Myönnän - keikan loputtua olin, kuin olinkin vähän pettynyt.
Mutta se johtui enemmänkin siitä, että alku oli niin SAATANAN kovaa tykitystä, että ruokahalu kasvoi syödessä.
Enää en ole tippaakaan pettynyt.
Välitilutukset olivat osa aivan paikallaan, osa vähemmän tarpeellisia, mutta tuppasivat tulemaan huonoihin väleihin. Aina, kun takapenkkiläisetkin alkoivat vähän uskaltaa taputtaa ja nostaa pyllyä penkistä, niin tuli soolo tai uusi biisi ja tunnelma kieltämättä latistui. Silti pidän kunnioitettavana sitä, että uskaltavat soittaa näitä uusia levyttämättömiä biisejä toisin, kuin vaikkapa Metallica, joka ei paljoa soittele viimeiseltä kolmelta levyltään vaan pelaa aika lailla varman päälle. Mitä tulee näihin "statisteihin" niin eipä tullut kertaakaan ikävä Slashia, Duffia tai Sorumia sen vuoksi, että uusi kokoonpano ei osaisi hommaansa hoitaa. Todella nautittavaa soitantaa hyvällä fiiliksellä ja rohkeata lavaesiintymistä ! En osaa itse paljoa kitaraa soittaa, mutta sen verran kai tajuaa naapurin Ullakin ettei sitä Don`t Cry - instrumentaalia ihan kuka tahansa Axl;n koulukaveri vedä. Jumalauta, siinä tuli komppia ja liidiä samaan aikaan, niin kuin Henriksonin Jannella (Ei se KTP;n veskari)
Yleisön puolesta paikoin hävetti, vaikka siis myönnän, että tunnelman latistuminen oli osin bändin omaakin syytä. Ei silti tarvitsisi uuden biisin aikana istua mielenosoituksellisesti, kuin Ilveksen pelissä, tai lähteä kesken keikan pois niin ikään, kuin Ilveksen pelistä.
Nämä uudet kappaleet allekirjoitan aivan täysin, kuin myös nämä toiminimi - Guns`N` Roses nimen alla työskentelevät Feikkimuusikot. Kiinalaista Demokratiaa nyt kauppoihin ja äkkiä ja uutta kiertuetta. 4 kertaa Jaffa-areena täyteen ja itse joka keikalle lattiatasolle jumppaamaan. Piti kirjoittaa vielä yksityiskohtaisempaa analyysiä biiseistä, mutta eukko mankuaa koneelle. Sen verran vielä, että Dizzy`"fucking" Reed soitti soolopätkässään hienommin, kuin ikinä missään levytyksessä ja oli laihtunutkin ! November Rain oli tarkoitus porata ja laulaa mukana, mutta kun se alkoi, niin koko ruumiin täytti niin sanoinkuvaamaton lämmön ja hyvänolon tunne, että ei voinut kuin katsoa monttu auki, aivan hiljaa, aivan liikkumatta, kun se lahjaton narkkari vetäisi itse säveltämänsä, kaikkien aikojen upeimman rock-balladin ja tunsin, että kaikki kokemisen arvoinen on nyt koettu.
Kiitos Gunnarit !