No niin, kausi 2019 pelattu TPS:llä ja oli yhdestä maalista kiinni, ettei kausi olisi jatkunut seuraavan vuoden puolelle. Mestareiden liigassa jäätiin siis taas lohkovaiheeseen, olikohan jotain kolmatta vuotta peräkkäin. Oli kyllä ihan lupauksia herättävä vuosi tuolla Euroopan kentilläkin.
Ensimmäisessä Mestareiden liigan karsintavaiheessa vastaan asettui virolainen Levadia, joka voitettiin yhteismaalein 9-0. Toisessa vaiheessa vastaan tuli kyproslainen Omonoia, joka voitettiin 7-1 ja kolmosvaiheessa vastaan tuli Neftchi Azerbaidzanista, joka voitettiin 5-1 ja selviydyttiin lohkovaiheeseen.
Samaan lohkoon kanssamme arvottiin Real Madrid ykköskorista, Olympique de Marseille kakkoskorista, TPS arvottiin siis kolmoskorista! ja FK Željezničar Sarajevo neloskorista. Itselläni oli toiveita, josko voitaisiin OM haastaa jatkopaikasta, kun Real Madrid oli lohkon selkeästi paras joukkue ja Željezničar heittopussi.
Ensimmäisessä ottelussa Željezničar tuli siis vieraaksi, ja se voitettiinkin kotona 2-0 ottelussa, jota hallittiin selkeästi.
Toisessa ottelussa lähdettiin OM:n vieraaksi. Aloitus oli melko surkea, kuten niin usein kovempia joukkueita vastaan: ensimmäisellä puoliajalla OM teki 2 maalia, onneksi ei kuitenkaan sen enempää. Kyten myös melko usein, niin toisella puoliajalla pystyttiin parantamaan esitystä ja nyt kun vastustaja ei ollut tehnyt kuin 2 maalia, niin pystyttiin jopa nousemaan tasoihin! Eli siis 2-2 tasapeli, joka oli melko hyvä tulos vieraskentältä Marseillesta.
Kolmanteen otteluun lähdettiin sitten Real Madridin vieraaksi. Alku oli melko hyvä, kun saatiin jo 11. minuutilla rangaistuspotkukin! Valitettavasti hyökkääjäni Florian Thiede siinä epäonnistui ja Casillas sen sitten torjui. Sitten Madridilaiset kuittasivat maalin 36. minuutilla. Toinen puoliaika lähti sitten melko heikosti käyntiin, kun jo mainittu Thiede sai punaisen kortin pääpallontavoittelutilanteessa, jossa ei mielestäni mitään rikettä edes ollut. Noh pystyttiin sinnittelemään vajaamiehisenä ilman enempää takaiskuja, eli peli päättyi 1-0 Realille. Veikkausliigan viimeinen ottelu oli siis pelattu 3 päivää tätä ennen, joten tämän matsin jälkeen oli jäljellä enää näitä Mestareiden liigan matseja, joka oli oikeastaan pieni helpotus, että pystyttiin keskittymään täysin vain näihin. Tietysti pelivireys oli pieni kysymysmerkki kun matsien väleissä oli pari viikkoa aikaa. Näiden kolmannen ja neljännen matsin välissä vain levättiin, neljännen ja viidennen matsin välissä sitten suurin osa avauskokoonpanostani kutsuttiin maajoukkueen mukaan, jossa he saivat pitää virettään yllä, ja viidennen ja kuudennen matsin väliin sovittiin Hongan kanssa ystävyysottelu.
Mutta niin, neljänteen matsiin, jossa siis vastaan tuli taas Real Madrid, tällä kertaa Turussa! Ja hyökkääjä Florian Thiede oli saanut yhteensä kolmen matsin pelikiellon, elikkä oli sitten lopuista lohkovaiheen otteluista poissa. Korvaajana minulla on kyllä vielä oikein hyvä kaveri, Tim Väyrynen, joka on jo monta vuotta ollut tärkeä pelaaja joukkueessa. Herrat ovat vaan hieman erityyppisiä, eli Väyrynen on tuollainen target man-tyyppinen kaveri, kun Thiede on hyvä "melkein kaikessa", eli on tekninen, hyvä viimeistelijä, hyvät mentaaliset kyvy, nopea.. Pääpelaajana hän ei vain ole Väyrysen luokkaa. Noh tästä neljännestä matsista ei jäänyt paljoa kerrottavaa, kun turpaan tuli rumasti 1-5, ainoan maalin tekijänä toki juuri Väyrynen.
Viidennessä matsissa lähdettiin Zeljeznicarin vieraaksi, ja siellä pystyttiin taas hyvän esityksen siivittämänä hakemaan 0-3 voitto, kun vastustaja aloitti maalinteon omaan maalinsa ja Väyrynen iski vielä pari maalia. Harmittavasti samaan aikaan OM pystyi ottamaan 2-1 voiton Real Madridista. Ikävä takaisku jatkohaaveille.
Viimeisessä ottelussa siis tuli OM vastaan Turussa, ja voitto oli otettava, jos jatkoon haluttiin. Tämä peli alkoikin mielestäni erittäin hyvin, hallittiin palloa enemmän kuin vastustaja ja luotiin enemmän maalipaikkoja. Ensimmäisellä puoliajalla jäi vaan maalit puuttumaan. Kehotin pelaajia vaan jatkamaan samaan malliin ja hehän jatkoivat. Hyvän näköistä pyöritystä, ja hyviä maalipaikkojakin saatiin muutamia, mutta ei! Mikään vaan ei mennyt sisään. Saatiin jopa yksi rangaistuspotkukin, mutta keskikenttäpelaaja Lyytikäinen missasi sen. Selvät maalipaikat meni meille 3-0 ja puolittaisetkin 3-1, mutta ei vaan saatu maalia. Niinpä lopputulokseksi jäi maaliton 0-0 tasapeli, joka oli hieman pettymys, kun esitys oli ollut niin hyvä ja voitto olisi tarvittu, hitto! Jos olisi ollut Thiede käytettävissä, niin olisi varmaan jonkun maalin noista pistänyt, ainaskin rankkarista... Noh ei kun ensi kaudella sitten uusi yritys...
Kausi alkoikin melko hyvin, kun päästiin osallistumaan tuohon johonkin Euro Cuppiin, joka ilmeisesti järjestetään kahden vuoden välein (?) En oikein ole varma että miten siihen pääsee mukaan, pitää ilmeisesti olla Mestareiden liigan lohkovaiheessa mukana? Vai onko tuo ihan niinkun Eurooppa-liigan pudotuspelejä? Pääseekö Mestareiden liigan lohkokolmoset noihin mukaan? Noh kuitenkin, ekassa otteluparissa tuli turkkilainen Trabzonspor vastaan, joka voitettiin otteluin 2-1 ja 1-1, seuraavalla kierroksella tuli vastaan Sporting Lissabon, eka ottelu hävittiin 0-2, mutta toinen ottelu voitettiin 4-1, ja päästiin taas jatkoon! Kolmannella kierroksella sitten tuli vastaan Borussia Mönchengladbach, joka voitettiin ensimmäisessä ottelussa 0-2! Valitettavasti vaan toisessa ottelussa hävittiin 2-4 ja vastustaja sitten pääsi jatkoon vierasmaalisäännön perusteella.
Suomen jalkapallokentillä pelit menivät lähes täydellisesti. Alkukaudesta voitettiin liigacup, sitten Veikkausliiga meni paremmin kuin koskaan, 33 ottelussa ei yhtään häviötä, 2 tasapeliä ja 31 voittoa. Viime kaudellakaan ei tullut yhtään häviötä, tosin tasapelejä tuli jotain yli 10 kappaletta, mutta kuitenkin, nyt ollaan liigassa about 70 pelin tappiottomassa putkessa. Myös Suomen cup pystyttiin voittamaan. Tietysti vähän on vaikeuksia motivoitua jatkamaan seuraavalle kaudelle, kun ollaan jo noin ylivoimaisia Suomessa, ja kauden menestyneisyyden määrittää vaan ne muutamat ottelut sen jälkeen, kun ollaan jo pitkä kausi pelattu... Mutta mä haluan edetä pidemmälle Mestareiden liigassa!
Pelaajisto näyttää kyllä melko hyvältä, kun monet avainpelaajat ovat vasta 23-26-vuotiaita, joku viitisen about kolmekymppistä, jotka ovat vielä hyviä vahvistuksia, tai ainakin hyviä vaihtopelaajia. Ja sitten junnuistakin on vielä tulossa muutamia melko kovia nimiä. Palkkoja on joutunut hieman nostamaan, että on saanut pidettyä tärkeitä pelaajia joukkueessa, mutta ne ovat kyllä vieläkin melko maltillisia. Eniten tienaava pelaaja on 31-vuotias keskuspuolustaja Jordi van Gelderen, jonka aikoinaan JJK:sta hommasin ja silloisesta keskikenttämiehestä muovasin puolustajan, ja onkin erittäin hyvä hommassaan! Hän on hankkinut myös Suomen kansalaisuuden ja päässyt Suomen maajoukkuepelejäkin pelailemaan. Hän siis tienää 2000/viikko. Koko joukkueen palkkakulut ovat 28 373 e/viikko, ja olen pitänyt tuon palkkabudjetin tuossa mahollisimman lähellä. Siirtobudjettia löytyisi tällä hetkellä 9.7 miljoonaa, joten kovin säästeliäästi olen vieläkin toiminut. Olen nyt katsastellut markkinoilta hyvää, nuorta puolustajaa, ja sellaista on kyllä ollut aika vaikeaa löytää sellaista, jolla noi nopeus-ominaisuudetkin olisi kohtuullisen hyviä, mutta onnistuin hommaamaan joukkueeseeni 17-vuotiaan Itävaltalaisen Eric Kernin, joka saattaa jo kohta haastaa edustusjoukkueenkin puolustajat peliajasta. Loppukaudesta annoin hänelle peliaikaa rotaation merkeissä ja hän aloittikin melko vakuuttavasti, kun 4 pelissä teki jopa 3 maalia.
Taktiikkana itselläni on muuten samantyyppinen, mitä tuolla ylempänä nimimerkeillä kurhela ja Footless, eli 4-1-2-2-1. Alhaalla tietysti kaksi keskuspuolustajaa ja kaksi laitapakkia, vasemman puolen pakki, Gideon Okore, nousee melko ahkerasti ja osallistuu hyökkäyksiin. Hän onkin eräs lempparipelaajista joukkueessani, häntä jo hehkutinkin tuossa aiemmassa viestissäni. Tällä kaudella hän on tehnyt veikkausliigassa 22 ottelussa tehot 3+6 ja Euroopan kentillä vielä huikeammin, 18 ottelussa 1+11. Ai että mä tykkään tuosta! Niin, sitten muodostelmassa on yksi puolustava keskikenttäpelaaja, keskikentän keskustassa pelinrakentaja Advanced playmaker-roolissa ja sitten tasapainottavampi pelaaja ihan vaan Central Midfielderinä. Sitten löytyy hyökkäävät laiturit molemmilta puolilta, vasemmalla roolina on Inside Forward, eli hän leikkaa sisään, samalla kun vasen laitapakki pitää sitä leveyttä yllä. Pelin alusta asti tässä ykkösvaihtoehtona on ollut Mika Ääritalo, joka on aina ollut erittäin hyvä hommassaan, kun olen TPS:llä pelannut. Tällä kaudella ja tästä kaudesta eteenpäin taitaa vaan Ääritalon aika olla ohi ja hommaamani tanskalainen Jimmy Pedersen on perinyt tuon paikan ja alkaa olla ykkösvaihtoehto sinne. Oikeajalkaisena ehkä hieman suurempi uhka juurikin maalinteossa kuin Ääritalo, ja hän on vasta 19-vuotias! Yksi lempparipelaajista hänkin, ja suuria summia hänestäkin on jo tarjottu, mutta en myy! Sitten vielä muodostelmassa tietysti hyökkääjä, jota peluutan joko Complete Forwardina tai Target Manina, riippuen hieman siitä että onko Väyrysen vai Thieden vuoro pelata.