Fiilistellään menneitä

[madeOFspade]

En löytänyt äkkiseltään vastaavaa ketjua, jos sellainen on, niin tämä poistoon.

Ideana on vaan fiilistellä hienoja hetkiä omasta menneestä ja jakaa se muille. Voi jakaa isoja tai pieniä hetkiä, miksei jopa mahdollisia käännekohtia elämässä.

Fiilistellään niitä the hetkiä minne tulee palattua mielessä usein ja miksi?

Mahdollisesti tietyt päivät tai vaikka tietyt paikat tuo muistoja mieleen.

Mulla on itsellä hetkiä kun vaan jään paikalleni sellainen typerä hymy kasvoillani ja fiilistelen muistoista tiettyjä hetkiä.

Eli siis itse esimerkin kautta jakamaan yhtä isoa hetkeä elämästä...

Kävimme tänään perheen kanssa isäni luona kyläilemässä ja sieltä tuttu hissilamatka herätti taas muistoja.

Kotiin palattuamme jämähdin sohvalle muistoihini.

Silloin avioliitossa oli pientä kriisiä päällä, oli ollut eriävää mielipidettä montako lasta haluamme (vaimon ajatukset olivat ensimmäisen vaikean synnytyksen jälkeen muuttuneet). Olin päättänyt etten painosta vaimoani asiassa ja katson mitä tulevaisuus tuo.

Parin henkisesti vähän ankean vuoden jälkeen, the hetki, kun silloinkin olimme menossa isäni luokse kylään. Juuri kun olimme astumassa hissiin, vaimo yllättäen vain katsoi minuun ja sanoi haluavansa toisen lapsen.
Voi hyvä luoja sitä onnellisuuden tunnetta mikä valtasi läpi koko kehon sillä hetkellä. Vaikka sanoin, että miettii vielä jotta on aivan varma asiasta, niin olin niin onnellinen ettei tosikaan.
Noh, vaimo oli saanut rauhassa miettiä asiaa ja lopputulos oli se että perheessä on nyt kaksi lasta, onnelliset vanhemmat ja life is good.

Tuo on yksi käännekohdista omassa elämässäni. En osaa edes kuvailla sitä hetkeä. Tottakai olen ollut onnellinen hääpäivänä ja lasten syntymistä, mutta niitä on odottanut. Tuo tuli puskista ja lujaa.

Joskus on vaan hienoa pysähtyä kaiken kiireen keskellä ja muistella menneitä. Elämässä tulee joka tuutista vastaan niin paljon negatiivista, että on hienoa muistella niitä hyviä hetkiä mitkä saa edelleen hymyilemään.

Onko muita jotka harrastavat muistojen fiilistelyä? :-)

 

[alwahla]

Se hetki tai oikeastaan päivä, kun edellisen kerran perheelläni oli koira. Tuota muistoa tulee aina tasaisin väliajoin vaalittua, koska eläinrakkaana ihmisenä lemmikit ja varsinkin koirat ja kissat jättävät lähtemättömän muistijäljen mieleen.

Tämä kyseinen koira oli suunnilleen vuoden ikäinen sekarotuinen koira, jossa oli ainakin suomenajokoiraa (luppakorvien ja ulkomuodon perusteella) ja jotain muuta rotua ja se oli kooltaan suomenajokoiran kokoinen sekä ruskean värinen. Tuo pentu oli perheelläni hoidossa yhden ainoan yön eräänä syksyisenä päivänä vuonna 1998, sillä koiran alkuperäinen omistaja oli kehitysvammainen mies, jolla oli jo yksi koira entuudesta (suunnilleen 70-kiloinen suomenpystykorva, kiltti kuin mikä, mutta äärimmäisen lihava ja perso herkuille), ja koska koiranpentu (nimi taisi olla Roni) ei pystynyt tulemaan toimeen tuon toisen koiran kanssa, äitini lupautui ottamaan vastuun koirasta yhden yön ajaksi (vaikka hänellä olikin jo silloin paha astma), kunnes seuraavana aamuna se luovutettaisiin uudelle omistajalle.

Tuota päivää ja iltaa ennen olin viimeksi ollut tekemisissä koirien kanssa erittäin satunnaisesti eli yhdessä kesälapsi -perheessä joskus neljä tai viisi vuotta aiemmin (tuossakin paikassa oli suomenajokoira sekä joku sekarotuinen koira) ja sitä aiemmin aivan 1980-luvun alussa eli elämäni ensimmäisen vuoden ajan, jolloin perheelläni oli ollut rottweiler. Vuosien saatossa olin saanut lukuisien huonojen kokemusten kautta tullut hankkineeksi itselleni todella voimakkaan koirapelon, mutta tuo koiranpentu sysäsi ainakin yhden päivän ajaksi nuo pelot pois mielestäni, koska pentu oli ensiluokkaisesti kasvatettu, todella kiltti eikä edes haukkunut paljoa. Se jopa tuli toimeen kollikissani kanssa, mikä oli äärimmäisen harvinaista.

Parhaiten minulle minulle jäi tuosta illasta mieleen se hetki, kun lähdin ulkoiluttamaan koiraa öisen Hyrylän kaduille. Noin tunnin ajan pystyin olemaan täysin kahden koiran kanssa, leikkimään sen kanssa, purkamaan sille sydäntäni ja muistelemaan niitä aikoja, kun en tuntenut kammoa koiria kohtaan ja koko ajan tämä kiltti pentu oli vieressä lohtua ja lämpöä tarjoamassa sekä muistuttamassa, että oli olemassa myös ystävällisiä koiria. Ja tunsin myös jonkinlaista eheyttä sen vuoksi, että minullakin oli koira, ainakin tuon yhden yön ajan, josta piti huolehtia ja jonka kanssa käydä ulkona.