Nostetaanpa ketjuun pitkästä aikaa yksi avauskokoonpanon pitkäaikaisimmista jäsenistä, Dani Alves. Guardian nimittäin on tehnyt hänestä
pitkän jutun haastattelun kera, ja mies omaan tyyliinsä puhuu aika vapaasti. Kannattaa siis lukea! Tämä ilmestyi jo eilen, mutta uskon että tämä voisi kuitenkin kiinnostaa. Heitetään pari lainausta teaseriksi: “Maybe it’s easy to win a title at
Barcelona, maybe it is,” Alves concedes. “What’s not is to win so much, to have a long history here.” ... “I think: bloody hell, without defending well, without attacking well, without being able to deliver a decent cross, I’ve been here nine years. Imagine if I’d been any good. I’d be the
hostia!”
Siinähän se tulee hänen omilla sanoillaan. Muistan tarkkaan olleeni itse aikanaan kriittinen Alvesin hankinnasta: pidin häntä ihan kentällä Sevillan paidassa saadun vaikutelman perusteella hankalana, liian kiivaana ja diivamaisena persoonana, joka ei sopisi Barcelonaan (vähän Zlatanin tapaan) ja jonka taso ei välttämättä riittäisi. Puutteita on toki ollut, mutta kaikki nuo vuodet, voitetut palkinnot, peliminuutit, maalit ja maalisyötöt puhuvat puolestaan. Ilmeisesti tulinen suhtautuminen peliin ei estä häntä olemasta joukkuetoverien keskuudessa suosittu, jopa ns. joukkuepelaaja! Maailmasta olisi varmaan monina aikoina löytynyt joku parempi (jollakin mittarilla!) oikea pakki, mutta tuskinpa ketään, joka olisi ollut suurimman osan noista yhdeksästä vuodesta kokonaisvaltaisesti parempi Barcelonalle. Muistetaan myös se, että moni jollakin mittarilla "parempi" oikea pakki ei olisi pystynyt sellaiseen pallolliseen yhteistyöhön esim. Messi-Xavi-akselin kanssa kuin mitä Alvesilta aikanaan nähtiin. Eikä se ihan huonoa nyttemmin vaikkapa Suarez-Rakitic-kaksikon kanssakaan ole ollut. Nyt meillä on myös Vidal ja kohta 33-vuotiaan Alvesin minuutit ovat hieman vähenneet. Ehkä hän vihdoin kaikkien läheltäpitien jälkeen nyt tai ensi kaudella pelaa viimeistä vuottaan Barcelonassa, mutta plussaa on jäänyt kirjoihin ihan järkyttävän paljon enemmän kuin miinusta.
Jäbä vaikuttaa olevan kentän ulkopuolella lähes yhtä värikäs tyyppi kuin pukeutumisensa, mutta jännä kyllä hän on viime aikoina puhunut paljon (media)julkisuuden huonoista puolista, esim. että huippujalkapallossa nykyisin liikaa huomiota menee toissijaisiin asioihin. Vaikea väittää vastaankaan. Aihe on esillä tässäkin jutussa. Samalla Alves myöntää, että julkinen kritiikki hänen pelaamisestaan vaikuttaa ja hän yrittää siitä oppia, vaikka samalla pysyä omassa filosofiassaan siitä, miten haluaa jalkapalloa pelata.
Epäilemättä tätä ei tarvitse monille tämän palstan lukijoista sanoa, mutta jos joku ei ole vielä lehteen perehtynyt, niin Guardianin jalkapallojuttuja noin keskimäärin kannattaa muutenkin lukea. Käyköön todisteeksi vaikka se, että samaisessa julkaisussa on viime viikoilta myös jutut
Sergio Busquetsista (tämä on esseemäisempi) ja
Javier Mascheranosta - jälkimmäinen juttu keräsi paljon lainauksia muuhun mediaan, kun Masse kertoi miten CL-pelin lopussa Barcelonan jatkoonmenon pelastanut taklaus keväällä 2011 saattoi pelastaa hänen uransa Barcelonassa ja samalla vaihtoi pelipaikan hänen omaksi yllätyksekseen toppariksi. Jutussa tuleekin hyvin muotoilluksi se, miksi Massen menestys Barcelonassa oli pieni yllätys - ja luonnollisena jatkona se, miksi topparin paikka siellä ei sittenkaan ole niin omituinen lopputulos kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Hah, tulipa mieleen, etten aikanaan heti ymmärtänyt sitäkään, miksi nuori Busquets syrjäytti Touren pivotena - no, siksipä Pep on tehnyt uran Euroopan huippuseurojen valmentajana ja minä en! Jos näitä muistellaan, niin yllämainitussa Zlatan-kaupassa sentään voin väittää, että olisin ollut viisaampi: sitä pidin selkeänä virheenä ja voinen sanoa olleeni oikeassa... mutta huonoksi jää prosentti meikäläisellä. :)
Huomenna sitten pitäisi hoitaa Arsenal. Ilman Piqueta mennään, mutta vastustajalla pelaajavaje taitaa siis olla suurempi. Tervetuloa kuitenkin Alexisille taas käymään, voittoa silti turha odottaa!