1. kierros, #2 overall Sasha Barkov, Tappara, Sm-liiga: No Barkovista on puhuttu jo niin paljon, että lienee turha sanoa mitään. Loistava pelaaja ja kun draftissa oli MacKinnonin jälkeen kolme tasaista vaihtoehtoa BPA-pelaajaksi, olen tyytyväinen valinnan kohdistuttua sentteriin ennen puolustajaa tai laituria. Potentiaaliltaan ei ollut tilaisuuden kärkinimiä, mutta ensi kaudelle mahdollisista pelaajista paras.
2. kierros, #31 overall Ian McCoshen, Waterloo Black Hawks, USHL: Isokokoinen (191cm/94kg) leftin puolustaja hyvällä laukauksella. Jostain syystä viivapelaaminen tuo mieleeni Jason Garrisonin, ei mikään huono vertauskohta. Iso koko, hyvät kiekolliset taidot, hyvä laukaus ja omassa päässä silti suurimmat vahvuudet. Viime kaudella tehotilastossa oman joukkueensa kakkonen ja koko liigan kuudes. Puolustajien pistepörssissä kakkonen, ykköstä kovemmalla pistekeskiarvolla. Valittiin myös USHL:n all starsiin viime kauden päätteeksi. Ensi kausi kuluu yliopistosarja NCAA:ssa.
Youtubessa pieni video miehestä
4. kierros, #92 overall Evan Cowley, Wichita Halls Wildcats, NAHL: Isokokoinen 193cm), urheilullinen maalivahti, joka on teknisesti vielä raakile, mutta omaa potentiaalia ja peruspelaaminen on hyvällä tasolla. Tyylillisesti verrattu Carey Priceen, hyvät refleksit, iso koko ja suht hyvä liike luovat pohjan ponnistaa kohti NHL:ää. Ei tosin ihan heti, sillä todennäköisemmin ainakin seuraavat kaksi-kolme kautta kuluvat juniorisarjojen ja yliopistoliigan puolella. Onnistunut viime kausi takasi valinnan NAHL:n tulokastähdistöön.
Youtubesta vähän scouttivideota
4. kierros, #97 overall: Michael Downing, Dubuque Fighting Saints, USHL: Jatketaan edellisten linjoilla ja aloitetaan samall kuvauksella; isokokoinen (191cm/86kg) puolustaja, joka on pelaillut USA:n U17 ja U18 -joukkueissa ainakin jossain määrin. Parhaimmillaan omassa päässä ja yksinkertaisen avaussyötön antavana yleispelaajana. Taipumusta pelata yli omien rajojensa sekä kiekollisesti että fyysisesti. Yli sadan jäähyminuutin kausi kertoo periksiantamattomuudesta ja halukkuudesta puolustaa myös joukkuetovereita. Voitti joukkueensa kanssa USHL:n mestaruuden, mikäli oikein ymmärsin. Tulevalla kaudella NCAA:ssa.
4. kierros, #98 overall: Matt Buckles, St. Michael's Buzzers, OJHL: Oman joukkueensa maali-, piste- ja jäähypörssin voittanut 188 senttinen sentteri. Voitti viime kaudella OJHL:n mestaruuden ja parhaan prospectin palkinnon. 50 ottelussa 40 maalia, 31 syöttöä ja 107 jäähyminuuttia. Voimahyökkääjätyylinen, hyvä viimeistelijä. Sarjan taso ei ole tuttu, sen tutumpi ei ole pelaajakaan, joten tuohon jää taustatiedot miehestä.
5. kierros, #122 overall: Christopher Clapperton, Blainville-Boisbriand Armada, QMJHL: Jo viime vuonna varausikäisenä ollut Clapperton on pienikokoinen laitahyökkääjä, joka otti viime kaudella aimo harppauksen QMJHL:ssä ja nosti runkosarjan pistesaldonsa 77:n. Pudotuspeleissä räjäytti potin kunnolla, ollen joukkueensa paras pistemies 20 pisteellä 15 ottelussa.
Loppuun vielä rankkari youtubesta
6. kierros, #152 overall: Josh Brown, Oshawa Generals, OHL: Paluu yli 190-senttisiin puolustajiin. Mitään maaliruiskua ei voi odottaa Brownista, sillä kahden edelliskauden runkosarjat kuluivat maaleitta. Oli varattavissa jo viime kesänä, mutta nousu Oshawan runkopuolustajaksi ja tehotilaston +17 lisäsivät varmasti mielenkiintoa Brownia kohtaan. Eikä pudotuspeleissä huikeasti kohentunut pistetahti (runkosarjassa 68 peliä, 0+16 vrt. pudotuspelien 9 ottelua, 5 pistettä) haitannut.
7. kierros, #206 overall: MacKenzie Weegar, Halifax Mooseheads, QMJHL: Craig Rivetin veljenpoika haiskahtaa stealilta, josta voi tulla NHL-tason puolustaja. Jo viime vuonna varattavissa. Kaksi viime kautta, kaksi seuraa, kaksi mestaruutta (CCHL & QMJHL), voitti toissa kaudella CCHL:n vuoden tulokkaan tittelin, männäkaudella kuului QMJHL:n all rookie teamiin (yhdessä mm. Valentin Zykovin, Philippe Desrosieresin ja Frederik Gauthierin kanssa). Voitti koko QMJHL:n tehotilaston ja oli mestarijoukkueen toiseksi tehokkain puolustaja. Pienikokoiselta, kiekolliselta puolustajalta huikea suoritus. Toki Floridan joukkue on kaukana Mooseheadien vastaavasta ja NHL:ssä vastaan asettuu vielä suuremmat vastustajat, mutta systemaattisella harjoittelulla Weegarista voi kehittyä NHL-tason puolustaja.
Kaikkiaan kelpo drafti, jossa varattiin kaksi sentteriä, yksi laitahyökkääjä, neljä puolustajaa ja maalivahti. Barkov tottakai huippunimenä, mutta myös McCoshen, Clapperton ja Weegar aiheuttaa itsessä positiivisia fiiliksiä. Sentteriosastolla on Shoren, Bjugstadin, Trocheckin, Grimaldin ja Hodgesin johdolla jo ennestään kunnolla prospecteja ja laidoillekin on vielä moneksi vuodeksi pelaajia. Ehkä ensi kauden draftissa sitten täydennetään sitä osastoa.
Onko kukaan muuten nähnyt Vincent Trocheckin pelaavan enemmänkin? Ainakin vakuuttavat tehot iski OHL:ssä viime kaudella voittaen koko liigan pistepörssin. Missä vaiheessa voi Trocheckia suunnitella NHL-miehistöön? 2-3 kauden kuluttua?