka se ei ole Slash tai miksi ihmeessä Axlin pitää mennä sinne lavan taakse eikä se viitsi vaikka seistä paikoillaan siinä lavalla toljotettavana sitä 30 sekuntia kitarasoolon aikana.
Hyvä reissu. Oltiin tosiaan varattu aiemmin jo työporukan virkistysmatka Amsterdamiin (ei kuitenkaan "virkisteiden" takia) ja sitten hokasin, että Guns N' Roses on noin Hämeenlinnan etäisyydellä yhtenä matkapäivänä. Olisin mennyt yksinkin mutta pari kaveria (tuntevat hitit, eivät tiedä yhtään kuka bändissä soitti vuonna 1987 ja kuka nyt) halusi mukaan, joten vuokrattiin auto ja mentiin. Seuraavana päivänä käytiin sitten hakemassa kummallekin bändin cd, että saavat vähän autossa verestellä keikkaa, josta nauttivat hekin todella paljon. Nauttivat tottakai, KUN EI OLE SITÄ SAATANAN ETUKÄTEISASENNEVAMMAA!
Bändiä ei saatu odottaa kuin vain puoli tuntia, mikä taas raivostutti kymmeniä musiikkitoimittajia, joiden jo lähes valmiiksi kirjoitettu keikka-arvostelu meni uusiksi, kun Axl ei ollutkaan tunteja myöhässä. 21:44 lopetti lämppäri (Rival Sons, ilmeisesti monille paikalla olleille aika positiivinen yllätys vaikka en jaksanut itse ottaa selvää) ja 22:17 valot pimeäksi ja intro soimaan. Noin kolme tuntia min myöhemmin it was over. Onneksi arvostetut musiikkitoimittajat pääsivät sentään kirjoittamaan juttuunsa, että Axl oli ainoa alkuperäisen Guns N' Rosesin jäsen lavalla. Eiköhän ne muistaneet myös mainita nekin oleellise seikat, että oli turhan paljon sooloja, Axl oli läski tai ainakin 10 kiloa painavampi kuin 25 vuotta sitten ja kävi koko ajan lavan takana oletettavasti haukkaamassa happipullosta, ja että kymmeniä, satoja, ehkä jopa kymmeniätuhansia ihmisiä lähti pois jo ennen encorea. Niin joo, paikalla oli ihan persarviolta areenan jossain lukemaani kapasitettiin suhteuttaen 9883 ihmistä, joista 9577 lähti pois samaan aikaan kuin minäkin sen jälkeen kun viimeinen paperisilpun palanen oli leijaillut lattialle kello 1:15.
Niin ja törmäsin muuten rumpali Frankiin Amsterdamissa päivällä ennen keikkaa. Oli varsin mukava heppu, jutusteli mielellään ja poseerasi kuvissa. Oli varmaan vain tyytyväinen että edes joku tunnisti... Keikan jälkeen käännyttiin Ahoy-areenan parkkialueelta kohti ulosmenotietä, niin backstage-parkkialueelta porhalsi pitkä valkoinen limusiini ikkunat huurussa eteen. Ehdotin kuskille että otetaan selvää onko se Axl, mutta ei se suostunut ajamaan edes vuokra-autolla limun kylkeen. Ehkä vielä jonain päivänä.