Göteborgissa ja sen kiekkopiireissä kiehuu. Hukkasivatko Roger Rönnberg ja hänen joukkueensa ainutlaatuisen mahdollisuuden palata huipulle kertaheitolla, vai maksettiinko keväällä vasta oppirahoja? Frölunda hävisi puolivälieräsarjan kirvelevästi game seiskassa Linköpingille ja jäi taas mitalipelien ulkopuolelle. Rönnbergin saavuttua Göteborgiin mies linjasi oman juttunsa: hän haluaa mahdollisimman monta lahjakasta nuorta Frölundaan. Mitä ui kesällä Frölundan haaviin? Tom Nilsson, Alexander Wennberg, John Klingbergin, Max Görtz, Mikael Wikstrand ja Erik Gustafsson. Näiden nuorten lisäksi ns. nimekkäimmät hankinnat olivat tasoa Robin Figren ja Evan McGrath. Viesti oli siis selvä jo ennen kauden alkua. Roger Rönnberg haluaa tuoda joukkueeseen huippulahjakkuuksia ja tulee antamaan heille ison ruudun joukkueessa. Jokainen Rönnbergin kesän hankinnoista onnistui loistavasti breikkaamaan itsensä läpi tällä tasolla. Oma kasvatti Andreas Johnson ja kesän hankinta Alexander Wennberg tekivät yhteensä 31 maalia. Kukaan ei tule enää kiistämään Rönnbergin lahjakkuutta saada pelaajistaan parasta irti, mutta osuiko mies yksinkertaisesti viime kesänä kultasuoneen siirtorajalla vai onko Frölunda tästä eteenpäin automaattinen valinta nuorille lahjakkaille ruotsalaispelaajille? Tämä on erittäin mielenkiintoinen kysymys, ja tilannetta seurataankin Ruotsissa erittäin suurella suurennuslasilla. Artturi Lehkonen kirjoitti Frölundan kanssa sopimuksen heti kauden päätyttyä. Tämä viestii sitä, että Rönnbergin maine on kiirinyt jo Ruotsin ulkopuolelle asti. Rönnberg teki huikeaa työtä läpi runkosarjan ja paikkasi loukkaantumiset, kuinkas muutenkaan, kuin seuran omilla junioreilla. Anton Blidh ja Pontus Widerström olivat esimerkkejä tästä. Blidh (syntynyt '95) pelasi 24 ottelua ja Widerström ('94) 13. Tämä jos mikä pelaa vain ja ainoastaan Frölundan omaan pussiin. Se, että nuoret pääsivät pelaamaan ja imemään kokemusta kaksin käsin ei ollut ainoa huomionarvoinen seikka tällä kaudella. Jokainen nuorista pelaajista tuli jokaiseen peliin isolla itseluottamuksella ja pelasi omilla vahvuuksillaan. Tämä jos mikä saa Roger Rönnbergin näyttämään valmentajavelholta. Nuorten esiinmarssin takaa jää usealle huomaamatta mitä Rönnberg sai aikaan kokeneiden pelaajien kanssa. Nicklas Lasun piti olla aikoinaan saletti NHL-pelaaja, mutta kehitys jämähti täysin paikoilleen. Nyt hän muodosti koko kauden ajan tasapainoisen kaksikon Anton Axelssonin kanssa ja oli joukkueen parhaimmistoa illasta toiseen. Sitten jos mietitään Magnus Kahnbergiä, joka on pohtinut jopa uransa lopettamista. Mies on parhaalla kaudella paukuttanut yli 30 maalia, mutta joutui Frölundassa aikanaan pahaan paikkaan. Peli ei kulkenut ja uutta seuraa piti etsiä eikä ottajia ollut jonoksi asti. Mies valitsi Brynäsin, ja olikin avauskaudella siellä huikea. Sitten tuli taas takapakkia, mutta mahdollisuus palata Frölundaan tuli ”omat pojat kotiin” -projektin ansiosta. Sebastian Karlssonin sikataklaus on hidastanut miehen paluuta eturiviin, mutta nyt mies tuli kokonaisvaltaisempana kuin koskaan esille. Kahnberg ei ollut enää pelkkä hyvä laukoja, vaan teki 18 maalia ja hitaan kauden alun jälkeen oli joukkueen kokonaisvaltaisesti paras hyökkääjä. Rönnberg teki yhdessä kesässä Frölundasta jälleen katu-uskottavan joukkueen.
Mitä keväällä sitten tapahtui? Yksinkertainen työtapaturma? Frölunda hallitsi lähes jokaista ottelua tavalla, jolla olisi pitänyt, tai jopa ansainnut, voittaa. Kenen niskaan saa kaataa kylmää vettä, kun äijät eivät saaneet lyötyä kiekkoa sisään ratkaisevalla hetkellä tai merkkauspeli tökki? Paljon spekuloituun maalivahtipeliin Frölunda ei kaatunut. Vaikea ajatus on se, että parempi joukkue hävisi paras seitsemästä -sarjan. Frölundan kevään kohtalokkaat hetket voi jakaa kahteen kategoriaan. 1) Puolustajien nukahdukset ja 2) heikko viimeistely. Linköping iski monen monta kertaa ns. ainoasta paikastaan. Joku voi kutsua tätä rutiiniksi tai käyttää muita kiekkotermejä, mutta itse todistin ensimmäistä kertaa elämässäni, että parempi joukkue voi hävitä paras seitsemästä sarjan. Frölunda hallitsi pelejä välillä mielin määrin, mutta jonkunlainen tappamisen meininki puuttui hyökkäyspelaamisesta täysin. Pyörittiin omilla mukavuusalueilla, mutta sota-alueille ei menty ja olettettiin, että kulmissa pyöriminen riittää. Olisiko Rogerin pitänyt tässä vaiheessa reagoida kovasti ja nostaa asiat pöydälle? Tässä kohtaa koen, että Rönnberg teki todella ison virheen kun hän veti hevoset taaksepäin ja luotti sokeasti siihen, että kiekon hallitseminen riittää voittoon.
Vaikka kevät oli Göteborgissa suuri floppi, niin uskottavuus on taas palautettu kaduille. Frölunda voi vielä olla iso asia kaupungissa. Muutosta joukkueeseen tulee väkisin, ja siksi Rönnbergillä tulee olemaan haastava kesä siirtomarkkinoilla. Frölundan riveistä lähtee pois Dick Axelsson, joka on jo kirjoittanut sopimuksen Davosin kanssa. Axelssonin lisäksi mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös Mathis Olimb (KHL), Wikstrand, Wennberg ja Klingberg (NHL/AHL) lähtevät Frölundasta. Viisi joukkueen runkopelaajaa, mistä kaksi on jo korvattu. Artturi Lehkonen tuli KalPasta ja Elias Fälth tulee HV 71:n riveistä paikkaamaan kiekollista tyhjiötä Klingbergin poistumisen jälkeen. Näin nopeat reagoinnit siirtomarkkinoilla kertovat ainoastaan siitä, että Rönnbergillä ja Frölundalla on imua. Kun kyse on viiden noin hyvän ja suuren roolin pelaajan lähdöstä, korvaaminen ei ole ikinä helppoa. Göteborgissa ja Frölundalla on nyt kovat toiveet Rönnbergin sekä seuran vetovoimasta. Uskotaan ja luotetaan, että pelaajat valitsevat taas mielellään Frölundan.
Voiko Roger Rönnberg rakentaa dynastian Göteborgiin? Rönnberg tuntee ruotsalaisen kiekkoilun huippulahjakkuudet ehkä valmentajista parhaiten, ja hänen maineensa houkuttelee varmasti varsinkin ruotsalaisia huippulahjakkuuksia Göteborgiin kovalla tahdilla myös tulevaisuudessa. Mutta johtaako tämä suoraan menestykseen? Onnistuuko Rönnberg joukkoineen hankkimaan aina ne pelaajat, jotka onnistuvat lyömään itsensä läpi, kuten jääkiekkotermein sanotaan? Juuri tällä hetkellä tuntuu, että Frölundan ja menestyksen välissä on, taas kerran, liian monta kysymysmerkkiä. Pohja menestykselle on valmis, nyt Rönnbergin pitää löytää oikeat palat palapeliin toteuttamaan miehen ajatusmaailmaa. Kaiken positiivisuuden keskellä pitää muistaa, että Göteborgissa on todella kriittistä lätkäkansaa. Yleisömäärät ovat olleet laskussa, ja edes tämän kauden otteet eivät ole vetäneet yleisöä hallille entiseen tapaan. Ensi kaudella on selvät sävelet. Tulosta on tultava, ja Ruotsissa ei pelata pronssista. Jokainen tietää mitä se tarkottaa.
Kurkataan vielä ensi kauteen
Sopimustilanne tällä hetkellä:
MV:
Linus Fernström
Lars Johansson
P:
Oliver Bohm
Emil Djuse
Oscar Fantenberg (Uusi)
Elias Fälth (uusi)
Erik Gustafsson
Chris Persson
Calle Rosen
Mikael Wikstrand
Christian Bäckman
H:
Artturi Lehkonen (uusi)
Anton Axelsson
Anton Blidh
Robin Figren
Max Görtz
Andreas Johnson
Magnus Kahnberg
Erik Karlsson
Nicklas Lasu
Joel Lundqvist
Mathis Olimb
Mats Rosseli Olsen
Gustav Rydahl
Alex Wennberg
Pontus Widerström
Wennberg tuskin sopimuksesta huolimatta jatkaa Frölundassa. Oli sen verran huikea kausi nuorukaiselta, valmis taalajäille. Mathis Olimbin kohdalla on KHL-mörkö, ehkä suurimpana kuin koskaan. Wikstrand olisi myös lottovoitto, mutta hyvin mahdollista, että Senators haluaa rapakon taakse.
Tästä:
Kahnberg-Olimb-Johnson
Axelsson-Lasu-Rosseli Olsen
Görtz-Lundqvist-Lehkonen
Blidh-Karlsson-Figren
Äärimmäisen vaikea heittää kolmikkoihin. Tuo Lasun johtama superketju ja Mathis-Andreas on ainoita ns. varmoja yhdistelmiä. Muut on lottoja.
Wikstrand-Fälth
Bohm-Bäckman
Fantenberg-Gustafsson
Persson-Djuse/Rosen
Lasse/Fernström
Mitä keväällä sitten tapahtui? Yksinkertainen työtapaturma? Frölunda hallitsi lähes jokaista ottelua tavalla, jolla olisi pitänyt, tai jopa ansainnut, voittaa. Kenen niskaan saa kaataa kylmää vettä, kun äijät eivät saaneet lyötyä kiekkoa sisään ratkaisevalla hetkellä tai merkkauspeli tökki? Paljon spekuloituun maalivahtipeliin Frölunda ei kaatunut. Vaikea ajatus on se, että parempi joukkue hävisi paras seitsemästä -sarjan. Frölundan kevään kohtalokkaat hetket voi jakaa kahteen kategoriaan. 1) Puolustajien nukahdukset ja 2) heikko viimeistely. Linköping iski monen monta kertaa ns. ainoasta paikastaan. Joku voi kutsua tätä rutiiniksi tai käyttää muita kiekkotermejä, mutta itse todistin ensimmäistä kertaa elämässäni, että parempi joukkue voi hävitä paras seitsemästä sarjan. Frölunda hallitsi pelejä välillä mielin määrin, mutta jonkunlainen tappamisen meininki puuttui hyökkäyspelaamisesta täysin. Pyörittiin omilla mukavuusalueilla, mutta sota-alueille ei menty ja olettettiin, että kulmissa pyöriminen riittää. Olisiko Rogerin pitänyt tässä vaiheessa reagoida kovasti ja nostaa asiat pöydälle? Tässä kohtaa koen, että Rönnberg teki todella ison virheen kun hän veti hevoset taaksepäin ja luotti sokeasti siihen, että kiekon hallitseminen riittää voittoon.
Vaikka kevät oli Göteborgissa suuri floppi, niin uskottavuus on taas palautettu kaduille. Frölunda voi vielä olla iso asia kaupungissa. Muutosta joukkueeseen tulee väkisin, ja siksi Rönnbergillä tulee olemaan haastava kesä siirtomarkkinoilla. Frölundan riveistä lähtee pois Dick Axelsson, joka on jo kirjoittanut sopimuksen Davosin kanssa. Axelssonin lisäksi mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös Mathis Olimb (KHL), Wikstrand, Wennberg ja Klingberg (NHL/AHL) lähtevät Frölundasta. Viisi joukkueen runkopelaajaa, mistä kaksi on jo korvattu. Artturi Lehkonen tuli KalPasta ja Elias Fälth tulee HV 71:n riveistä paikkaamaan kiekollista tyhjiötä Klingbergin poistumisen jälkeen. Näin nopeat reagoinnit siirtomarkkinoilla kertovat ainoastaan siitä, että Rönnbergillä ja Frölundalla on imua. Kun kyse on viiden noin hyvän ja suuren roolin pelaajan lähdöstä, korvaaminen ei ole ikinä helppoa. Göteborgissa ja Frölundalla on nyt kovat toiveet Rönnbergin sekä seuran vetovoimasta. Uskotaan ja luotetaan, että pelaajat valitsevat taas mielellään Frölundan.
Voiko Roger Rönnberg rakentaa dynastian Göteborgiin? Rönnberg tuntee ruotsalaisen kiekkoilun huippulahjakkuudet ehkä valmentajista parhaiten, ja hänen maineensa houkuttelee varmasti varsinkin ruotsalaisia huippulahjakkuuksia Göteborgiin kovalla tahdilla myös tulevaisuudessa. Mutta johtaako tämä suoraan menestykseen? Onnistuuko Rönnberg joukkoineen hankkimaan aina ne pelaajat, jotka onnistuvat lyömään itsensä läpi, kuten jääkiekkotermein sanotaan? Juuri tällä hetkellä tuntuu, että Frölundan ja menestyksen välissä on, taas kerran, liian monta kysymysmerkkiä. Pohja menestykselle on valmis, nyt Rönnbergin pitää löytää oikeat palat palapeliin toteuttamaan miehen ajatusmaailmaa. Kaiken positiivisuuden keskellä pitää muistaa, että Göteborgissa on todella kriittistä lätkäkansaa. Yleisömäärät ovat olleet laskussa, ja edes tämän kauden otteet eivät ole vetäneet yleisöä hallille entiseen tapaan. Ensi kaudella on selvät sävelet. Tulosta on tultava, ja Ruotsissa ei pelata pronssista. Jokainen tietää mitä se tarkottaa.
Kurkataan vielä ensi kauteen
Sopimustilanne tällä hetkellä:
MV:
Linus Fernström
Lars Johansson
P:
Oliver Bohm
Emil Djuse
Oscar Fantenberg (Uusi)
Elias Fälth (uusi)
Erik Gustafsson
Chris Persson
Calle Rosen
Mikael Wikstrand
Christian Bäckman
H:
Artturi Lehkonen (uusi)
Anton Axelsson
Anton Blidh
Robin Figren
Max Görtz
Andreas Johnson
Magnus Kahnberg
Erik Karlsson
Nicklas Lasu
Joel Lundqvist
Mathis Olimb
Mats Rosseli Olsen
Gustav Rydahl
Alex Wennberg
Pontus Widerström
Wennberg tuskin sopimuksesta huolimatta jatkaa Frölundassa. Oli sen verran huikea kausi nuorukaiselta, valmis taalajäille. Mathis Olimbin kohdalla on KHL-mörkö, ehkä suurimpana kuin koskaan. Wikstrand olisi myös lottovoitto, mutta hyvin mahdollista, että Senators haluaa rapakon taakse.
Tästä:
Kahnberg-Olimb-Johnson
Axelsson-Lasu-Rosseli Olsen
Görtz-Lundqvist-Lehkonen
Blidh-Karlsson-Figren
Äärimmäisen vaikea heittää kolmikkoihin. Tuo Lasun johtama superketju ja Mathis-Andreas on ainoita ns. varmoja yhdistelmiä. Muut on lottoja.
Wikstrand-Fälth
Bohm-Bäckman
Fantenberg-Gustafsson
Persson-Djuse/Rosen
Lasse/Fernström