Ei kuitenkaan tarvi siihen "<joukkue> klap klap klap" linjalle valua
Miksi ei? Olisiko jo pikkuhiljaa aika tehdä paluuta juurille? Onko koskaan mietitty negatiivisia puolia kannatuksessa, mitä Eteläpääty saattaa aiheuttaa?
Eteläpääty on jakanut Hartwall Areenan kahtia. On Eteläpääty ja sitten on muu halli. Niin kauan kuin Eteläpääty jatkaa, ei muuta hallia tarvita. Kyllä sitä ääntä sieltä syntyy niin kauan kun vain pojat jaksavat käydä peleissä.
Entäpä jos Eteläpäätyä ei olisi? Toki ensimmäiset pelit voisivat olla hiljaisia kun muut katsojat eivät tietäisi mitä tehdä. Ennen pitkää joku miettisi kuinka voisi parantaa tunnelmaa, ja kenties aloittaisi niinkin yksinkertaisen kannatustavan kuin "Jokerit! *klap klap klap*". Noh, jotkut katsoisivat hiukan omituisesti, mutta osa lähtisi mukaan. Hetken kun muu halli miettisi, niin hetkinen, tämähän on oikeastaan aika helppoa. Heti kaikki eivät uskalla lähteä ääneen huutamaan, mutta ovat kuitenkin taputuksissa mukana. Siitähän sitä ääntä vasta syntyykin. Lopulta kaikki uskaltavat huutaa kovaan ääneen Jokerit ja taputtaa siihen perään.
Entäpä elämä Eteläpäädyn aikana? On helvetin monimutkaisia biisejä suurimmalle osalle hallia. On LSD:tä ja ekstaasia, kuka helvetti nyt menikään sekaisin ja mistä? Missä Jokereita nyt tuettiinkaan, keiden piti kuunnella ja mitä he voivat pölliä? Mihin Louhen pitää lähteä? Aivan.
Eteläpääty on suuri ja mahtava, mutta ongelma on siinä, että se on aivan liian suuri ja aivan liian mahtava. Ei siihen voi perusjamppa tulla mukaan, hänellehän naurettaisiin jos ei osaa sanoja. Muutenkin se touhu varmasti pelottaa, on skitsofreniaa ja muuta. Eteläpääty on niin vaikeasti lähestyttävissä, että loppujen lopuksi se on itse vastuussa Hartwallin hiljaisuudesta.
Jokerifanit ovat huonossa valossa, Jokerit ovat huonossa valossa, vittu aivan kaikki on huonossa valossa. Se häpeän tunne, mitä tällä hetkellä tunnen, on aivan sietämätön. Luulin jo hetken, että esimerkiksi näistä naisten hakkaamisista oltaisiin päästy eroon surullisten Pelicans-episodien jälkeen. Mutta kun ei niin ei. Firman pojat haetaan mukaan ja käydään opettamassa tavoille. Right.
Erään tällä kaudella olleen Blues-matsin jälkeen olin kavereiden kanssa lähdössä kotiin, kun minulle ilmoitettiin että Blues Brothers - onko se edes sen faniryhmän nimi, en jaksa tarkistaa - on haastanut meidät tappeluun. Matsin jälkeen mennään yhtenä linjana ja otetaan haaste vastaan. Noh, arvaatte varmaan mitä pihalla oli. Ei yhtään mitään. Ei muuta kuin Pasilan asemalle ja ensimmäiset Blues-fanit kohteeksi. Heitetään maahan ja vähän tönitään, vittu te haastoitte meidät, antaa nyt tulla. Myönnän etten itse tehnyt tuossa tilanteessa mitään asian pysäyttämiseksi, kävelin vain eteenpäin sillä en halunnut tulla leimautuneeksi tuohon. Jos tilanne olisi kehkeytynyt vakavemmaksi - ihan kuin se ei olisi jo tuossa tilanteessa ollut vakavaa - olisin mennyt väliin. Noh, olen tuosta oppinut, ja tiistaina jos jotain tapahtuu niin olen siellä välissä. Tämän olen jo muutamalle Kärppä-fanille yv:llä ilmoittanut.
Jokerit on minulle hyvin pitkälti elämän toiseksi tärkein asia. Kun menen peliin, minä kannustan joukkuetta, huudan Eteläpäädyssä lauluja, kannustan, taputan, elän sitä peliä. Katson sitä peliä jääkiekon takia.
Valitettavasti Eteläpäädyssä on myös heitä, jotka eivät ymmärrä jääkiekosta yhtään mitään. Ollaan siellä vaan siksi, että olisi joku suoja. UJ on varmasti todella katu-uskottava puolustus jos tulee rähinöitä. Vedetään kaljaa ja runkataan vastustajien faneille, tehdään vähän homo-lakanoita ja nauretaan poroille. Matsin jälkeen kun vielä vedetään turpaan, niin orgasmi on täydellinen.
Eteläpääty kaipaa uudistusta. Eteläpääty kaipaa nyt sitä, että sen johtaja tuomitsee nämä väkivaltaisuudet, toteaa ettei niitä enää suoriteta, ja että tästä eteenpäin keskitytään pelkästään omien kannustamiseen. Jos Eteläpääty ei tähän pysty, voisin alkaa harkita oman faniryhmän perustamista. Vittu olkoot vaikka Pehmonallet nimeltään, kunhan vain sen osalliset elävät jääkiekon, Jokereiden ja sen tunteen kautta, mitä saa kun Jokereiden pelaajat tulevat matsin jälkeen taputtamaan aivan innostuneena siitä, että pojat jaksoivat pitää mekkalaa läpi pelin. Tällä kaudella on harvoin nähty tuollaista, ainoastaan pakolliset kiitokset hoidetaan.
Pakko nyt vielä verrata Turkuun ja kahteen edelliseen kotimatsiin. Tunnelma siellä on ollut jotain niin kaunista, jotain niin yksinkertaista ja jotain niin koskettavaa. Kun koko halli on seisaallaan ja taputtaa ja huutaa joukkueen nimeä, siinä on minun kliimaksini.
En tarvitse monimutkaisia lauluja tai muutakaan, tarvitsen vain sen tunteen, että olen osa jotain suurta. Osa Hartwall Areenaa, joka seisaallaan taputtaa yhtenäisenä ja mahdollisimman yksinkertaisella tavalla rakastamalleen joukkueelle.
Edit:
se, mitä tuolla Blues-kommentilla yritin osoittaa on että niitä tappeluja haetaan sitten vaikka keksimällä. Blues Brothers ei siis missään vaiheessa ollut minkäänlaista haastetta esittänyt, kaikki oli Jokerifanien keksimää. Pahoittelen Blues-faneilta huonoa ilmaisuani, joka on saanut jotkut tahot uskomaan, että Blues Brothers suosisi tappeluita. Näin ei siis ole. Anteeksi.