Pietarin matka alkaa...
Valmistautuminen kohti Pietarin Super Sixiä ja kauden yhtä kuntopiikkiä voitaneen aloittaa. Kyseessä on siis ainakin henkilökohtaisesti erittäinkin tasonsa näyttävä turnee, jossa mitataan Kärppien henkinen - ja eritoten fyysinen - kyky vastaanottaa Euroopan kovimmat jääkiekkomaat niin, ettei takkiin tule kovinkaan pahasti.
Mielenkiintoa herättää kotisohvalta erikseen mainittuna Kärppien tämän hetkinen iskukyky, mikä antaa osviittaa jo kevään pudotuspelejä silmällä pitäen. Yksi kuntopiikki on edessä myös fyysisellä puolella (ihan tosi!), joten hyvällä mielin lähdetään kampeamaan Sveitsin Davosia ensimmäisessä ottelussa huomenna. Fyysisyyteen onkin panostettava ihan erikseen sillä saattaa olla, että paperilla Oulun Kärpät lienee fyysittömin joukkue koko turnauksessa. Samaan hengenvetoon voidaan tulkita oululaisjoukkueen lähtevän kenties taitavimmalla ja liikkuvimmalla porukalla katsastamaan Euroopan suurseuroja.
Eli balanssi liikkuvan, yksilötaitoja korostavan fyysisen taitokiekon on oltava maksimaalinen, mikäli mielitään olla lohkovoittavia ja kohdata mitä suurimmalla todennäköisyydella Moskovan Dinamo/Dynamo, joka luutii laatikossa todella kovalla jengillä - ilman yhtäkään NHL-apua. Ei ole NHL-apuja muillakaan mikä onkin Kärppien vahvuus. Vahvuus nimenomaan niin, että Kärpät pääsee yrittämään seurajoukkueiden titteliä varmasti yhtenäisimmällä ja samalla yhtenä vahvimmista rostereista mitä muilla on. NHL ei siis ole auttamassa esimerkiksi Davosia eikä Frölundaa, mikä heikentää mielestäni heidän joukkueitaan enemmän mitä Kärppien. Tämä on kylmä fakta.
Loukkaantumisia ei siis ole. Vallinkin haluaa pelata teipattuna, mikä on ymmärrettävää. Tämä onkin tärkeää sillä leveyttä ja syvyyttä pelaajistoon tarvitaan joku solun kohdalla, että menestys Pietarin talvitaipaleella olisi taattu. En epäile sitä yhtään, koska kaikki pelilliset sekä henkiset merkit viittaavat siihen, että tänä vuonna ollaan se kovin joukkue. Ei ole Jaromir Jagria murtamassa jatkoajalla... Ei ole Frankfurt Lionsin sikatyyppejä... Ollaan kutakuinkin sama perhe, joka taistelee sillä suurella sydämellä välillä ahtaassakin laatikossa.
Henkisesti pelaajat tietävät mitä odottaa. Se on yksi tärkeimmistä asioista. Kaikki on valmista; pelaajat loppuuntrimmattuna sotureita ja joukkue yhtenäinen. Joukkue isolla J:llä. Perhe. Yhteisö, joka tietää myös pelillisesti mitä voittaminen turnauksessa vaatii.
Pelillisesti konsepti on jengoillaan. Viime viikkojen vahva vire liigassa näytti suuntaa ja nyt yksi piikki on tässä. Toinen on keväällä. Kuitenkin, pelillisesti kaiken pitää mennä nappiin eli viisikkopelin täytyy olla tiivistä ja tasapainoista. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että etäisyydet pitänee täsmätä joka osa-alueella eikä peli saa puuroutua missään vaiheessa. Niklas Bäckströmin peli huippupeli on puoli voittoa... Oma liike riittää kansallisellä tasolla kiitettävän hyvin ja kunhan ollaan riittävän kovapäisiä - eli suoraviivaisia etenkin sota-alueelle mentäessä - niin hätää ei pitäisi olla. Ei anneta fyysittömyyden häiritä ulkoisesti, sillä jos kaksinkamppailupelaaminen on pelin sisällä nöyrää ja tunnerikasta, siinäkin pärjätään mainiosti. Aivan varmasti.
Tottakai vastus on kovin mahdollinen joka ilta, mutta luotetaan omaan tekemiseen eikä anneta ulkoisen mediapaineen häiritä tekemisiä.
Mielenkiintoista, mutta totta. Tapellaan siitä kannusta routaisella sydämellä loppuun asti, saatana!