SaiPa. Se on se minun juttuni. Vuodesta 96 alkaen olen aktiivisemmin hallilla ravannut ja into on säilynyt edelleen. Tosin ensimmäisen kerran istuskelin katsomossa tosi pikkuisena mässäten hubbabubbaa ja katsellen innoissani sitä hienoa jääkonettamme. Reijo Mansikka oli muuten suosikkini, pelaajana..
Kaudelta 96-97 mieleeni tulee suurimmat suosikkini J-P Rinkinen ja Jussi Markkanen. Se oli Jonas Hemmingin ja Jeff Besin aikaa. Taisteltiin säilymisestä liigassa ja yritettiin välttää viimeinen sija.
Kausi 97-98 oli mahtava. SaiPa pleijareihin. Silloin joukkueen suurin tähti oli kaikille niin tuttu nimi Dale McTavish. Dale kuului ehdottomasti suosikkeihini. SaiPa kaatui pleijareissa helposti Ilveksen vastuksena suoraan voitoin 3-0. Kauden jälkeen Dale lähti NHL:ään näyttämään taitojaan.
Kausi 98-99 alkoi katastrofaalisesti. SaiPa hävisi matsin toisensa jälkeen. Dalen jättämä aukko oli valtavan suuri täytettäväksi ja pian herra saapui itse täyttämään paikkaansa. Ja siitä alkoi SaiPan nousu. Tämä kausi oli parasta aikaa SaiPan fanina. Pleijareihin ja Jokerit kesälomille. Oi sitä tunnelmaa areenalla kun valtava fanijoukko kannustaa SaiPaa ja kun rantapallot lentelivät jäälle ottelun päätyttyä. Kiitos SaiPa tästä kaudesta! Kauden päätteeksi Mälkiä ilmoitti ettei hänellä ole enää annettavaa SaiPalle ja niin alkoi uuden valmentajan etsintä.
Reijo Mansikka, siitä SaiPalle päävalmentaja. Kausi 99-00 oli kaikinpuolin murheellinen. Ensiksikin Blues osti Dalen sopimuksen ja SaiPa joutui etsimään uuden kultakimpaleen. Ja sehän löytyi. Kesken kauden SaiPaan saapui Vladimir Machulda. Vallu takoi melkein ensimmäisissä peleissään 4 maalia Hifkin verkkoon ja lunasti paikkansa fanien sydämiin. Pleijareihin ei ihan SaiPan rahkeet riittäneet. Markkanenkin jätti SaiPan lopulta vuonna 2000. Silloin oli Markkasen fanin ensimmäinen suuri pettymys ja uhosinkin kauden päätteeksi, että halliin en enää tule!
Muttamutta.. Nicklas Bäckström.. Ja kuinkas kävikään. Taas tämä tyttö istui hallissa kaikki pelit ja löysi uuden suosikkinsa. Tosin Markkasen pelejä Tapparan paidassa tuli myös seurattua ahkerasti. Nikke olikin sitten jopa paljon kovempi kuin Jussi. Kausi 00-01 oli kuitenkin aika heikko. Niken ansiosta moni peli ratkesi SaiPan eduksi, mutta pleijareihin ei ollut mahdollisuuksia. Machulda jatkoi siitä mihin edellisellä kaudella jäi, mutta sekään ei riittänyt. Kausi oli ohi liian aikaisin. Ja niin kuin pienen joukkueen kannattaja tietää, Nikke lähti luonnollisesti muualle loistokkaan kauden jälkeen.
Ensimmäistä kertaa oikein todella innostuin odottamaan kauden alkua. Jatkuvasti seurasin SaiPan pelaajahankintoja, etenkin maalivahtien osalta. Sitten lopulta ne nimet julkistettiin, Tomas Duba ja Sami Lehtinen. Duban tuloa toivoin todella hartaasti ja riemu oli melkoinen tiedon kuultuani. Valmennusvastuun sai Teijo Räsänen ja Petri Skriko. Machulda jatkoi pelejään SaiPassa. Odotin mahtavaa kautta. Mutta kausi 01-02 on ollut täydellinen pettymys. Mikään ei ole onnistunut. Tai no, Machulda sai pitää kultakypäränsä ja Duba osoitti olevansa odotuksieni arvoinen. Valmennuskaksikko ei mitenkään saanut joukkuetta voittamaan. SaiPa jämähti sarjan hännille. Yksittäisenä hienona hetkenä voisi mainita SaiPa-Jokerit pelin joka päättyi SaiPalle 5-3. Dubanator esitti pelin aikana mielettömiä tuuletuksia ja otti koko yleisön itselleen.
Lukuisien pelaajakauppojen jälkeen Teisa sai lopulta kenkää ja Skrikolle annettiin 1. valmentajan paikka. Peli-ilo alkoi löytyä samantien. Sitten johto puuttui peliin ja niin sai taas pari pelaajaa vaihtaa seuraa. SaiPan sielu vuokrattiin Jokereihin loppukaudeksi. Kyllä oli haikea fiilis seurailla Vallun viimeistä ottelua SaiPassa, kun satuin kuulemaan siirtouutisen jo ensimmäisen erän aikana. Immonen myytiin samalla TPS:ään. Loppukaudesta ei ole juuri mitään kerrottavaa. Kotona yritystä riittää mutta vieraissa tilanne tuntuu olevan vastustaja vs. Duba.
Mutta tämänkin kauden kokeneena jaksaa fani kannustaa omiaan. Ensi kaudella sitten menee paremmin, niin uskon ja toivon. Kiitos koko SaiPalle näistä elämyksistä mitä se on pystynyt tarjoamaan. Yksittäisistä pelaajista kiitos etenkin Jussi Markkanen, Nicklas Bäckström ja Tomas Duba, kova maalivahtikolmikko. Lisäksi Juri Kuznetsov ansaitsee suuren kiitoksen aiemmista kausista SaiPan puolustuksen johtohahmona. Martin Richter vakuutti minut vahvalla ja aggressiivisellä puolustuspelillään. Machulda ja McTavish, kiitos teillekin. Toivottavasti näemme vielä Vallun pelaamassa keltamustissa tulevaisuudessa. Ikävä on iso, jos Vallu meidät jättää. Ja mitä olisikaan SaiPa ilman kodikasta Kisapuiston hallia. Paljon parjattu halli on kuitenkin niin tuttu ja turvallinen monelle fanille, että kyllä sitäkin pitää arvostaa. KIITOS SAIPA!!
Tässä menikin rattoisasti aikaa formuloita odotellessa. :)