nimittäin maajoukkueesta käydyssä keskustelussa. Ohessa muutama hajahuomio asiallisemman keskustelun pohjaksi:
1. ns. Teletappivouhotus
On totta, että HPK-ketju (ei siis mitkään vitun teletapit, vaikka Jokeri-TPS-media mielellään haluaisikin tietyt asiat lakaista maton alle: "TPS:n sentteri Niko Kapanen...") ei ole pelannut omalla tasollaan, mutta yhtälailla on totta, että se oli Suomen paras ketju ainoissa todellisissa peleissä (Slovakia, USA) toistaiseksi. Samoin se on Suomen ainoa ketju, jolla ei ole yhtään, toistan, yhtään kertaa kolissut omissa koko turnauksessa. Samaa ei voi sanoa Juha Ylösen "imuriketjusta"
On totta, että poikia on vaivannut tehottomuus, mutta paikkoja on luotu ja asia voi muuttua yön yli. Jos esim. Pärssinen olisi saanut kaikki tolppakudit sisään, kukaan ei valittaisi. Myös Hentusella on käynyt ns. huono munkki.
Maalien tekoon tarvitaan myös hieman jääaikaa. Tähän mennessä sitä on herunut tasan kahdelle ketjulle, nimittäin Helmisen ja Ylösen ketjuille. Mukavasti ne ovatkin pelanneet - Japania ja Ukrainaa vastaan.
Mitä pahaa Kapanen, Hentunen ja Pärssinen ovat tehneet ansaitakseen A-J. Niemen "tukemaan" hyökkäyksiään? Jos ketju on alunperin roolitettu tekemään pisteitä, eikö sille voisi antaa edes yhden offensiiviseen peliin kykenevän pakin taustalle (mieluiten Petteri Nummelin).
=> Eiköhän katsota ensin loppuun ja sitten arvioida ketjun panosta.
2. Aravirran peluutus - 70-luvun peruja.
Tänä päivänä Aravirran tyyliin peluuttava SM-liigavalmentaja olisi takuuvarmasti ennen joulutaukoa työkkärin luukulla. Laskin melkoisen joukon yli minuutin mittaisia vaihtoja Suomi-Usa -pelissä ja aina ei ollut kyseessä ns. pakkotilanne. Esim. Helmisen ketju oli pelannut 40 sekunnin vaihdon ja eikös Raipe vaan silti kyykisty muina miehinä uuteen aloitukseen. Vaihtorytmiä on pakko tiivistää tai nopeampia ja teknisempiä maita vastaan tulee armotta noutaja.
Mitä helvetin järkeä on peluuttaa seitsemää puolustajaa rotaatiojärjestelmällä. Kuusi ukkoa laatikkoon per peli. Vaihdot pelien välillä. Mieluiten siten, että Antti-Jussi Niemi vaihdetaan vaikka Lada 1200:n kampiakseliin tai mihin vaan muttei helvetissä jäälle.
3. Suomen asema nokkimajärjestyksessä
Kenenkä valopään idea on, että Suomi on automaattinen ennakkosuosikki Slovakiaa ja USA:ta vastaan? Molemmissa joukkueissa runko muodostuu NHL ammattilaisista, jotka eivät, sanoi Mertaranta aivan mitä tahansa, ole mitään jämäukkoja? Uskoisin, että kymmenen pelin sarjassa Suomi häviäisi Slovakialle 3-4 peliä ja voittaisi saman verran. Mertaranta, Tamminen ja kumppanit voisivat pikkuhiljaa herätä huomaamaan, että enää ei olla vuoden 1995 Tukholmassa, jossa kaikilla muilla oli jämäjengit jäällä.
1. ns. Teletappivouhotus
On totta, että HPK-ketju (ei siis mitkään vitun teletapit, vaikka Jokeri-TPS-media mielellään haluaisikin tietyt asiat lakaista maton alle: "TPS:n sentteri Niko Kapanen...") ei ole pelannut omalla tasollaan, mutta yhtälailla on totta, että se oli Suomen paras ketju ainoissa todellisissa peleissä (Slovakia, USA) toistaiseksi. Samoin se on Suomen ainoa ketju, jolla ei ole yhtään, toistan, yhtään kertaa kolissut omissa koko turnauksessa. Samaa ei voi sanoa Juha Ylösen "imuriketjusta"
On totta, että poikia on vaivannut tehottomuus, mutta paikkoja on luotu ja asia voi muuttua yön yli. Jos esim. Pärssinen olisi saanut kaikki tolppakudit sisään, kukaan ei valittaisi. Myös Hentusella on käynyt ns. huono munkki.
Maalien tekoon tarvitaan myös hieman jääaikaa. Tähän mennessä sitä on herunut tasan kahdelle ketjulle, nimittäin Helmisen ja Ylösen ketjuille. Mukavasti ne ovatkin pelanneet - Japania ja Ukrainaa vastaan.
Mitä pahaa Kapanen, Hentunen ja Pärssinen ovat tehneet ansaitakseen A-J. Niemen "tukemaan" hyökkäyksiään? Jos ketju on alunperin roolitettu tekemään pisteitä, eikö sille voisi antaa edes yhden offensiiviseen peliin kykenevän pakin taustalle (mieluiten Petteri Nummelin).
=> Eiköhän katsota ensin loppuun ja sitten arvioida ketjun panosta.
2. Aravirran peluutus - 70-luvun peruja.
Tänä päivänä Aravirran tyyliin peluuttava SM-liigavalmentaja olisi takuuvarmasti ennen joulutaukoa työkkärin luukulla. Laskin melkoisen joukon yli minuutin mittaisia vaihtoja Suomi-Usa -pelissä ja aina ei ollut kyseessä ns. pakkotilanne. Esim. Helmisen ketju oli pelannut 40 sekunnin vaihdon ja eikös Raipe vaan silti kyykisty muina miehinä uuteen aloitukseen. Vaihtorytmiä on pakko tiivistää tai nopeampia ja teknisempiä maita vastaan tulee armotta noutaja.
Mitä helvetin järkeä on peluuttaa seitsemää puolustajaa rotaatiojärjestelmällä. Kuusi ukkoa laatikkoon per peli. Vaihdot pelien välillä. Mieluiten siten, että Antti-Jussi Niemi vaihdetaan vaikka Lada 1200:n kampiakseliin tai mihin vaan muttei helvetissä jäälle.
3. Suomen asema nokkimajärjestyksessä
Kenenkä valopään idea on, että Suomi on automaattinen ennakkosuosikki Slovakiaa ja USA:ta vastaan? Molemmissa joukkueissa runko muodostuu NHL ammattilaisista, jotka eivät, sanoi Mertaranta aivan mitä tahansa, ole mitään jämäukkoja? Uskoisin, että kymmenen pelin sarjassa Suomi häviäisi Slovakialle 3-4 peliä ja voittaisi saman verran. Mertaranta, Tamminen ja kumppanit voisivat pikkuhiljaa herätä huomaamaan, että enää ei olla vuoden 1995 Tukholmassa, jossa kaikilla muilla oli jämäjengit jäällä.