Samaa olen toteuttanut aina. Ennen kisoja en ole oikeastaan koskaan kuunnellut (ainakaan tietoisesti) muita kuin Suomen biisin. Monesti jää jopa semit väliin, kun ne muutama raukkaparka, jotka putoavat ennen finaalia, ovat todennäköisesti niin paskoja muutenkin, ettei jaksaisi kuunnella. Mutta sitten finaalissa kaikki on uutta ja ihmeellistä. Hauskaa, kun sitten tulee joku, jonka tietää yhdeksi ennakkosuosikeista, niin sitä havahtuu kuuntelemaan ihan eri asenteella.
Itse olen yleensä toukokuun alussa alkanut tehosoittamaan noita, pikkuhiljaa sieltä nousee ne muutamat vuosittaiset viisusuosikit, joita sitten viisuviikolla luukuttaa kahta kauheammin.
Toisaalta en ole tältä vuodelta kuunnellut muita kuin Suomen, Kroatian ja Italian (joka taitaa olla tämän vuoden suosikkini) biisit sekä kertaalleen Norjan sen jälkeen kun selvisi ettei KeiiNo edustakaan Norjaa, tästä biisistä en tosin muista enää yhtään mitään. Ja juuri äsken kuuntelin toisella korvalla Islannin karsinnan pari ennakkosuosikkia, enkä ymmärrä mitä ne tekevät tällä hetkellä vedonlyönneissä noin korkealla.
Nyt täytyy parin kuukauden verran yrittää hillitä ja palata asiaan aikaisintaan huhtikuun lopussa :)
Muuta uutta musiikkia en juurikaan ainakaan mitenkään "systemaattisesti" kuuntele, lukuun ottamassa joitain ihan satunnaisia biisejä, jotka sattuu ohimennen kuulemaan jossain ja sittemmin lisää jollekin soittolistalle. Vanhoja viisuvuosien soittolistoja tulee kuunneltua silloin tällöin, hauska huomata kuinka jostain vanhempien vuosien viisubiiseistä tulee jokseenkin nostalginen fiilis ja aina tunnelmat palaavat sinne orastavaan alkukesään, ihan sama minkä viisubiisin sitä kuuleekaan :). Jälkikäteen tulee myös kuunneltua paljon sellaisia viisubiisejä, joista ei itse viisujen aikaan juurikaan perustanut, kuten 2021 vuodelta melko yhdentekevät Kyproksen El Diablo ja Azerbaijanin Mata Hari.