Tän viimeisen kanssa nyt vähän kesti, erästä ministeriämme lainatakseni: Sori siitä.
Otteluohjelma:
14.6. klo 19:00 Itävalta - Unkari (Kimmo Porttila)
14.6. klo 22:00 Portugali - Islanti (Tero Karhu)
18.6. klo 19:00 Islanti - Unkari (Tero Karhu)
18.6. klo 22:00 Portugali - Itävalta (Jari Haapala)
22.6. klo 19:00 Unkari - Portugali (Jari Haapala)
22.6. klo 19:00 Islanti - Itävalta (Tapio Suominen)
Islanti, tuo kisojen ennakkoon sympaattisin pikkumaa. Kisoihin selviytymistä voi pitää jo jättiyllätyksenä, mutta kaksi kertaa kun Hollannin kaadat, niin kaipa siitä sitten ihan ansaitusti hurautettiin jatkoon. Joukkue on nimilistaltaan vain näin isohkot liigat jotenkuten tuntevalle melkoisen tuntematon. Yritetään nyt kuitenkin jotain raapustaa. Suurin tähti on tietysti keskikenttämies, ex-Tottenham, nykyinen Swansea-peluri Gylfi Sigurdsson. Gylfi iski karsinnoissa viisi maalia ja valioliigassakin tällä kaudella peräti 11. Erinomaisen potkutekniikkansa ansioista Gylfi luo kentällä ollessaan aina maalintekouhkaa. Varsinkin kun pelinrakennuspuolikin on ihan kunnossa. Tuossa vähän esimerkkiä Gylfin potkusta. Toppareista vastuuta ottanevat Venäjällä, FC Krasnodarissa pelaava, Ragnar Sigurdsson ja Malmössä Champions liiga -kokemusta kerännyt Kari Arnason. Nopeus voi muodostua tällä kaksikolla ongelmaksi, varsinkin Kari oli välillä tosi pahassa pulassa UCL:ssä kun vastassa oli nopeampia pelaajia. Keskikentällä Gylfin vieressä luutii Cardiffin Aron Gunnarsson. Aron toimii myös joukkueen kapteenina. Laidalla pelannee ainakin hyvän kauden Baselissa pelannut Birkir Bjarnason. Kärkeen Islannilla on tarjota ihan OK vaihtoehtoja. Nimekkäimpänä heistä Ajaxista tuttu Kolbeinn Sigthorsson, jonka mennyt kausi Nantesissa meni kuitenkin aika lailla penkin alle. Muita vaihtoehtoja ovat Augsburgin Alfred Finnbogason ja Kaiserslauternin Jon Dadi Bodvarsson. Unohtaa ei sovi toki myöskään vanhaa konkaria Eidur Gudjohnsenia, jonka maajoukkueura saa arvoisensa päätöksen. Tälle legendalle sen todellakin suo. Eidurin meriittilistalta löytyvät mm. Hollannin ja Espanjan mestaruudet, pari Valioliigapyttyä ja tietysti UCL-mestaruuskin hänelle Barcelonassa osui. Ura on vienyt Eiduria ympäri maailmaa ja CV:stä löytyy Barcelonaa, Chelseaa, Tottenhamia, Stokea, Monacoa, Eindhovenia, AEK Ateenaa ja Kiinassakin Shijiazhuangissa Eidur kävi. Toivottavasti näkisimme herran edes kertaalleen myös kentän puolella.
Itävalta kuuluu siihen potentiaalisten yllättäjien joukkoon, josta olemme saaneet kisojen alla jo monesta lähteestä lukea. Suurin syy Itävallan hypetykseen ovat erinomaisesti menneet karsinnat. Lohko oli helpohko, pahimmat vastustajat olivat Venäjä ja Ruotsi, mutta kun karsinnat saldolla 9-1-0 menivät läpi niin eipä siinäkään oikein nokan koputtamista sitten ole. Maalissa Itävalta luottaa Robert Almeriin. Almer on Austria Wienin pelaaja ja onkin nuoren keskikenttämiehen Valentino Lazaron ohella ainoa kotimaan liigasta mukaan otettu pelaaja. Itävallan liigan taso ei tosiaan päätä huimaa, johtuen varmaan siitäkin, että suurin osa nuorista talenteista karkaa mieluummin rajan yli Saksaan pelaamaan. Oikeana laitapakkina nähdään Stuttgartin Florian Klein ja toppariosastolla Aleksandar Dragovic ja Martin Hinteregger. Reservistä löytyy vielä Tottenhamin Kevin Wimmer, joten topparien taso on kyllä kunnossa. Puolustusta kuitenkin johtaa kippari Christian Fuchs. Fuchsin uran piti olla pahassa syöksykierteessä kun Schalkessa hänelle ei nähty enää käyttöä. Hänen eteensä lyötiin viime kesänä kaksi sopimustarjousta, toinen USAsta ja toinen Leicesteristä. Fuchs päätti yrittää vielä Euroopassa ja tästäkin tarinasta muotoutui osa sitä uskomatonta Hollywood-elokuvaa, jonka Leicester tosielämässä Englannin maalla toteutti. Kausi oli aivan täydellinen onnistuminen hänen osaltaan ja nyt odotukset ovat sitten korkealla myös maajoukkuepaidassa. Vasemman laidan pitäisi Itävallalla olla kyllä kunnossa, kun toinen Valioliigaonnistuja Marko Arnautovic miehittää ylempää laitaa. Arnautovicia pidettiin nuorempana erittäin lahjakkaana urheilijana, mutta hänen pään kestävyyttään epäiltiin. Mm. Jose Mourinho asiaa aikanaan kommentoikin sanomalla Arnautovicilla olevan "attitude of a child". Parin viime kauden aikana nämä epäilykset ovat pikkuhiljaa hälvenneet, Arnautovicin omien sanojensa mukaan lapsen syntymän takia. Taktiikkana nähdään todennäköisesti 4-2-3-1, jolloin vasemmalla puolella kenttää nähdään myös joukkueen suurin tähti David Alaba. Seurajoukkueessaan Bayernissa pääasiassa puolustajana pelaava Alaba on aina Itävallan maajoukkueessa ollut keskikenttämies. Hänen roolinsa on nimellisesti puolustavana keskikenttänä, mutta kun hyökkäyspeliinkin annettavaa on, toisen pohjapelaajan on pakko olla puhtaasti puolustava. Ja sellainenkin mies joukkueesta löytyy. Julian Baumgartlinger pelasi erinomaisen kauden Mainzissa ja auttoi joukkueensa sijoittumaan europaikoille. Oikealla laidalla pelaa myös kärjessä joskus nähty Martin Harnik. Kymppipaikka on Werder Bremenin miehen, Zlatko Junuzovicin omaisuutta. Junuzovic paukutti 2014-2015 kaudella vapareita sisään hurjalla prosentilla. Työnäytettä. Kärjessä pelaavaa Marc Jankoa on epäilty ja haukuttu, mutta kun tälläkin kaudella 20 ottelussa syntyi 16 maalia Sveitsin liigassa niin hirveästi ei pitäisi olla siitäkään varaa valittaa. Vertailun vuoksi, toinen mukana oleva kärkipelaaja Lukas Hinterseer teki 28 ottelussa 6 maalia. Taso oli toki hiukan kovempi kun hän Bundesliigassa pelaa, mutta ei silti oikein vakuuta. Janko tuo lisäksi pääpelivoimaa Fuchsin erinomaisia keskityksiä varten.
Portugali ei ainakaan allekirjoittanutta oikein vakuuta. Vähän yhden miehen showltahan tuo vaikuttaisi. Loukkaantumisetkin vaivaavat. Tutuista avauksen nimistä Danny ja Fabio Coentrao missaavat turnauksen. Myös Luis Netolle ja Tiagolle olisi varmaan käyttöä nähty, mutta poissa ovat hekin. Maalissa jatkaa totuttuun tapaan Rui Patricio. Myös Lyonin Anthony Lopes pelasi ihan mukiinmenevän kauden, joten hänenkin puoleensa voitaneen tarvittaessa kääntyä. Laitapakkiosastolle Coentraon puuttuminen on toki iso asia ja hänet korvaa Lorientin 22-vuotias Raphael Guerreiro. Oikealle laitapakin paikalle on tarjota joko Wolfsburgin Vierinha tai Southamptonin Cedric Soares. Molemmat heistä ovat varsin hyökkääviä vaihtoehtoja, varsinkin Vierinha, joka on totuttu näkemään usein myös laitahyökkääjänä. Puolustuksen kärkinimenä toimii kävelevä aikapommi nimeltä Pepe. Kiistelty hahmo, joka viimeksi nousi otsikoihin CL-finaalin räpiköintiensä takia. Kuuluu myös siihen sirkushuveja tarjoavien pelaajien kategoriaan, jonka pelatessa aina sattuu ja tapahtuu. Pepestä harvemmin kuulee mitään positiivisia tarinoita, mutta siitä huolimatta kyseessähän on ihan hyvä jalkapalloilija kunhan fokus vaan pysyy oikeissa asioissa. Toiseksi toppariksi vaihtoehtoja piisaa, Ricardo Carvalho, Jose Fonte ja Bruno Alves ovat kaikki monissa liemissä keitettyjä, kokeneita puolustajia. Keskikentän pohjalla miehitys on vaihtunut kun tutut Miguel Veloso ja Raul Meireles eivät enää ole kuvioissa mukana. Nuoremmat William Carvalho, Danilo Pereira sekä Bayerniin vastikään jättisummalla siirtynyt Renato Sanches ovat vieneet ne paikat. Hyökkäävämpiä vaihtoehtoja keskikentän keskustaan tarjoavat mm. Joao Moutinho ja lupaava Andre Gomes. Puhtaiden kärkipelaajien osaltahan Portugalin tilanne on kiltisti sanottuna ihan umpisurkea. Mukana on ainoastaan Swanseasta vastikään pysyvästi Lilleen siirtynyt Eder. Swanseassa Ederin edesottamukset tällä kaudella olivat aivan luokattomia, mutta Lillessä syntyi 13 liigaotteluun 6 maalia. Portugalin maajoukkueessakin ruuti on ollut märkää ja 24 ottelussa maaleja on syntynyt vain 2. Laituriosastolle onkin sitten tarjota pari taiteilijaa, yksi superatleetti ja yksi tavallisempi raataja. Taiteilijoilla tarkoitan tietysti Nania, joka on United-epäonnistumistensa jälkeen löytänyt uuden kevään Turkissa. Tuttu nimi myös Portugalin kokoonpanossa ollut jo pitkään. Toinen taiteilija on sitten ulkosyrjämestari ja ongelmalapsi Ricardo Quaresma, joka tekee jälleen paluun maajoukkueeseen. Superatleetti on siis tietenkin kisojen suurin tähti Cristiano Ronaldo, jonka päivän kunto ratkaisee aika pitkälle sen, onko Portugalista mihinkään. Raatajaosaston nimi on sitten Sportingin Joao Mario, jonka kausi oli erinomainen. Kokemusta myös keskikentän keskustasta.
...
Otteluohjelma:
14.6. klo 19:00 Itävalta - Unkari (Kimmo Porttila)
14.6. klo 22:00 Portugali - Islanti (Tero Karhu)
18.6. klo 19:00 Islanti - Unkari (Tero Karhu)
18.6. klo 22:00 Portugali - Itävalta (Jari Haapala)
22.6. klo 19:00 Unkari - Portugali (Jari Haapala)
22.6. klo 19:00 Islanti - Itävalta (Tapio Suominen)
Islanti, tuo kisojen ennakkoon sympaattisin pikkumaa. Kisoihin selviytymistä voi pitää jo jättiyllätyksenä, mutta kaksi kertaa kun Hollannin kaadat, niin kaipa siitä sitten ihan ansaitusti hurautettiin jatkoon. Joukkue on nimilistaltaan vain näin isohkot liigat jotenkuten tuntevalle melkoisen tuntematon. Yritetään nyt kuitenkin jotain raapustaa. Suurin tähti on tietysti keskikenttämies, ex-Tottenham, nykyinen Swansea-peluri Gylfi Sigurdsson. Gylfi iski karsinnoissa viisi maalia ja valioliigassakin tällä kaudella peräti 11. Erinomaisen potkutekniikkansa ansioista Gylfi luo kentällä ollessaan aina maalintekouhkaa. Varsinkin kun pelinrakennuspuolikin on ihan kunnossa. Tuossa vähän esimerkkiä Gylfin potkusta. Toppareista vastuuta ottanevat Venäjällä, FC Krasnodarissa pelaava, Ragnar Sigurdsson ja Malmössä Champions liiga -kokemusta kerännyt Kari Arnason. Nopeus voi muodostua tällä kaksikolla ongelmaksi, varsinkin Kari oli välillä tosi pahassa pulassa UCL:ssä kun vastassa oli nopeampia pelaajia. Keskikentällä Gylfin vieressä luutii Cardiffin Aron Gunnarsson. Aron toimii myös joukkueen kapteenina. Laidalla pelannee ainakin hyvän kauden Baselissa pelannut Birkir Bjarnason. Kärkeen Islannilla on tarjota ihan OK vaihtoehtoja. Nimekkäimpänä heistä Ajaxista tuttu Kolbeinn Sigthorsson, jonka mennyt kausi Nantesissa meni kuitenkin aika lailla penkin alle. Muita vaihtoehtoja ovat Augsburgin Alfred Finnbogason ja Kaiserslauternin Jon Dadi Bodvarsson. Unohtaa ei sovi toki myöskään vanhaa konkaria Eidur Gudjohnsenia, jonka maajoukkueura saa arvoisensa päätöksen. Tälle legendalle sen todellakin suo. Eidurin meriittilistalta löytyvät mm. Hollannin ja Espanjan mestaruudet, pari Valioliigapyttyä ja tietysti UCL-mestaruuskin hänelle Barcelonassa osui. Ura on vienyt Eiduria ympäri maailmaa ja CV:stä löytyy Barcelonaa, Chelseaa, Tottenhamia, Stokea, Monacoa, Eindhovenia, AEK Ateenaa ja Kiinassakin Shijiazhuangissa Eidur kävi. Toivottavasti näkisimme herran edes kertaalleen myös kentän puolella.
Itävalta kuuluu siihen potentiaalisten yllättäjien joukkoon, josta olemme saaneet kisojen alla jo monesta lähteestä lukea. Suurin syy Itävallan hypetykseen ovat erinomaisesti menneet karsinnat. Lohko oli helpohko, pahimmat vastustajat olivat Venäjä ja Ruotsi, mutta kun karsinnat saldolla 9-1-0 menivät läpi niin eipä siinäkään oikein nokan koputtamista sitten ole. Maalissa Itävalta luottaa Robert Almeriin. Almer on Austria Wienin pelaaja ja onkin nuoren keskikenttämiehen Valentino Lazaron ohella ainoa kotimaan liigasta mukaan otettu pelaaja. Itävallan liigan taso ei tosiaan päätä huimaa, johtuen varmaan siitäkin, että suurin osa nuorista talenteista karkaa mieluummin rajan yli Saksaan pelaamaan. Oikeana laitapakkina nähdään Stuttgartin Florian Klein ja toppariosastolla Aleksandar Dragovic ja Martin Hinteregger. Reservistä löytyy vielä Tottenhamin Kevin Wimmer, joten topparien taso on kyllä kunnossa. Puolustusta kuitenkin johtaa kippari Christian Fuchs. Fuchsin uran piti olla pahassa syöksykierteessä kun Schalkessa hänelle ei nähty enää käyttöä. Hänen eteensä lyötiin viime kesänä kaksi sopimustarjousta, toinen USAsta ja toinen Leicesteristä. Fuchs päätti yrittää vielä Euroopassa ja tästäkin tarinasta muotoutui osa sitä uskomatonta Hollywood-elokuvaa, jonka Leicester tosielämässä Englannin maalla toteutti. Kausi oli aivan täydellinen onnistuminen hänen osaltaan ja nyt odotukset ovat sitten korkealla myös maajoukkuepaidassa. Vasemman laidan pitäisi Itävallalla olla kyllä kunnossa, kun toinen Valioliigaonnistuja Marko Arnautovic miehittää ylempää laitaa. Arnautovicia pidettiin nuorempana erittäin lahjakkaana urheilijana, mutta hänen pään kestävyyttään epäiltiin. Mm. Jose Mourinho asiaa aikanaan kommentoikin sanomalla Arnautovicilla olevan "attitude of a child". Parin viime kauden aikana nämä epäilykset ovat pikkuhiljaa hälvenneet, Arnautovicin omien sanojensa mukaan lapsen syntymän takia. Taktiikkana nähdään todennäköisesti 4-2-3-1, jolloin vasemmalla puolella kenttää nähdään myös joukkueen suurin tähti David Alaba. Seurajoukkueessaan Bayernissa pääasiassa puolustajana pelaava Alaba on aina Itävallan maajoukkueessa ollut keskikenttämies. Hänen roolinsa on nimellisesti puolustavana keskikenttänä, mutta kun hyökkäyspeliinkin annettavaa on, toisen pohjapelaajan on pakko olla puhtaasti puolustava. Ja sellainenkin mies joukkueesta löytyy. Julian Baumgartlinger pelasi erinomaisen kauden Mainzissa ja auttoi joukkueensa sijoittumaan europaikoille. Oikealla laidalla pelaa myös kärjessä joskus nähty Martin Harnik. Kymppipaikka on Werder Bremenin miehen, Zlatko Junuzovicin omaisuutta. Junuzovic paukutti 2014-2015 kaudella vapareita sisään hurjalla prosentilla. Työnäytettä. Kärjessä pelaavaa Marc Jankoa on epäilty ja haukuttu, mutta kun tälläkin kaudella 20 ottelussa syntyi 16 maalia Sveitsin liigassa niin hirveästi ei pitäisi olla siitäkään varaa valittaa. Vertailun vuoksi, toinen mukana oleva kärkipelaaja Lukas Hinterseer teki 28 ottelussa 6 maalia. Taso oli toki hiukan kovempi kun hän Bundesliigassa pelaa, mutta ei silti oikein vakuuta. Janko tuo lisäksi pääpelivoimaa Fuchsin erinomaisia keskityksiä varten.
Portugali ei ainakaan allekirjoittanutta oikein vakuuta. Vähän yhden miehen showltahan tuo vaikuttaisi. Loukkaantumisetkin vaivaavat. Tutuista avauksen nimistä Danny ja Fabio Coentrao missaavat turnauksen. Myös Luis Netolle ja Tiagolle olisi varmaan käyttöä nähty, mutta poissa ovat hekin. Maalissa jatkaa totuttuun tapaan Rui Patricio. Myös Lyonin Anthony Lopes pelasi ihan mukiinmenevän kauden, joten hänenkin puoleensa voitaneen tarvittaessa kääntyä. Laitapakkiosastolle Coentraon puuttuminen on toki iso asia ja hänet korvaa Lorientin 22-vuotias Raphael Guerreiro. Oikealle laitapakin paikalle on tarjota joko Wolfsburgin Vierinha tai Southamptonin Cedric Soares. Molemmat heistä ovat varsin hyökkääviä vaihtoehtoja, varsinkin Vierinha, joka on totuttu näkemään usein myös laitahyökkääjänä. Puolustuksen kärkinimenä toimii kävelevä aikapommi nimeltä Pepe. Kiistelty hahmo, joka viimeksi nousi otsikoihin CL-finaalin räpiköintiensä takia. Kuuluu myös siihen sirkushuveja tarjoavien pelaajien kategoriaan, jonka pelatessa aina sattuu ja tapahtuu. Pepestä harvemmin kuulee mitään positiivisia tarinoita, mutta siitä huolimatta kyseessähän on ihan hyvä jalkapalloilija kunhan fokus vaan pysyy oikeissa asioissa. Toiseksi toppariksi vaihtoehtoja piisaa, Ricardo Carvalho, Jose Fonte ja Bruno Alves ovat kaikki monissa liemissä keitettyjä, kokeneita puolustajia. Keskikentän pohjalla miehitys on vaihtunut kun tutut Miguel Veloso ja Raul Meireles eivät enää ole kuvioissa mukana. Nuoremmat William Carvalho, Danilo Pereira sekä Bayerniin vastikään jättisummalla siirtynyt Renato Sanches ovat vieneet ne paikat. Hyökkäävämpiä vaihtoehtoja keskikentän keskustaan tarjoavat mm. Joao Moutinho ja lupaava Andre Gomes. Puhtaiden kärkipelaajien osaltahan Portugalin tilanne on kiltisti sanottuna ihan umpisurkea. Mukana on ainoastaan Swanseasta vastikään pysyvästi Lilleen siirtynyt Eder. Swanseassa Ederin edesottamukset tällä kaudella olivat aivan luokattomia, mutta Lillessä syntyi 13 liigaotteluun 6 maalia. Portugalin maajoukkueessakin ruuti on ollut märkää ja 24 ottelussa maaleja on syntynyt vain 2. Laituriosastolle onkin sitten tarjota pari taiteilijaa, yksi superatleetti ja yksi tavallisempi raataja. Taiteilijoilla tarkoitan tietysti Nania, joka on United-epäonnistumistensa jälkeen löytänyt uuden kevään Turkissa. Tuttu nimi myös Portugalin kokoonpanossa ollut jo pitkään. Toinen taiteilija on sitten ulkosyrjämestari ja ongelmalapsi Ricardo Quaresma, joka tekee jälleen paluun maajoukkueeseen. Superatleetti on siis tietenkin kisojen suurin tähti Cristiano Ronaldo, jonka päivän kunto ratkaisee aika pitkälle sen, onko Portugalista mihinkään. Raatajaosaston nimi on sitten Sportingin Joao Mario, jonka kausi oli erinomainen. Kokemusta myös keskikentän keskustasta.
...