Eri urheilulajien vertailua

[Pekkis]

Aiheeseen voisi sen verran kirjoitella liittyen juuri tuohon lahjakkuuteen sekä muuhun, että tämän vuoden Kalevan Kisojen naisten kympin voittaja onkin harjoitellut juoksua tosissaan vasta noin 1,5 vuotta ja on 17 vuotias. Sitä ennen tulikin pelailtua jääkiekkoa.

Todellinen multilahjakkuus todellakin kyseessä. Alisa Vainio on nimeltään ja täyttää tänä vuonna 18 vuotta, pituutta 163 cm ja painoa 43 kg. Yleisurheilun puolelta löytyy tuloksia jo vuodesta 2007 lähtien, ja esimerkkinä 1000 metrin kehitys ikävuosina 10-13: 2007 3.49, 2008 3.36, 2009 3.18, 2010 3.13. Lahjakkuutensa ansiosta menestynyt myös pikaluistelussa, jääpallossa, jalkapallossa sekä jääkiekossa. Kertoo Iltasanomien haastattelussa juurikin tähän keskusteluun osuvan kommentin: "Esimerkiksi jääkiekossa pystyy niin hyvin vapaamatkustamaan siinä sivussa." Ja tämä vapaamatkustamisen mahdollisuus on juuri se mikä laskee tasoa.

Otit hyvin esille lahjakkuuden merkityksen huipulle pyrittäessä. Kovalla työllä pääsee lähes lajissa kuin lajissa suht pitkälle, mutta sinne kirkkaimpiin valoihin päästäkseen on ehdottomasti oltava myös lahjakas. Nämä helmet on löydettävissä jo varhain, ja näiden lahjakkuuksien eteen on alettava tekemään pontevammin töitä. Surullisia tapauksia ovat ne, joissa lahjakkaan lapsen harrastaminen loppuu vanhempien rahan puutteen vuoksi. Edustamassani seurassa jojo oli hyvin hereillä ja haki kaupungilta avustuksia. Kausimaksut hoidettiin ja poika sai jatkaa pelaamista.

 

[MustatKortit]

Kyllähän se on ihan selvä, että jääkiekko on niitä lajeja, joissa hyvin heikolla fyysisellä suoritustasolla pääsee jo kiinni satojen tonnien vuosiansioihin, eli mikäli lahjakkuutta on, aina Liigan tähtitasolle asti.

Varmasti jollekin änäritasolle päästäkseen pitää harjoitella kunnolla, eli tässä mm @TosiFani on oikeassa, mutta kyllä ainakin minä uskallan väittää - huolimatta siitä että lätkä on lähellä sydäntä - etteivät nämä kokokansangranlundit kestä vertailua moneen muuhun lajiin.

Ei ole tosin tarvis kestäkään vertailua, lätkässä on omat vaatimuksensa, fyysinen huippukunto vain ei ole yksi niistä.

 

[adolf]

10-ottelijat aina arvokisoissa nousee itselle että helvatti nuo on kaikki kyllä niin urheilijoita läpikotaisin. Joka ukko ihan timanttisessa kondiksessa.

 

[TosiFani]

...Ei ole tosin tarvis kestäkään vertailua, lätkässä on omat vaatimuksensa, fyysinen huippukunto vain ei ole yksi niistä.

Eli NHL:n huipulla pärjää heikko kuntoinen kaveri? Nämä kaverit pelaavat hieman yli sata peliä loka-kesäkuun välissä, käytännössä joka toinen päivä. Ja sinun mielestäsi he pystyvät säilyttämään huipputasonsa illasta toiseen heikolla tai keskinkertaisella fyysisellä kunnolla?

En tiedä mistä tämä jääkiekkoilijoiden vähättelyn tarve kumpuaa. Suurinosa liigakiekkoilijoista on hyvässä fyysisessä kunnossa, sluipailijat ovat vähemmistö ja heidän uransa on yleensä sen mukainen. Hiihtäjä, pyöräilijä tai juoksija on varmasti tietyillä osa-aluiella huimastai kovemmassa kunnossa, heidän lajinsa vaatii sitä. Jääkiekkoilijat jäävät cooperin testissä kilometrin, mutta jos kestävyysurheilijat joutuvat yksykkösessä taistelemaan kiekosta jääkiekkoilijan kanssa seitsemän 50 sekunnin pätkää, noin minuutin palautuksilla, jääkiekoillija vie harjoituksen sata nolla. Tämän tyylinen lajien vertailun on vaan mahdotonta ja hölmöä. Yhtä hölmöä on väittää, ettei jääkiekossa vaadita huipulla huippukuntoa.

Ja Granlund on huippukuntoinen kaveri, kannattaa tutustua hänen kesäharjoitteluun. Hän muutti harjoittelunsa täysin vuosi sitten ja tekee töitä ammattilaisen tavoin.

 

[Fordél]

Kyllähän se on ihan selvä, että jääkiekko on niitä lajeja, joissa hyvin heikolla fyysisellä suoritustasolla pääsee jo kiinni satojen tonnien vuosiansioihin, eli mikäli lahjakkuutta on, aina Liigan tähtitasolle asti.

Tuo lihavoimani kohta ei mielestäni pidä paikkaansa. Ensinnäkn satojen tonnien vuosiansioita ei tienaa liigassa kovinkaan moni pelaaja. Vain Liigan ihan kärkipelaajat. Itsellä nyt ei tule mieleen Liigatasolla näistä kärkipelaajista tapausta, josta paistaisi läpi hänen hyvin heikko fyysinen suoritustaso. Siis pelaajista tyyliin Perrin, Zaborsky, Kukkonen jne. Liigan jälkeen puhutaankin sitten jo lähinnä Sveitsistä, Ruotsista ja KHL:sta sekä luonnollisest NHL:sta, jissa on tollasia palkkatasoja pelaajilla. Koska ne ovat lähtökohtaisesti kovempia sarjoja kuin Liiga (poislukien varmastikin Sveitsi) niin en usko sielläkään juuri pärjättävän hyvin heikolla fyysisellä suoritustasolla.

Joitain poikkeustapauksia saattaa tottakai olla, tyyliin Jesse Niinimäki. Hän on saattanut saada jonain vuosina ihan hyvän sopparin vaikkakaan ei varmasti ole ollut joitain poikkeuksia lukuunottamatta kovinkaan hyvässä fyysisessä kunnossa. Silti eipä ole Niinimäkikään tainnut saada koskaan satojen tonnien vuosiansioita. Toki en tiedä mitä KHL:ssa tienasi.

Tietysti kaikki on kiinni siitä mihin verrataan. Jos laitetaan vaikka huippuhiihtäjä vs. Zaborsky yms. huippu Liigapelaaja vastakkain, niin varmasti monella osa-alueella huippuhiihtäjä saa fyysisissä testeissä paremmat tulokset. Silti en usko, että juuri koskaan se Liigatasolla huipulla oleva pelaajakaan saa testeissä hyvin heikkoja tuloksia.

 

[MustatKortit]

Tuo lihavoimani kohta ei mielestäni pidä paikkaansa. Ensinnäkn satojen tonnien vuosiansioita ei tienaa liigassa kovinkaan moni pelaaja. Vain Liigan ihan kärkipelaajat. Itsellä nyt ei tule mieleen Liigatasolla näistä kärkipelaajista tapausta, josta paistaisi läpi hänen hyvin heikko fyysinen suoritustaso. Siis pelaajista tyyliin Perrin, Zaborsky, Kukkonen jne. Liigan jälkeen puhutaankin sitten jo lähinnä Sveitsistä, Ruotsista ja KHL:sta sekä luonnollisest NHL:sta, jissa on tollasia palkkatasoja pelaajilla. Koska ne ovat lähtökohtaisesti kovempia sarjoja kuin Liiga (poislukien varmastikin Sveitsi) niin en usko sielläkään juuri pärjättävän hyvin heikolla fyysisellä suoritustasolla.

Joitain poikkeustapauksia saattaa tottakai olla, tyyliin Jesse Niinimäki. Hän on saattanut saada jonain vuosina ihan hyvän sopparin vaikkakaan ei varmasti ole ollut joitain poikkeuksia lukuunottamatta kovinkaan hyvässä fyysisessä kunnossa. Silti eipä ole Niinimäkikään tainnut saada koskaan satojen tonnien vuosiansioita. Toki en tiedä mitä KHL:ssa tienasi.

Tietysti kaikki on kiinni siitä mihin verrataan. Jos laitetaan vaikka huippuhiihtäjä vs. Zaborsky yms. huippu Liigapelaaja vastakkain, niin varmasti monella osa-alueella huippuhiihtäjä saa fyysisissä testeissä paremmat tulokset. Silti en usko, että juuri koskaan se Liigatasolla huipulla oleva pelaajakaan saa testeissä hyvin heikkoja tuloksia.

Minä olen ollut Kisahallin salilla samaan aikaa Ville Leinon kanssa, muistaakseni sen jälkeen kun tämä oli pelannut ensimmäisen kautensa änärissä. Ville oli tuolloin vetämässä treeniä Tuomo Ruudun kanssa.

Ei tuo kyllä minua vakuuttanut miltään osalta. Tuomo Ruutu tosin veti ihan hyvää settiä.

Mutta tämähän riippuu ihan siitä mitä haetaan, huippujääkiekkoilijoilla on paljon sellaisia ominaisuuksia, mistä moni muu urheilija voi vain haaveilla, kuten hyvä koordinaatio, pallosilmä, tasapaino jne.

Minä olen tässä puhunut puhtaasti fyysisen aerobisen ja anaerobisen kunnon vertailusta (ehkä jonkin sortin tasapainoa etsin noihin kahteen, kestävyyteen ja räjähtävän voimaan) ja keksin lukuisia lätkää vaativampia lajeja, noin kokonaisuutta miettien. Mitäs tästä turhaan väitellään, jos eri mieltä ollaan. Kyseessä vain oma näkemykseni.

@TosiFani : en ymmärrä, miksi koet hokijätkiä vähäteltävän. Hieno laji, paljon hienoja urheilijoita.

 

[Fordél]

Minä olen ollut Kisahallin salilla samaan aikaa Ville Leinon kanssa, muistaakseni sen jälkeen kun tämä oli pelannut ensimmäisen kautensa änärissä. Ville oli tuolloin vetämässä treeniä Tuomo Ruudun kanssa.

Ei tuo kyllä minua vakuuttanut miltään osalta. Tuomo Ruutu tosin veti ihan hyvää settiä.

En epäile yhtään, mutta silti kyse on selkeistä poikkeustapauksista. Loppujen lopuksi näiltä niinimäiltä, leinoilta yms. jää se ihan lopullinen läpimurto tekemättä. Syynä lienee monesti juuri niinkin simppeli asia kuin heikko fyysinen suoritustaso, mikä on hyvin surullista. Taitotaso ja peliäly olisivat aivan maailmanluokkaa, mutta kun treeni ei maistu ja jollekin toiselle suurin piirtein saman taitotason sekä peliälyn omaavalle treeni maittaa, ajavat he lopulta ohi. Ei sillä, hienoja ja yleensä erittäin viihdyttäviä pelaajia, jotka kaiken lisäksi tekevät uran, johon pystyy vain promille lajin harrastajista.

 

[TosiFani]

...@TosiFani : en ymmärrä, miksi koet hokijätkiä vähäteltävän. Hieno laji, paljon hienoja urheilijoita.

Tästä syystä:

...Ei ole tosin tarvis kestäkään vertailua, lätkässä on omat vaatimuksensa, fyysinen huippukunto vain ei ole yksi niistä.

Esiinnyt palstalla sovittelevana ja fiksuna nimimerkkinä, mutta jostain syystä tässä kohtaa kirjoitat täyttä tuubaa.

Poimit yksittäisen esimerkin salilta ja teet sen perusteella johtopäätöksiä. Pyysitkö muuten nimikirjoituksen?

Kuten olen aikaisemminkin sanonut, jokin häiritsee.

Olen nähnyt useamman kansainvälisellä tasolla pelaavan jääkeikkoilijan harjoitteluohjelman. Nämä ohjelmat ja se työmäärä mitä pelkästään porilaiset huippupelaajat tekevät osoittavat boldatun väitteesi vääräksi.

 

[eagle]

Brucklerin kirjan kun luin, niin siinähän kerrottiin miten melkoisen suurikin osa venäläisistä pelaajista tuli kesätauon jälkeen ihan älyttömän huonossa kunnossa leirille. Samoin NHL:ssä näitä varsinkin vielä 10-15 vuotta sitten oli. Nykyisin tuskin niin paljoa.

Jääkiekossa pärjää kuitenkin aika vähäisellä kuntopohjalla kun vertaa sellaisiin lajeihin missä pitää jaksaa kerralla enemmän kuin se 30-60s. Ja ei ole useamman minuutin välejä.

Tämä ei tarkoita että jääkiekossa jengi nyt yleisesti olisi huonossa kunnossa, varsinkaan siis suuri osa pelaajista. Mutta ei jääkiekko kuitenkaan mikään vaativin laji ole. Vielä kun tähän lisää sen, että siellä missä pelataan eniten käytetään sopivia palauttavia aineita myös eniten, niin...

Mutta ei se vähennä nyt jääkiekon vaativuutta. Miettii vain kuinka vaikeaa luistelemaan opetteleminen edes on. Varmasti on paljon helpompia lajeja, mutta samalla myös fyysisesti paljon vaativampiakin.

Mites se meni Mario Lemieuxillakin, 2000-luvulla vasta aloitti kesäharjoittelun.

Eli kyllä jääkiekko vaatii paljon fyysisiä ominaisuuksia, mutta kyllä niitä paljon vaativampiakin lajeja tuon suhteen on. Ja juuri Suomessa usein on harjoittelu ollut junioreissa liian yksipuolista(fysiikkapuolellakin). Tästä esim. Harri Hakkaraiselta voi kysellä.

edit: Lisättäköön että mielestäni absurdia muuten tehdä vertailua jonkun lajin missä ei ole pelivälinettä tai ei pidä aktiivisesti reagoida vastustajiin ja sellaisen missä pitää. Eli esim. joku juoksu vs jääkiekko. Tai hiihto vs koris. Absurdia, kun toisissa käytännössä se fysiikka määrittelee "täysin" lajeissa menestymisen(toki tekniikalla merkityksensä, mutta selvästi pienempi), kun taas jääkiekossa tai koripallossa joku ylivertaisen pelivälineen hallinnan ja pelisilmän omaava pelaaja ei sitten tarvitse olla se kaikista paras fyysisissä testeissä. Hyvänä vertailuna voisi ottaa vaikka jonkun suomalaisen "3-4 kentän jyrän" ja sitten jonkun Teppo Nummisen. Varmasti se 3-4 kentän jyrä nostaa penkistä enemmän tms. mutta tekeekö se hänestä paremman pelaajan/urheilijan? Ja toisaalta onko se tärkeintä kuka on paras urheilija vai kuka paras sen lajin pelaaja.

Eli esimerkkinä Messi vs Ronaldo. Ronaldo varmasti fyysisesti parempi Messiä "kaikessa", mutta silti Messi voi olla parempi pelaajana.

 

[floikkari]

Kiekkolätkässähän tosiaan ne luistimet "sotkevat" fyysisen kunnon merkitystä huomattavasti.

Luistimilla ollessa ei oikein pääse käyttämään maksimaalista voimaa kuin harvoissa tilanteissa. Muuten on jatkuvasti naamallaan. Jos sulla on massaa ja hyvä luistelutekniikka niin sua on helvetin paha horjuttaa, oli se massa sitten vaikka kaljamahaa. Tietty ei poikkeuksellisen hyvistä voimaominaisuuksista haittaa ole, mutta ei ne tee kenestäkään ylivoimaista siellä kentällä.

Samoin esimerkiksi vaihdot tehdään pitkälti koko kenttä kerrallaan keijo keskiverron ehdoilla, joten poikkeuksellisista kestävyysominaisuuksistakaan ei pääse liikoja hyötymään.

 

[MustatKortit]

Tästä syystä:

Esiinnyt palstalla sovittelevana ja fiksuna nimimerkkinä, mutta jostain syystä tässä kohtaa kirjoitat täyttä tuubaa.

Poimit yksittäisen esimerkin salilta ja teet sen perusteella johtopäätöksiä. Pyysitkö muuten nimikirjoituksen?

Kuten olen aikaisemminkin sanonut, jokin häiritsee.

Olen nähnyt useamman kansainvälisellä tasolla pelaavan jääkeikkoilijan harjoitteluohjelman. Nämä ohjelmat ja se työmäärä mitä pelkästään porilaiset huippupelaajat tekevät osoittavat boldatun väitteesi vääräksi.

Minun näkemykseni mukaan lätkässä huipulle pääsevät ovat lahjakkaita urheilijoita, jotka jaksavat myös treenata ja joilla pääkoppa on samaten kunnossa. Monesti myös taustat on hyvä olla kunnossa, jotta saadaan tasapainoinen urheilija framille. Samalla olen kuitenkin sitä mieltä, ettei jääkiekkoilijan harjoittelu ole mitään superintensiivistä ja kyllä jopa änärikiekkoilijan lyhyeen kesäiseen harjoitusjakson mahtuu hyvin paljon muutakin kuin treeniä.

Yllättävän koville tuntuu ottavan sielläkin, vaikka itse usein esiinnyt asiantuntija-roolissa. Ei minulla ole mitään muuta sanomaa, kuin että henkilökohtaisesti en arvosta jääkiekkoilijan huipputasolla vaatimaa aerobista ja anaerobista kokonaisuutta aivan älyttömän korkealle. Jos nyt esimerkin ottaa, niin arvostan vaikkapa huippunyrkkeilijöiden treeniä huomattavasti enemmän kuin lätkämiesten vastaavia, vaikka itse en välitä nyrkkeilystä laisinkaan.

Kyseessä on puhtaasti oma näkemykseni, joka ei perustu fanittamiseen - muuten kehuisin täällä sinun tavallasi vaikka nykyisiä porilaislähtöisiä kv.kiekkoilijoita - vaan monipuoliseen urheiluharjoittelun näkemiseen ja osin myös testaamiseen ja omaan treeniin.

En epäile yhtään, mutta silti kyse on selkeistä poikkeustapauksista. Loppujen lopuksi näiltä niinimäiltä, leinoilta yms. jää se ihan lopullinen läpimurto tekemättä...

Juu, eikä ollut tarkoitus mitenkään tätä yleistääkään, tuli vain esimerkkinä mieleen kun änärikiekkoilijoistakin puhuttiin. Leino nosti muuten (omien sanojensa mukaan) viikoilla liigakausillaan joku 70 kiloa penkistä, jota voi pitää aika heikkona tuloksena kenelle tahansa ammattiaan harjoittajalle miesurheilijalle.

 

[MustatKortit]

...

Tämä ei tarkoita että jääkiekossa jengi nyt yleisesti olisi huonossa kunnossa, varsinkaan siis suuri osa pelaajista. Mutta ei jääkiekko kuitenkaan mikään vaativin laji ole. Vielä kun tähän lisää sen, että siellä missä pelataan eniten käytetään sopivia palauttavia aineita myös eniten, niin...

Tuosta eaglen viestistä poimittuna tiivistelmä omasta näkemyksestäni vielä, kun kerran on närää aiheuttanut.

 

[Fordél]

Lisättäköön että mielestäni absurdia muuten tehdä vertailua jonkun lajin missä ei ole pelivälinettä tai ei pidä aktiivisesti reagoida vastustajiin ja sellaisen missä pitää. Eli esim. joku juoksu vs jääkiekko. Tai hiihto vs koris. Absurdia, kun toisissa käytännössä se fysiikka määrittelee "täysin" lajeissa menestymisen(toki tekniikalla merkityksensä, mutta selvästi pienempi), kun taas jääkiekossa tai koripallossa joku ylivertaisen pelivälineen hallinnan ja pelisilmän omaava pelaaja ei sitten tarvitse olla se kaikista paras fyysisissä testeissä. Hyvänä vertailuna voisi ottaa vaikka jonkun suomalaisen "3-4 kentän jyrän" ja sitten jonkun Teppo Nummisen. Varmasti se 3-4 kentän jyrä nostaa penkistä enemmän tms. mutta tekeekö se hänestä paremman pelaajan/urheilijan? Ja toisaalta onko se tärkeintä kuka on paras urheilija vai kuka paras sen lajin pelaaja.

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta puhut tässä eri asiasta. Puhut oikeastaan siitä, kuka on kovin urheilija. Tällöin arvosteluun pitää ottaa ilman muuta mukaan muitakin elementtejä. Otsikon aihe on kuitenkin eri lajien urheilijoiden fyysisen kunnon vertailu. Siinä keskusteluissa ei ole merkitystä sillä, että mikä on pelaajan taitotaso tai pelisilmä.

Fyysinen kunto voidaan jakaa varmasti aika helposti eri osa-alueisiin ja mitata, että miten kukin urheilija pärjää. Mulla vaan ei ole tietoa, että onko tällaisia yhteismitallisia testejä tehty, josta saataisiin tämänkin keskustelun pohjaksi jotain kättä pidempää. Muuten menemme juuri näillä yksittäisillä ja epämääräisillä argumenteilla tyyliin "näin salilla", "Kekäläinen kertoi" jne. Valitettavasti niillä ei tee näissä keskusteluissa juuri mitään.

 

[MustatKortit]

...

Fyysinen kunto voidaan jakaa varmasti aika helposti eri osa-alueisiin ja mitata, että miten kukin urheilija pärjää. Mulla vaan ei ole tietoa, että onko tällaisia yhteismitallisia testejä tehty, josta saataisiin tämänkin keskustelun pohjaksi jotain kättä pidempää. Muuten menemme juuri näillä yksittäisillä ja epämääräisillä argumenteilla tyyliin "näin salilla", "Kekäläinen kertoi" jne. Valitettavasti niillä ei tee näissä keskusteluissa juuri mitään.

Tämähähän kieltämättä on koko keskustelun ongelma. Epäilemättä yksi jos toinenkin meistä on nähnyt jonkun tietyn treeniohjelman, mutta miten sitten verrata näitä. Ja mitä on se haettu "fyysinen huippukunto", millä mittareilla sitä mitataan, niin todella mielipideasia. Itselleni kyse on sellaisesta sopivasta sekoituksesta lihasvoimaa ja kestävyyttä, mihin pyritään. Joku toinen saattaa ajatella asian aivan toisin.

 

[Kirjoittelija]

En epäile yhtään, mutta silti kyse on selkeistä poikkeustapauksista. Loppujen lopuksi näiltä niinimäiltä, leinoilta yms. jää se ihan lopullinen läpimurto tekemättä.

Siitä voi olla montaa mieltä, että mikä on jääkiekkoilussa lopullinen läpimurto. Minusta kolmisensataa ottelua änäriä, arviolta 25 miljoonan euron uratienestit ja NHL:n tulokkaiden pudotuspelien piste-ennätys on jo yhdelle lätkänliikuttelijalle ihan kiva ura. Ei sillä, etteikö parempaankin olisi saattanut olla edellytyksiä. Mutta toisaalta, jos Ville Leino olisi kurinalaisempi persoona, olisiko hän tehnyt kentällä niitä hullunkurisen omituisia ratkaisuja, jotka hänet änäriin veivät.

 

[Kirjoittelija]

Väitän, että jääkiekoilija pärjää kuitenkin keskimäärin paremmin lajissa kuin lajissa kuin taas päinvastoin, paitsi uimahypyissä. Jääkiekkoiija kuitenkin omaa ne perustaidot liikkumiseen, joita tarvitaan lähes kaikissa muissa lajeissa, mutta muiden lajien edustajat eivät ole kuulleetkaan välttämättä sanaa jääkiekko.

Minä ainakin ostan tämän väitteen ihan nikottelematta. Mä uskon, että esim. Aleksander Barkov jr. pärjää Cristiano Ronaldolle futiksessa paljon paremmin kuin Ronaldo Sashalle lätkässä. Samoin uskon, että Iivo Niskanen pärjää Kenenisa Bekelelle kestävyysjuoksussa paljon paremmin kuin Bekele Niskaselle hiihdossa.

Tähän saattaisi ehkä osaselitys löytyä siitä, että Suomesta löytyy paremmin futiskenttiä ja lenkkipolkuja kuin Etiopiasta tai Portugalista lätkäkenttiä ja hiihtolatuja.

Lisättäköön että mielestäni absurdia muuten tehdä vertailua jonkun lajin missä ei ole pelivälinettä tai ei pidä aktiivisesti reagoida vastustajiin ja sellaisen missä pitää. Eli esim. joku juoksu vs jääkiekko.

Mun käsittääkseni etenkin 800 ja 1500 metrin juoksussa kyllä pitää reagoida aktiivisesti vastustajien tekemisiin, eli juoksijalla pitää olla ns. "pelisilmää". Tai no David Rudishalla oli Lontoossa 2012 aika simppeli systeemi: jätti vain muut kuin tikut paskaan ja siellähän juoksivat muista mitaleista.

 

[Fordél]

Siitä voi olla montaa mieltä, että mikä on jääkiekkoilussa lopullinen läpimurto. Minusta kolmisensataa ottelua änäriä, arviolta 25 miljoonan euron uratienestit ja NHL:n tulokkaiden pudotuspelien piste-ennätys on jo yhdelle lätkänliikuttelijalle ihan kiva ura. Ei sillä, etteikö parempaankin olisi saattanut olla edellytyksiä. Mutta toisaalta, jos Ville Leino olisi kurinalaisempi persoona, olisiko hän tehnyt kentällä niitä hullunkurisen omituisia ratkaisuja, jotka hänet änäriin veivät.

Kyllä, kuten totesin, hieno ura on tehty silti. Voinemme kuitenkin olla yhtä mieltä siitä, että esimerkiksi Ville Leino ja Jesse Niinimäki eivät kuitenkaan hienosta urasta huolimatta ole pystyneet lunastamaan heidän täyttä potentiaaliaan. Jostain Antti Laaksosesta, Jere Lehtisestä tai Ville Niemisestä voidaan varmasti sanoa, että he ulosmittasivat omasta potentiaalistaan suurin piirtein kaiken mahdollisen. Sen sijaan näistä kahdesta esimerkkiveijaristamme ei varmastikaan voida sanoa samaa. Jos olisivat tehneet treenin, levon ja ravinnon suhteen asiat vielä paremmin, olisivat varmasti pelanneet vielä huikeemman uran. En usko, että jos olisivat nostaneet korkeammalle päivittäisen tekemisen rimaa, olisivat menettäneet kuitenkaan mitään persoonasta. Ihan samalla luovalla tavalla olisivat pelanneet peliä, mutta olisivat saaneet vielä enemmän tilaa ja aikaa omalle pelilleen, mikä olisi tarkoittanut vieläkin kovempia tuloksia.

Leino ja Niinimäki ovat taitotasoltaan ja peliälyltään omassa lajissa aivan maailman huippuja. Uskoisin tämän näkyvän myös siinä, että todennäköisesti he pystyisivät omaksumaan myös muissakin samantyylisissä pallopeleissä pelin lainalaisuudet tai lajitaidot tai paremmin kuin toinen huippu-urheilija, mutta jonka laji ei ole pallopeli.. Sen sijaan Leinolla ja Niinimäellä fyysinen suoritustaso ei ole maailman huippua, ei omassa lajissa eikä varsinkaan jos verrataan joihinkin muihin lajeihin.

 

[Fordél]

Mun käsittääkseni etenkin 800 ja 1500 metrin juoksussa kyllä pitää reagoida aktiivisesti vastustajien tekemisiin, eli juoksijalla pitää olla ns. "pelisilmää".

Tämä asia jäi multakin tuomatta esiin edellisessä viestissä. Hiihdossa väliaikalähtö ja juoksuissa ehkä pikamatkat ovat sellaisia, joissa mitataan selvimmin vain raakaa fyysistä maksimikuntoa. Toki päänkin pitää olla kunnossa, jotta esim. lähtö sujuu ja hiihdossa kaluston toimia. Väliaikalähdössä toki myös sää voi muuttua kesken kisan. Mutta sitten kun laitetaan kilpailijat hiihtämään tai juoksemaan pidempää matkaa yhteislähdöllä, aletaankin kilpailemaan yhä selvemmin vastustajaa vastaan ja vastustajan tekeminen vaikuttaa selvemmin myös omaan suoritukseesi. Suorituksesta tulee taktisempaa. Kisan voi voittaa se, joka toisenlaisessa kisassa voisi olla viimeinen.

 

[Kirjoittelija]

Hiihdossa väliaikalähtö ja juoksuissa ehkä pikamatkat ovat sellaisia, joissa mitataan selvimmin vain raakaa fyysistä maksimikuntoa. Toki päänkin pitää olla kunnossa, jotta esim. lähtö sujuu ja hiihdossa kaluston toimia.

Mentaalipuolen merkityksestä pikajuoksuissa tuli mieleen se, miten Arto Bryggare nosti Lindgren & Sihvonen -radio-ohjelmassa parasta saavutusta kysyttäessä esiin vuoden 1986 EM-hopean. Bryggaren mukaan se oli niin hieno saavutus siksi, että vaikka hän joutui juoksemaan nilkka romuna ja vastassa oli fyysiseltä kunnoltaan parempia juoksijoita, hankki hän mitalin "survomalla jo ennen kisaa muutaman kaverin tavallaan katsomoon".

 

[eagle]

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta puhut tässä eri asiasta. Puhut oikeastaan siitä, kuka on kovin urheilija. Tällöin arvosteluun pitää ottaa ilman muuta mukaan muitakin elementtejä. Otsikon aihe on kuitenkin eri lajien urheilijoiden fyysisen kunnon vertailu. Siinä keskusteluissa ei ole merkitystä sillä, että mikä on pelaajan taitotaso tai pelisilmä.

Fyysinen kunto voidaan jakaa varmasti aika helposti eri osa-alueisiin ja mitata, että miten kukin urheilija pärjää. Mulla vaan ei ole tietoa, että onko tällaisia yhteismitallisia testejä tehty, josta saataisiin tämänkin keskustelun pohjaksi jotain kättä pidempää. Muuten menemme juuri näillä yksittäisillä ja epämääräisillä argumenteilla tyyliin "näin salilla", "Kekäläinen kertoi" jne. Valitettavasti niillä ei tee näissä keskusteluissa juuri mitään.

Noh olen täysin varma että jääkiekkoilijat eivät ole fyysisesti maailman huippuja jos verrataan eri lajien urheilijoita. Juurikin siitä syystä, että jääkiekossa pääset kestävyydessä helpommalla ja tämän lisäksi lajissa keskitytään paljon harjoitteluun joka ei suoraan kehitä fyysisiä ominaisuuksia. Enemmänkin ehkä ylläpitää. Jos siis vertaa esim. johonkin vaikka 10-otteluun niin varmasti ollaan paljon jäljessä vaikka missä ominaisuuksissa. Ja sama koskien monia muita lajeja missä ei ole varsinaisia taktisia elementtejä tai ei juurikaan niitä.

edit: Itselläni on jääkiekon ja muutaman muun pallopelin osalta vähän tilastodataa ollut käytössä/edessä ja jääkiekko ei kauhean hyvin pärjännyt, kuin muutamassa tietyssä asiassa. Ehkä sitten juuri näkyykin se mitä on treenattu ja osittain mitä jääkiekossa tarvitaan. Edelleen kyllä valtavasti työtä olisi ihan siitä lähtien millaista on olla urheileva nuori. Kyllähän yksilölajeissa(johtuen niiden luonteestakin varmasti) on selvästi kurinalaisempaa toiminta.

edit2:

Tämä asia jäi multakin tuomatta esiin edellisessä viestissä. Hiihdossa väliaikalähtö ja juoksuissa ehkä pikamatkat ovat sellaisia, joissa mitataan selvimmin vain raakaa fyysistä maksimikuntoa. Toki päänkin pitää olla kunnossa, jotta esim. lähtö sujuu ja hiihdossa kaluston toimia. Väliaikalähdössä toki myös sää voi muuttua kesken kisan. Mutta sitten kun laitetaan kilpailijat hiihtämään tai juoksemaan pidempää matkaa yhteislähdöllä, aletaankin kilpailemaan yhä selvemmin vastustajaa vastaan ja vastustajan tekeminen vaikuttaa selvemmin myös omaan suoritukseesi. Suorituksesta tulee taktisempaa. Kisan voi voittaa se, joka toisenlaisessa kisassa voisi olla viimeinen.

Harvemmin nyt kuitenkaan puhutaan sellaisesta tilanteesta että oikeasti se muuten viimeinen noita voittaisi. Esim. Northug voittaa yhteislähtöjä varmasti paljon enemmän kuin mitä voittaisi väliaikalähtöjä, mutta ei varmasti olisi viimeinen, vaan tyyliin 10:s.

Kuitenkin se päätösten tekeminen näissä lajeissa on huomattavasti vähäisempää kuin jossain vaikka jääkiekossa, puhumattakaan jalkapallosta tai vaikka tenniksestä yksilölajeista esimerkkinä. Ensimmäisissä joudut kokoajan reagoimaan sekä vastustajan, pelivälineen että omien liikkumiseen. Tämä siis kokoajan, kun taas esim. hiihdossa tai juoksussa vaikka kokoajan "olet hereillä" et joudu kuitenkaan aktiivisesti muuttamaan kokoajan suuntaa, reagoimaan useisiin eri asioihin samaan aikaan, jne. Puhutaan siis taktisella puolella aivan erilaisista asioista ja kapasiteetista mitä tehdä. Varsinkin kun usein pystyt luomaan taktiikan näissä etukäteen ja sitä ei tarvitse aktiivisesti muuttaa kokoaikaa, mitä taas pallopeleissä useissa täytyy.

 

[Fordél]

Noh olen täysin varma että jääkiekkoilijat eivät ole fyysisesti maailman huippuja jos verrataan eri lajien urheilijoita. Juurikin siitä syystä, että jääkiekossa pääset kestävyydessä helpommalla ja tämän lisäksi lajissa keskitytään paljon harjoitteluun joka ei suoraan kehitä fyysisiä ominaisuuksia. Enemmänkin ehkä ylläpitää. Jos siis vertaa esim. johonkin vaikka 10-otteluun niin varmasti ollaan paljon jäljessä vaikka missä ominaisuuksissa. Ja sama koskien monia muita lajeja missä ei ole varsinaisia taktisia elementtejä tai ei juurikaan niitä.
.

Kyllä, olen ihan samaa mieltä jääkiekkoilijoiden kokonaisvaltaisesta fyysisestä suoritustasosta verrattuna moniin muihin huippu-urheilijoihin. Nyt oli vain kyse siitä, että mistä asioista tässä ketjussa kannattaa keskustella. Peliälyt, taitotasot jne. eivät ole tämän ketjun argumentteja.

Harvemmin nyt kuitenkaan puhutaan sellaisesta tilanteesta että oikeasti se muuten viimeinen noita voittaisi. Esim. Northug voittaa yhteislähtöjä varmasti paljon enemmän kuin mitä voittaisi väliaikalähtöjä, mutta ei varmasti olisi viimeinen, vaan tyyliin 10:s.

Harvemmin varmasti puhutaan, mutta se mahdollisuus astuu selvästi kuvaan. Tuskin esimerkiksi Holmen tai Keskisalo olisivat EM-mestareita, mitalisteja tai olleet välttämättä edes pistesijoilla, jos kisa olisi sinä päivänä juostu väliaikalähtönä. Voittajaehdokkaiden määrä ja taktiikan merkitys kasvaa, kun suoritusta ei vedetäkään koko ajan suurin piirtein maksimilla.

Kuitenkin se päätösten tekeminen näissä lajeissa on huomattavasti vähäisempää kuin jossain vaikka jääkiekossa, puhumattakaan jalkapallosta tai vaikka tenniksestä yksilölajeista esimerkkinä. Ensimmäisissä joudut kokoajan reagoimaan sekä vastustajan, pelivälineen että omien liikkumiseen. Tämä siis kokoajan, kun taas esim. hiihdossa tai juoksussa vaikka kokoajan "olet hereillä" et joudu kuitenkaan aktiivisesti muuttamaan kokoajan suuntaa, reagoimaan useisiin eri asioihin samaan aikaan, jne. Puhutaan siis taktisella puolella aivan erilaisista asioista ja kapasiteetista mitä tehdä. Varsinkin kun usein pystyt luomaan taktiikan näissä etukäteen ja sitä ei tarvitse aktiivisesti muuttaa kokoaikaa, mitä taas pallopeleissä useissa täytyy.

Päätösten määrä on pienempi, mutta muutaman päätöksen arvo voi olla selvästi suurempi ja jopa ihan ratkaiseva lopputuloksen kannalta. Aloitatko vaikka loppukirin 300m, 200m vai 100m kohdalla jne. Mutta edelleen, nämä ovat taas ihan vääriä keskustelunaiheita tässä ketjussa, joten ei tästäkään sen enempää.

 

[Fordél]

Mentaalipuolen merkityksestä pikajuoksuissa tuli mieleen se, miten Arto Bryggare nosti Lindgren & Sihvonen -radio-ohjelmassa parasta saavutusta kysyttäessä esiin vuoden 1986 EM-hopean. Bryggaren mukaan se oli niin hieno saavutus siksi, että vaikka hän joutui juoksemaan nilkka romuna ja vastassa oli fyysiseltä kunnoltaan parempia juoksijoita, hankki hän mitalin "survomalla jo ennen kisaa muutaman kaverin tavallaan katsomoon".

Tämä on tottakai hänen näkemyksensä asiasta. Mikä on lopulta totuus, on mahdotonta sanoa. Voi olla, että Bryggare oli silti siinä hetkessä fyysisesti koko porukan toiseksi paras. Muillakin saattoi olla ties mitä ongelmia. Tai sitten ei, mutta pystyi kuitenkin teknisesti hyvään suoritukseen ja kokonaisuus oli toiseksi paras. Tai jotain ihan muuta, kuten survoi muutaman vastustajan katsomoon jo ennen kisaa.

 

[Rautapönikkä]

Suomalaisista yksilöurheilijoista ainakin uimareilla on iso kuilu harjoittelussa verrattuna ulkomaiden vastustajiin. Muistelisin jonkun suomalaisen uintigurun sanoneen, että näistä noin parikymppisistä uimareista(Laukkanen, Pikkarainen, Mattsson, Koski jne.) ainoastaan Mattsson on harjoitellut nuoresta lähtien riittävästi. En tiedä sitten, millainen tilanne on vaikkapa hiihdon tai yleisurheilun puolella. Ehkäpä @TomiP , @erku tai @Rautapönikkä osaisivat valaista meitä.

Pahoittelut, etten ehtinyt aiemmin vastaamaan. Yleisurheilussakin on sama tilanne kuin monessa muussa lajissa, eli nuoret ovat harjoitelleet pääsääntöisesti liian vähän. Nuoruuden harjoittelussa ei olla luotu sellaista pohjaa, että myöhemmässä vaiheessa voitaisi harjoitella riittävän paljon ja kovaa. Yleisurheiluseuroilla ei yksinkertaisesti riitä resurssit tarjota junioreille riittävää määrää harjoittelua, joten harjoitusmääriä on haettava muiden lajien kautta. Yleisurheilussahan arvokisamenestyjämme ovat tulleet pääasiassa hyvin pieniltä paikkakunnilta ja pienistä seuroista. Näkisin, että tätä selittää pitkälti se, että heillä lapsuusajan liikunnassa määrät ovat olleet riittävän korkeita (ns. luonnollinen liikkuminen) ja heille on löytynyt henkilökohtaista valmennusta suhteellisen aikaisessa vaiheessa, mikä on myöskin osaltaan ajaa riittävään määrälliseen harjoitteluun (henkilökohtainen viikko-ohjelma vrt kolme seuran järjestämää yhteisharjoitusta viikossa).

Ennemmin nämä "ongelmat" on suhteessa aiempiin vuosikymmeniin kuin ulkomaalaisiin kilpakumppaneihin yleisurheilussa. Ainoastaan kestopuolella suomalainen yleisurheilija antaa liikaa tasoitusta lapsuusiän harjoittelussa, mutta muissa lajeissa ei tällaista kuilua nähdäkseni muodostu. Muuallakaan yleisurheilijat eivät harjoittele määrällisesti yhtään enempää. Ongelmana on lähinnä se, että valmentajat ovat tottuneet aivan eri fyysiset valmiudet omaaviin nuoriin, koska tänä päivänä lasten luonnollinen liikunta on niin olematonta verrattuna aiempiin sukupolviin.

 

[Barnes]

Pahoittelut, etten ehtinyt aiemmin vastaamaan. Yleisurheilussakin on sama tilanne kuin monessa muussa lajissa, eli nuoret ovat harjoitelleet pääsääntöisesti liian vähän.

Eipä tuo mitään. Perin mielenkiintoista tekstiä! Harmillista(ei sinänsä yllättävää, halusinpa vaan varmuudella tietää miten asiat ovat), että yu:ssakin tilanne on tällainen.

Muiden lajien vähän harjoitelleista tuli mieleen Matti Heikkinen. Ymmärtääkseni hän harjoitteli nuoruudessa vähän, mutta kovilla tehoilla, mikä on aiheuttanut Heikkiselle runsaasti ongelmia ammattilaisuran aikana. Varmasti Suomi-urheilussa on muitakin, jotka ovat tehneet harjoittelussaan jo nuorena vakavia virheitä.

 

[MustatKortit]

...
Muiden lajien vähän harjoitelleista tuli mieleen Matti Heikkinen. Ymmärtääkseni hän harjoitteli nuoruudessa vähän, mutta kovilla tehoilla, mikä on aiheuttanut Heikkiselle runsaasti ongelmia ammattilaisuran aikana. Varmasti Suomi-urheilussa on muitakin, jotka ovat tehneet harjoittelussaan jo nuorena vakavia virheitä.

Ei faktaa vaan omaa mutua: valitettavan moni suomalainen lupaus menestyy hyvin junnusarjoissa, mutta aikuisiin siirryttäessä kehitys pysähtyy tai ainakin hidastuu. Samaten vakavatkin loukkaantumiset tuntuvat olevan arkipäivää suomalaisurheilijoilla, läpimurtokauden kynnyksellä tai sen aikana ilmoitetaankin urheilijan siirtymisestä telakalle.

Mutta ehkä tämä mielikuva on väärä ja todellisuudessa suomalaisilla ei ole muita enempää näitä vammoja...