Filosofia-ketju

  • 8 089
  • 43

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Joku näistä kreikkalaisista filosofeistahan se oli, kun sanoi että "tiedän vain sen, etten tiedä mitään". Minusta tuohon ajatukseen sisältyy todella suuri viisaus. Se on yksinkertaisuudessaan niin kaunista, mutta samalla myös totta.

Sokrateshan tuo taisi olla joka näin on sanonut?
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Joku näistä kreikkalaisista filosofeistahan se oli, kun sanoi että "tiedän vain sen, etten tiedä mitään". Minusta tuohon ajatukseen sisältyy todella suuri viisaus. Se on yksinkertaisuudessaan niin kaunista, mutta samalla myös totta.

Sokrateshan tuo taisi olla joka näin on sanonut?
Sokrates juu. Jatkui niin että koska hän tietää ettei tiedä mitään niin hän tietää enemmän kuin muut.
 

Zeic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, JHT
Onko jollain suositella hyvää kirjallisuutta, jolla päästä käsiksi filosofian pyörteisiin?
Hakusessa ensimmäinen filosofian teos. Joku josta aloittaa.
Sanoisin että helpoimmin lähestyttävä tapa on ottaa joku yleisteos, jossa käydään läpi tunnetuimpia filosofeja. Ajatukset on myös valmiiksi pureksittu iskevämpään muotoon. Esimerkkinä vaikka tuo edellä mainittu Länsimaisen Filosofian historia. Esa Saarinen on myös tehnyt vastaavia. Sieltä voi sitten poimia mikä vaikuttaa kiinnostavalta ja tutustua enemmän. Mulla on kirjahyllyssä Schildtsin Filosofit, joka on erittäin helposti lähetyttävä, mutta paikoin ehkä liiankin tiivistetty. En ole asiantuntija, mutta kommentoinpa nyt kuitenkin:)
 
Viimeksi muokattu:

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Voiko moraalista keskustella? Minusta ei varsinaisesti. Kyse on pitkälti omista näkemyksistä sekoitettuna zeitgeistiin. Wittgenstein sanoi hyvin että tärkeimmistä asioista ei voi keskustella ja tarkoitti moraalia.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Kun etsin tietoa uskonnon määritelmästä, löytyi siinä ohessa mielestäni hyvä kulttuurihistoriallinen selitys ihmismielen ajatusrakennelmien muutoksesta ja oikeudenmukaisuudesta, selittänä italialainen filosofi ja historioitsija Giovanni Battista Vico (23. kesäkuuta 1668 Napoli23. tammikuuta 1744 Napoli):

"Ensin on mystisen teologian vaihe, toisena vaihe jossa taitavat puhujat ohjaavat valtiota. Kolmannessa vaiheessa eli vapaiden yhteiskuntien vaiheessa ihmiset noudattavat vain yleisiin totuuksiin perustuvia lakeja."

Vicon mielestä kolmas vaihe oli kai saavutettu jo hänen aikanaan, mutta minun mielestäni osa maailmaa on yhä noissa kahdessa ensimmäisessä vaiheessa tai on palaamassa niihin takaisin.

Giambattista Vico – Wikipedia

Mitä tulee uskonnon ( ja tieteen) määrittelemiseen, niin minun mielestäni jotkut alunperin tieteeseen tai "tieteeseen" perustuvat tavat ja käyttäytymismallit voivat olla aika lähellä uskonnollisuutta.
Ovatko muuten teologit yleensä itse jonkun uskonnon harjoittajia?
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Kun etsin tietoa uskonnon määritelmästä, löytyi siinä ohessa mielestäni hyvä kulttuurihistoriallinen selitys ihmismielen ajatusrakennelmien muutoksesta ja oikeudenmukaisuudesta, selittänä italialainen filosofi ja historioitsija Giovanni Battista Vico (23. kesäkuuta 1668 Napoli23. tammikuuta 1744 Napoli):

"Ensin on mystisen teologian vaihe, toisena vaihe jossa taitavat puhujat ohjaavat valtiota. Kolmannessa vaiheessa eli vapaiden yhteiskuntien vaiheessa ihmiset noudattavat vain yleisiin totuuksiin perustuvia lakeja."

Jaa mitäköhän ne yleiset totuudet sitten mahtaa oikein olla, kun katsoo eri vapaiden yhteiskuntien lakeja niin niitä on vähän joka lähtöön...
 

Aurinkotuuli

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK & useat muut punapaidat & Pallopojat
Kun etsin tietoa uskonnon määritelmästä, löytyi siinä ohessa mielestäni hyvä kulttuurihistoriallinen selitys ihmismielen ajatusrakennelmien muutoksesta ja oikeudenmukaisuudesta, selittänä italialainen filosofi ja historioitsija Giovanni Battista Vico (23. kesäkuuta 1668 Napoli23. tammikuuta 1744 Napoli):

"Ensin on mystisen teologian vaihe, toisena vaihe jossa taitavat puhujat ohjaavat valtiota. Kolmannessa vaiheessa eli vapaiden yhteiskuntien vaiheessa ihmiset noudattavat vain yleisiin totuuksiin perustuvia lakeja."

Vicon mielestä kolmas vaihe oli kai saavutettu jo hänen aikanaan, mutta minun mielestäni osa maailmaa on yhä noissa kahdessa ensimmäisessä vaiheessa tai on palaamassa niihin takaisin........

@finnjewel; näitä ihmisten hallinnan vaiheita on käsitellyt hienosti scifi-kirjallisuudessa Isaac Asimov Säätiö-trilogiassaan (joka on sittemmin laajentunut/paisunut kuin pullataikina). Uskonto, kaupankäynti ja niin edelleen käytiin läpi. Viimeisenä vaiheena oli psykohistoriallinen vaikuttaminen toisten ihmisten tahtoja (ja aivojen rakenteita) muokaten.
 

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Periaatteessa tämä viesti sopisi paremmin johonkin taloustieteeseen/talousfilosofiaan erikoistuneempaan ketjuun ja meinasin sen laittaakin tänne: Julkinen talous ja sen tasapainotus. Kuitenkin päätin, että paremman puutteessa ja hyvään ketjunavaukseen valmistautumattomana laitan viestin filosofiaketjuun. Onhan linkkaamani juttukin osa "Philosophy brief" -juttusarjaa, jossa esitellään liberaalien ajattelijoiden oppeja ja niiden soveltuvuutta nykymaailmaan talous edellä.

Juttu koskee John Maynard Keynesia, jonka kutsuminen taloustieteilijäksi olisi hänen aliarviointiaan. Kyseessä oli merkittävä ajattelija ja aikanaan huomattava matemaatikko ja todennäköisyysteoreetikko. Juttu voisi kiinnostaa nimimerkkiä @mjr, jonka kanssa jaamme ihailun ja kunnioituksen tätä kolossaalista hahmoa kohtaan.

En lähde kirjoittamaan täyttä referaattia, vaan suosittelen tutustumaan itse Economistin artikkeliin, joka ei ole kohtuuttoman pitkä. Se löytyy täältä: Was John Maynard Keynes a liberal?

Erityisesti haluan nostaa jutusta esille joskus aiemmin mjr:n kanssa keskustellessani niin ikään esiin nostamani pointit, joista hyvin moni Keynesistä keskusteleva ei tunnu olevan tietoinen (toisin kuin mjr, joka oli hyvinkin tietoinen). Tiivistettynä siis Keynes ei todellakaan ollut vasemmistolainen ja hänen moraalikäsityksensä oli peräisin klassisesta liberalismista johon hänen filosofiansakin nojasi. Keynes ei kuitenkaan allekirjoittanut näkemystä Laissez-faire-kapitalismin paremmuudesta ja valtion sekaantumattomuudesta vaan näki sisäsyntyisiä ongelmia jotka voisivat vaarantaa vapaan liberaalin valtion. Tuosta on vaikea olla eri mieltä sikäli, että historiasta voidaan todeta talouskriisien ruokkineen äärilaitojen kannatusta ja johtaneen totalitarismiin.

Keynesin suosimaa finanssipoliittista elvytystä (jonka rinnalle on tullut rahapoliittinen elvytys) voidaan harrastaa esim. valtion tekemien tai tukemien investointien muodossa, mutta myös verotuksella ja sosiaalituilla: Tuloverotus ja työttömyysturva ovat luonnostaan kiristäviä kun taloudessa menee hyvin ja vastaavasti elvyttäviä kun talous sakkaa. Jutussa nostetaankin esiin, että valtio voikin olla sitä keynesiläisempi mitä pienempi sen vero-osuus on (laman aikana). Tämä esimerkki osoittaa kuinka Keynesin suosittamat politiikat eivät ole luonteeltaan välttämättä vasemmistolaisia saati oikeistolaisia. Keynesiläisyys ei vaadi suurta valtiota, ja Keynes itse näki verotukseltaan "sopivan valtion" ylärajaksi vain puolet Suomen nykyisen valtion koosta. Tärkeää on myös että Keynes tajusi itse ajatustensa potentiaalisen houkuttavuuden autoritaarisen valtion toimesta ja sellaisen oikeuttamiseksi. Hänelle olikin tärkeää, että sekaantumista tehdään "vastahakoisesti". Pari otetta kiireisille lukijoille:

IN 1944 Friedrich Hayek received a letter from a guest of the Claridge Hotel in Atlantic City, New Jersey. It congratulated the Austrian-born economist on his “grand” book, “The Road to Serfdom”, which argued that economic planning posed an insidious threat to freedom. “Morally and philosophically, I find myself”, the letter said, “in a deeply moved agreement.”

Hayek’s correspondent was John Maynard Keynes, on his way to the Bretton Woods conference in New Hampshire, where he would help plan the post-war economic order. The letter’s warmth will surprise those who know Hayek as the intellectual godfather of free-market Thatcherism and Keynes as the patron saint of a heavily guided capitalism.

But Keynes, unlike many of his followers, was not a man of the left. “The Class war will find me on the side of the educated bourgeoisie,” he said in his 1925 essay, “Am I a Liberal?”. He later described trade unionists as “tyrants, whose selfish and sectional pretensions need to be bravely opposed.”

Keynesianism can certainly be carried to excess. If it works too well in reviving spending, it can strain the economy’s resources, yielding chronic inflation (a possibility that also worried Keynes). Planners can miscalculate or overreach. Their power to mobilise resources can invite vociferous lobbying, which can turn militant, requiring a forcible government response. The totalitarian states Keynes worked so hard to defeat showed that the “central mobilisation of resources” and “the regimentation of the individual” could destroy personal liberty, as he himself once noted.

But Keynes felt that the risk in Britain was remote. The planning he proposed was more modest. And some of the people carrying it out were as worried about creeping socialism as anyone. Moderate planning will be safe, Keynes argued in his letter to Hayek, if those implementing it share Hayek’s moral position. The ideal planners are reluctant ones. Keynesianism works best in the hands of Hayekians.

Erityisesti viimeinen kappale on minulle tärkeä. En ole laissez-faire-kapitalismin kannattaja mutta liian usein sekaantujat ovat niitä joille asioihin puuttuminen on jo arvo sinänsä. Tämän takia esim. vasemmistoliiton valtaanpääsy olisi nähdäkseni haitallista, vaikka rikkinäisen kellon tavoin heidän talouspoliittinen linjansa sen hetkiseen syklin vaiheeseen sattuisikin sopimaan.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Erityisesti viimeinen kappale on minulle tärkeä. En ole laissez-faire-kapitalismin kannattaja mutta liian usein sekaantujat ovat niitä joille asioihin puuttuminen on jo arvo sinänsä. Tämän takia esim. vasemmistoliiton valtaanpääsy olisi nähdäkseni haitallista, vaikka rikkinäisen kellon tavoin heidän talouspoliittinen linjansa sen hetkiseen syklin vaiheeseen sattuisikin sopimaan.

Erinomainen linkki! Keynesistä on tosiaan tullut hieman karikatyyri niin oikealla kuin vasemmalla - esimerkiksi hänen argumentointinsa toisen maailmansodan säännöstelyä vastaan sekä selkeä inflaation vastaisuutensa eivät todellakaan kovin hyvin sovi siihen narratiiviin mihin hänet yritetään mahduttaa ja supistaa. Ohessa toinen hyvä yhteenveto, mikä toki sekin yksinkertaistaa Keynesin ääripragmaattista ja joustavaa ajattelua:

https://www.the-tls.co.uk/articles/public/jm-keynes-footnotes-to-plato/
 

BigRedCat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Erinomainen linkki! Keynesistä on tosiaan tullut hieman karikatyyri niin oikealla kuin vasemmalla - esimerkiksi hänen argumentointinsa toisen maailmansodan säännöstelyä vastaan sekä selkeä inflaation vastaisuutensa eivät todellakaan kovin hyvin sovi siihen narratiiviin mihin hänet yritetään mahduttaa ja supistaa. Ohessa toinen hyvä yhteenveto, mikä toki sekin yksinkertaistaa Keynesin ääripragmaattista ja joustavaa ajattelua:

https://www.the-tls.co.uk/articles/public/jm-keynes-footnotes-to-plato/

Kiitos vastalinkistä, täytyy lukea läpi ensi tilassa! Muutenkin tuo mitä sanot Keynesin karikatyyriasemasta ei voisi enempää pitää paikkaansa. Hyvä esimerkki on "in the long run we're all dead" -lausahduksen tahallinen ja tahaton väärinymmärtäminen ja tulkitseminen niin, että Keynes ei tulevaisuutta murehtisi. Todellisuudessa hänen huomionsa on erinomainen, tärkeä ja sittemmin uudelleenkeksitty. Esimerkiksi Nassim Taleb (joka myös pitää Keynesiä suuressa arvossa) puhuu asymptootista ja preasymptootista korostaen ihmisille merkityksellisten asioiden yleensä tapahtuvan preasymptootissa eikä asymptootissa (lue Keynesin käyttämä pitkä juoksu). Ei ole mitenkään vaikea uskoa, että Keynesin tausta matematiikassa (nimenomaan todennäköisyysteorian alalla) vaikutti tähän huomioon. Kyseessä siis ei ole kannustus lyhytjänteiseen ajatteluun, kuten monet "anti-keynesiläiset" antavat ymmärtää.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Ei ole mitenkään vaikea uskoa, että Keynesin tausta matematiikassa (nimenomaan todennäköisyysteorian alalla) vaikutti tähän huomioon. Kyseessä siis ei ole kannustus lyhytjänteiseen ajatteluun, kuten monet "anti-keynesiläiset" antavat ymmärtää.

Jep, minusta esim. juuri tuo erityinen kiinnostus todennäköisyyslaskentaan on erittäin kuvaavaa Keynesille - samoin kuin viehtymys Burken (keskeisen konservatiivisen ajattelijan) mielipiteisiin. Kysymys ei todellakaan ollut mistään semisosialistista vaan aikansa giganttisiin haasteisiin kaikella älyllään vastaavasta liberaalista, joka totaalisesti halveksi marxilaista talousteoriaa.
 

arvee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi Fineland, North Atlantic Hawks, EU, Jokerit
En osaa filosofiaa, en ole edes sitä pientä palaa opiskellut joten voin suruttomana hemmona linkata Timo Vihavaisen kirja-arvioon Jari Ernroothin tuoreesta kirjasta:


Minusta mielenkiintoisia, luettavia ovat myös nuo kommettiosaston näkemykset.

Perkeles kun päiväduuni, turhan teeveen katsominen ja Jatkoajasta kiihottuminen vie tuntini puis filosofian oppimisesta.

Mutta näin tekee länsimainen ihminen valintojen maailmansa yltäkyllässä, helpon elon kylässä.
Yritän parantaa otettani, miettiä enemmän toisten ihmisten, laumani toimintaa.
Filosofointi, siinä tyrkättävä markkinarakoni.
Iiris Suomelaa vastaan lähden kilpasille, miettimään ihmisyyttä ja elukkamaisuuksia.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Filosofoinnissa on se hyvä puoli, että sitä on helppo harrastaa kun elämän perustarpeet on täytetty. Sinällään olen vähän taipuvainen varhaisen Wittgensteinin näkemykseen filosofiasta.
 

Zeic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, JHT
Täytyy myöntää että aikoinaan olen tämän ketjun perustanut kohtuullisin köyhin eväin, tai ainakin osoittanut lievää älyllistä rohkeutta. Kun ketju on aloitettu Nietzhellä on luontevaa jatkaa filosofiin, johon Nietzche suuresti vaikutti esimerkiksi yli-ihmisopin käsitteellä. Tähän ajattelijaan törmäsin sattumalta radiossa kun autoillessani kuuntelin yle puhetta.

Kyseessä on Ayn Rand joka muokkasi Nietzchen yli-ihmisen käytännön toimijaksi yhteiskunnassa. Samalla muodostui ylistyslaulu kapitalismille, yksilölle ja vapaudelle. Ayn Rand oli ja on hyvin suosittu Amerikassa Republikaanien keskuudessa. Käsittääkseni koko maan läpäisevä vapauden pitäminen niin keskeisenä arvona pohjoismaisen tasa-arvon sijaan on syntynyt Randin myötävaikutuksella.

Randin perustamaa filosofista liikettä kutsutaan objektivismiksi. Maailmaa siis pyritään tarkastelemaan sellaisena kuin se on, eikä uskonnoille, yliluonnollisille voimille tai muille korkeammille päämäärille anneta sijaa. Pääteokset ovat The Fountainhead ja Atlas Shrugged. Itseasiassa kirjat on mulla vielä tutustumatta.

Randin mukaan hyvä elämä on sitä että saavuttaa asioita omalla ponnistelullaan ja kyvykkyydellään ja siten pystyy tarjoamaan yhteiskunnalle arvoa. Kauppias on Randille korkean moraalin ihanne. Tilanne jossa yksilö ostaa toiselta vapaaehtoisesti hänen tuottamaansa arvoa vastiketta vastaan on moraalisesti kaunis. Siinä ei ole mitään rikollista, osa-puolet ovat tasa-arvoiset, eikä se katso uskontoa tai rotua. Sen sijaan "kaveri-kapitalismi", jossa aidon kilpailun sijasta kähmitään omaisuutta suhteilla ja korruptiolla oli Randille punainen vaate.

Monille Rand on kelvoton teinien filosofi. Ajatus siitä että ihmisellä ei ole moraalista velvollisuutta auttaa lähimmäisiään onkin suorastaan ihmisluonnon vastainen. Tilanteessa jossa yksilön pitää valita omien sairastuneiden vanhempiansa auttamisen ja oman menestyksekkään uran välillä tulee Randin mukaan valita jälkimmäinen. Siksikö että mahdollistamalla oman loistonsa yksilö luo eniten arvoa yhteiskunnalle?

Yle areenassa:

Itsekkyyden sanansaattaja?

Kapitalismin valtiatar:
 
Viimeksi muokattu:

Zeic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, JHT
Perustin aiemmin tänä vuonna tällaisen ketjun: Jatkoajan utopistit eli yhteiskuntafilosofinen ketju

Näköjään aihepiirit ovat aika yhtenäisiä, että sikäli voisi ehkä harkita näiden yhdistämistä?
Ehdottomasti ehkä. Yhteiskuntafilosofia on tietysti kapeampi alakäsite. Usein siitä keskustellaan enemmän poliittisessa mielessä, käsitteinä, ja harvemmin filosofi lähtöisesti. Toki juurikin mainitsemani Rand yksi liberaali. Marx mainitaan usein, mutta vaikkapa John Locke, John Stuart Mill ja Adam Smith harvemmin.
 
Viimeksi muokattu:

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Filosofoinnissa on se hyvä puoli, että sitä on helppo harrastaa kun elämän perustarpeet on täytetty. Sinällään olen vähän taipuvainen varhaisen Wittgensteinin näkemykseen filosofiasta.

Wittgenstein oli aikoinaan lukiossa oma suosikkifilosofini. Kielifilosofia, käsitteellinen ajattelu jne. Luin yliopistossa filosofiaa pääaineena ja syvennyin tunnefilosofiaan, johon myös graduni liittyi. Alkusysäyksen tähän antoi toisena vuonna teemaseminaari otsikolla mentaaliset tilat ja vastuu sekä tietysti Spinozan filosofia, josta olin innostunut enemmän.

Pakko tulla aina katsomaan, mitä tässä ketjussa pohditaan, josko voisi antaa avaimia ajatteluun - siitähän filosofiassa pohjimmiltaan kyse.
 

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Muistelin, että ketju oli jo valmiiksi olemassa.

Omaa erikoisalaa oli yliopistossa uskonnonfilosofia, mutta se lopulta kutistui minulla kaikenlaisiin perusteettomiin väitteisiin ja Plantingan kohdalla tyhjän päälle rakennettuun modaalilogiikkaan.

Minua voisi kai kuvata vanhojen termien mukaan loogiseksi positiviksiksi, en muista tarkkaa kuvausta, mutta naturalisti, empiristi ja rationalisti parhaan kykyni mukaan.

Miksi nostin ketjun ylös on vapaan tahdon käsite.

Ongelma on aika simppeli: kaikilla meillä on tahtoa ja sen mukaan toimitaan, mutta onko se meidän valittavissa? Eli kuinka vapaata se lopulta on?

Kaikki muu universumissa tapahtuu melko tarkkaan jäljittämiemme luonnonlakien mukaan, miksei siis aivotkin?

Tieteellisissä kokeissa on pystytty aivoissa tunnistamaan hetki, jolloin päätös tehdään ja se näkyy ennen kuin olemme tietoisia siitä. ...Koetin nopsaan löytää ko. tutkimuksen, muttei löytynyt, mutta paljon on kirjoitettu sen päälle, niin oletan sen olevan totta.

Kiinnostaisi kuulla miten tähän suhtaudutaan? Itselle näyttää, että näillä raiteilla mennään come hell or high water,

Joku asiaan kyllästynyt taisi vastata kysymykseen, samaan tyyliin kuin uskomukseen hevosenkengästä.

"I don't believe in it, but I believe it works whether you believe it or not."

Ja tähän meidän arkeen sopeutettuna:

"yes, because I have no choice."
 

laalki

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Philadelphia Flyers
Stephen Fry puhui nätisti -ja mistä se ei puhuisi- Dawkinsin kanssa uskonnosta, uskomuksista yleensä ja kreikkalaisten lähestymistavasta jumaliin, elämään ja kaikkeen muuhunkin.

Oli mennyt itseltä ohi täysin, eikä tämä kokonaan uskontoketjuun kuulu niin enjoy!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös