Egotrippi

[mice]

Ei iske. Aika peruskauraa, ei mitään uutta tai ihmeellistä. Tosin kyllä tämä Liekin voittaa, mutta se ei ole paljon se.

Myönnettäköön silti, että Matkustaja on toki viime vuosien hienoimpia suomalaisia kipaleita. Se vaan ei riitä, että bändi onnistuu yhden hitin saamaan aikaan, jos muu materiaali on sitä yhtä ja samaa.

Niin, ja tämä ei ole provo. Ei pidä suuttua.

 

[hätrikki ||]

Tässä sain käsiini biisin Matkustaja. Minä laittaisin kappaleen samaan kastiin mitä tämä uusin albumi. Herkkää, ehkä vähän nopeampaa mutta mielitunteet on samat.

 

[Monipuolisenhuono]

Mutta kuinkas moni oli Egotripin ekalla keikalla kulosaaren kasinolla? Minäpä olin.

 

[Snakster]

Mutta kuinkas moni oli Egotripin ekalla keikalla kulosaaren kasinolla? Minäpä olin.

No kuinkas moni siellä sitten oikein oli?

 

[Mustaine]

Muitakin hyviä piisejä Egotripillä on, renkutuksista esim. Asunto 35 on sellainen.

Tuota lähemmäs hyvää Birmingham-rokkia(Move, ELO, Wizzard) suomalainen musiikki tuskin pääsee. Kavereilla on hanskassa hyvät pop-melodiat.

The Krispies, jossa soitti tämä Egotripin kitaristi, edusti hyvin sillä yhdellä levyllään tätä koulukuntaa englanniksi. Jostain syystä en kuitenkaan hirveästi diggailut Lemonatoria, joka on samaa sarjaa.

 

[Monipuolisenhuono]

No kuinkas moni siellä sitten oikein oli?

Se oli loppuunmyyty eli tupa oli täysi semminkin jos ihan oikein muistan, tästähän on tosin melkein 13v. Joku 500 henkeä tais olla mestoilla.

 

[Major Julli]

Jos näin teet, pyöräytä ihan huviksesi Superego soittimeen. Radiohittien sijaan perehdy biiseihin Lydia, Ympyrä ja Elokuu.

Muutenkin suosittelen ihmisille tutustumista bändin vähemmän tunnettuihin biiseihin. Varovasti nyt, Sinä vain, Suklaasydän, Gloria ja Umpikujassa antanevat varsin kattavan kuvan pumpun tasosta. Tämä lista meni nyt Lemonator-herran kanssa samoille linjoille, mutta mikäs näitä biisejä on diggaillessa!

Supereggo oli siinä hyvä levy, että se sisälsi sekä aivotonta kohellusta (Teinikuningatar, Superego, Fantastiset bileet ym.), sopivasti ylituotetun ja mahtipontisen popbiisin torvisektioineen (Tänään kukaan ei vastaa), paatosta (Unihiekkaa, Lyydia), kauniita ja rauhallisia kappaleita (Elokuu, Hiljaisuus, Ympyrä) ja kunnon instrumentaalin (Pako aavekaupungista), jossa Larry Crane vieraili. Ainoa miinusmerkki Se on tosi jees-biisille, joka sopisi paremmin jonkun punk-bändin kataloogiin vähän rosoisemmalla soundilla.

Superegolla oli ajan hengen (1996) mukaisesti kitarat miksattu pintaan. Nykyään tuntuu Egotrippiä kuunnellessa, että kitarat on korvattu syntikoilla ja nuorten miesten uho ja ilkikurisuus melankolialla. Mutta jos se on musiikkia jota bändi haluaa tehdä, niin se on heidän valintansa. Ja onneksi sentään pyöräyttivät Superegon aikoinaan iloksemme.

 

[Sistis]

Jos näin teet, pyöräytä ihan huviksesi Superego soittimeen. Radiohittien sijaan perehdy biiseihin Lydia, Ympyrä ja Elokuu.

Olikos tuo Ympyrä se kipale, mikä oli mukana Bonus CD 8:lla? Muistelen, että oli. Ainakin joku noista Superegon kipaleista siellä oli varmuudella.

Joka tapauksessa se Bonus CD:n kipale oli ensimmäinen kosketukseni kyseiseen bändiin. Sen perusteella tein ensimmäiset johtopäätökseni, joiden perusteella aloin jotenkin karsastamaan kyseistä yhtyettä. Tosin tuo biisi taisi olla suhteellisen hidas kappale verrattuna näihin radiohitteinä soineisiin rallatus-biiseihin?

Pitää tarkistaa, kun pääsen töistä.

Ja jotta tämä nyt ei menisi ihan pelkäksi haukkumiseksi, niin taitavia soittajia nuo Egotripin äijät ehdottomasti ovat. Ja bändin soundimaailmasta olen pitänyt. Sävellykset vain eivät nappaa. Ja osa teksteistäkin on mielestäni kamalia. Mutta makuja on monia.

 

[dali]

Olikos tuo Ympyrä se kipale, mikä oli mukana Bonus CD 8:lla? Muistelen, että oli. Ainakin joku noista Superegon kipaleista siellä oli varmuudella.

Ympyrähän se oli.

Kuten totesti, makuja on monia. Mun mielestäni Ympyrä on yksi parhaimmista biiseistä, mitä Egotrippi ylipäänsä on väsännyt. Sellainen sopivan naiivi haavekuva ja kauniskin vielä.

Egotripin biisien heikko kohta on mielestäni sanoituksissa. Esimerkiksi Alter egolla tekstit olivat melkoista tuubaa, ja levy tuntuu muutenkin hieman raakileelta. Knipin ja Mikin tekstit ovat onneksi vuosien mittaan kehittyneet syvällisemmiksi ja muutenkin paremmiksi.

Egotripistä vielä sellainen havainto, että on varsin erikoista, kuinka hyväntuulinen ja energinen pop-bändi on parhaimmillaan seesteisissä ja hitaissa biiseissä.

 

[Dynamo]

Mutta kuinkas moni oli Egotripin ekalla keikalla kulosaaren kasinolla? Minäpä olin.

Joo, tulihan tuolla oltua.

Tuosta Ympyrä -biisistä vielä: Eikös tämä ole se laulu, jossa lauletaan: "tiedän paikan, josta näkee koko kaupungin"? Muistini mukaan lauluntekijä (Mikki tai Knipi -en muista kumpi) oli laulun tekemisen aikaan käynyt säännöllisesti kahvittelemassa hotelli Tornin Ateljee baarissa (14. krs) samalla miettien biisien sanoituksia, ja maisemat sitten siirtyivät paperille. Jotenkin aina käydessäni kyseisessä Ateljee baarissa tulevat nuo sanat mieleeni. Sieltä Tornin yläkerrastahan näkee koko kaupungin. Suosittelen kyseistä baaria niille, jotka eivät siellä vielä ole käyneet.

 

[palle fontän]

Yhdyn kuoroon, jonka mielestä Unihiekkaa ja Hei älä koskaan ikinä -renkutus ovat melkoista kuraa. Jännä juttu tämä Egotripin ponnahtaminen suureen suosioon. Muistelisin olleeni muutama kesä taaksepäin Nosturin pihalla katsomassa Egotripin ilmaiskeikkaa juhlaviikkojen yhteydessä, ja ihmismäärällä ei bändi tosiaankaan pääse kehuskelemaan. Bändi veti hyvän keikan tuolloin, ja varsinkin Koivuniemen herra, jonka kuulin ensimmäisen kerran livenä, toimi/toimii hyvin keikalla. Sitten tulee joku karmea renkutus ja bändi on huipulla? Tulee mieleen toinen bändi, eli Don Huonot, joka oli pitkään ns. helsinkiläinen bändi ennen kuin nousi suureen suosioon. Ei siinä mitään, Egotripille suon kaiken suosion, kauan ovat pojat soittaneet.

 

[pokki]

Egotrippi saisi minusta ainakin ottaa oppia Eppu Normaalilta siitä, kuinka saada studiolevyihin hyvät soundit. Monessa kappaleessa minua häiritsee kitaroiden ja muiden instrumenttien suttuisuus. Mutta kai sekin on makuasia.

Niin kuin sanoit: makuasia sanoi koira, kun....mutta...

Itse en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi nykypäivä tuntuu vaativan musiikilta sitä, että studiolevyjen pitäisi olla mahdollisimman puhtaita ja täydellisiä soundeja täynnä? Otetaan esimerkkinä Egotrippi ja viimeisimpänä Matti Johannes Koivun uusimmat levyt, koska niissä ei ole tietoakaan viimeisilleen viritetyistä ääniraidoista.

Oasis ja Rasmus ovat hyviä esimerkkejä, joiden ensimmäiset levyt oli sitä ns. suttuista musiikkia, mutta sittemmin yhtyeet ovat vajonneet musiikiltaan ja sen laadultaan tuohon nykyisen arkipäivän NRJ-massaan. Tosin Oasista ei taideta soittaa enää edes siellä.

Pointtini on se, että ei musiikkia oltu alunperinkään suunniteltu mahdollisimman puhtaaksti nauhoitettavaksi. Musiikki on ainakin minulle edustanu enemmänkin elävää tuotosta ja live-vedoissa ääniä on turha yrittää putsata. Ehkä se on aikakaudesta johtuva ihannointi, mutta itse olen jo pidemmän aikaa pitänyt siitä, ettei levyistä yritetä tehdä äänimaailmallisesti liian sliipattuja.

Eli siinäkin mielessä on helkkarin hieno juttu, että Egotrippi kulkee omilla poluillaan, eikä ota mallia tuosta kehumastasi Eppu Normaalista.

 

[Pateettinen]

...Egotripin ilmaiskeikkaa juhlaviikkojen yhteydessä, ja ihmismäärällä ei bändi tosiaankaan pääse kehuskelemaan. Bändi veti hyvän keikan tuolloin, ja varsinkin Koivuniemen herra, jonka kuulin ensimmäisen kerran livenä, toimi/toimii hyvin keikalla. Sitten tulee joku karmea renkutus ja bändi on huipulla? Tulee mieleen toinen bändi, eli Don Huonot, joka oli pitkään ns. helsinkiläinen bändi ennen kuin nousi suureen suosioon. Ei siinä mitään, Egotripille suon kaiken suosion, kauan ovat pojat soittaneet.

Tätä on helppo kompata, odottelin upean Helsinki-Hollola-levyn jälkeen hyvää matskua ja sieltä tuli "Älä koskaan ikinä" -renkutus. Uutta levyä kuunnellessa tulee mieleen, että olisi kiva kuulla siinäkin vähän enemmän rokkipoljentoa, mutta toisaalta semmoinen voisi rikkoa hienon rauhallisemman kokonaisuuden.

"Vielä koittaa uusi aika" ei ole kovinkaan jollottava, vaan mielestäni sinkkubiisissäkin kehoitetaan tsemppaamaan kohti parempaa tulevaisuutta. Kannattaa tsekata "Asfaltin pinta" -niminen kappale, siinä on kertsissä klassikon ainesta - ainoa vaan, tykkääkö ns. iso yleisö Knipin laulamasta materiaalista.

Poikkeuksellisen upean bändin soundista tekee juuri laulustemmat, joihin osallistuu koko bändi. Pari vuotta sitten Tavastian keikalla basisti lauloi taustoja viimeisellä keikallaan, siitä pari viikkoa eteenpäin rumpali hoiti hänen stemmat Stockmannin alakerran kokoelmanjulkaisussa.

 

[Naughty_S]

Vihdoin livenä

Tulipa vihdoin bongattua tämä pitkäaikainen suosikkini livenä Jyväskylän Lutakossa.

Ihan hyvän setin heittivät pojat. Häiritsi tosin aika pahasti, että kun setti aloitettiin neljällä uuden levyn biisillä ja sen jälkeen yleisölle "luvattiin", että nyt tulee klassikoita, ja kuitenkin koko keikan aikana päädyttiin soittamaan uuden levyn biiseistä yhteensä yhdeksän.
Eli siis monta soittamisen arvoista hittiä jäi soittamatta sen takia, että uutta levyä oli promottava. Noh, näinhän se taitaa "aina" mennä.
Enivei, fiilis keikalla oli varsin hyvä ja vaikutelma bändistä senkun vaan liikahti parempaan suuntaan.
Hyvä äijät!

 

[hätrikki ||]

Tuli eilen ostettua biisit Unihiekkaa ja Varovasti nyt. Nousivat heti soittolistojen kärkeen! Etenkin biisissä Varovasti nyt on samanlaista herkkää tunnelmaa, mitä Egojen uusimmassa albumissa Nämä ajat eivät ole meitä varten. Suosittelen noita kappaleita, tuskin jättää uusia Ego-faneja kylmäksi.

Kesällä ovat kaivarissa 16.07 sunnuntaina. Taidanpa olla siellä silloin näillä näkymin...

 

[Syötä!]

70/80-luvulla oli Eppu Normaali, 80/90-luvulla Kolmas Nainen ja nyt 90/2000-luvulla Egotrippi. Hei, älkääs unohtako tässä yhteydessä Kolmas Naista, jolle Egotrippi, stadin vastine Kolmas Naiselle, on myös paljon velkaa. Halusitte sitä tai ette!

Itsellä jäi taannoin hankkimatta "Matkustaja", mutta sekin erhe tuli korjattua lauantaina. "Vielä koittaa uusi aika" on tullut kuunneltua melkein puhki. Hyvä kuuntelulevy.

 

[Lauri]

Miten ihmeessä tämä ketju on näin alas valahtanut? Vuonna 2006 kirjoitettu edellinen viesti. Eikö Egotrippi enää nappaa?

Abaut kaksi kuukautta sitten tyttöystäväni sanoi että mennään joulukuussa Tavastialle katsomaan Egotrippiä. En ollut yhtään innostunut ideasta, koska bändi tuottaa täysin erilaista musiikkia mitä yleensä kuuntelen. Mutta koska hän sanoi maksavansa liput, niin tottakai olin messissä. Tiesin Egotripiltä nämä perusrallit, Älä koskaan ikinä, Matkustaja ja Unihiekkaa, joista kaksi viimeksi mainittua ovat hyviä kappaleita kieltämättä. Älä koskaan ikinä onkin sellainen biisi ettei sitä saisi koskaan ikinä soittaa livenä tai missään.

No mutta koska tiesin että keikka odottaa joulukuussa, niin tietysti ajattelin tutustua bändiin hieman tarkemmin. Sain käsiini uusimman levyn, Maailmanloppua odotellessa. Kuuntelin tuon levyn läpi ja totesin että ihan hyvää kamaa, vaikka hieman loppua kohti hyytyikin. Ehkä se johtui vaan musta, ei vaan jaksa kuunnella kovin montaa rauhallista vetoa putkeen. Mutta lisäkuunteluita tuli ja levy parani silmissä. Nykyään siitä on vaikea huonoa biisiä löytää. Parhaat biisit: Hyvästi naiset, Kauppatori, Maailmanloppua odotellessa. Melkein voisi koko levyn luetella, mutta nuo kolahtivat eniten. Hieman tuli myös kuunneltua Egojen aiempaa tuotantoa, erityisesti levyä 20 suosikkia. Sieltäkin löytyi hienoja kappaleita, joita on tullut kuunneltua.

Tänään oli sitten se keikkapäivä. Kaverit soittivat pitkän setin, kaksi tuntia taisi mennä ja kokemus oli kieltämättä mukava. Vähän eri fiilis kuin jonkun Mokoman tai Stam1nan keikan jälkeen. Tunnelma oli rauhallisempi. Hienolla tavalla. Settilistaan mahtui lähes koko uusi levy, muutamia vanhoja sekä nämä klassikot, jotka kaikki tietävät. Olen aina ajatellut ettenhän minä nyt tällaisesta musiikista voi pitää, raskaampaa sen pitää olla. Mutta kyllä Egotripillekin on se paikkansa, jopa mun levyhyllyssä. Hieno bändi ja koskettavia sanoituksia ja hyvät melodiat. Eiköhän tätä tule jatkossakin kuunneltua.

 

[MacLean10]

Egotrippi on aivan uskomattoman hyvä bändi. Todella leppoisaa musiikkia ja erittäin vekkuleita miehiä. Livenä kaverit ovat parhaimmillaan. On ilo seurata koko bändin toimintaa. Tämä uusin lätty, maailmanloppua odotellessa on aivan huikeaa settiä myös. Uskomatonta!

Egotrippi - Helvetin huikeaa toimintaa!

 

[Ted Raikas]

Kerran olen nähnyt livenä (Ankkarock 2006, jos ei nyt muisti petä). Oli melkoinen pettymys. Todella tylsää lavameininkiä, vielä tylsempiä biisejä. Vaisua kerta kaikkiaan. Odotin bändiltä jotain hyvää, mutta kun ei niin ei.

Matkustaja on todella upea ja vaikuttava biisi, mutta sen jälkeen alkaa olla tosi hiljaista. En ole oikein yhtäkään miellyttävää biisiä kuullut.

Ennen kuin joku hiiltyy, niin todetaan, ettei tämä nyt mitenkään ärsyttävä tai umpipaska bändikään ole, harmittavan HMV vaan.

No, kaikesta ei voi vaan tykätä.

 

[haunted shores]

Kerran olen nähnyt livenä (Ankkarock 2006, jos ei nyt muisti petä)....

...No, kaikesta ei voi vaan tykätä.

Täytyy kyllä sen verran toppuutella, että tämä bändi ei todellakaan ole omimmillaan festareilla.

Jos bändin haluaa nähdä livenä, niin sitä kannattaa käydä katsastamassa jollain klubilla. Tunnelma on täysin toisenlainen ja setistäkin löytyy paljon oikeasti kiinnostavaa kamaa, toisin kuin festareilla joissa hyvin yleistä on, että artistin kuin artistin settilistat ovat bändistä kiinnostuneiden painajaisia.

Mutta kaikestahan ei tosiaankaan voi tykätä.

 

[MacLean10]

Jos bändin haluaa nähdä livenä, niin sitä kannattaa käydä katsastamassa jollain klubilla.

Tähän täysin sama.

 

[Barnaby]

Parhautta

Egot ovat todella lahjakas ryhmä ja hyvä että hiljalleen vähän arvostettukin. Itsekin piti käydä katsastamassa setti lauantaina ja mielestäni juuri uusimman levyn jäljiltä keikkalista alkaa olla todella vahvaa tavaraa - nyt joutuu karsimaan jo tosissaan hyviä biisejä veks.

Kyseessä on myös osaava livebändi. Biisit kuulostavat järjestäen paremmilta livenä kuin levyllä, erityisesti uuden levyn osalta. Knipi vihjaa että livelevyä saattaisi olla tulossa jo ensi vuonna, eli kyse olisi pakkohankinnasta.

Uuden levyn top-3 vielä ihan huvikseen ja järjestyksessä paras ensin: Aino, Ajatus ja Valssi. Mikki on tällä kertaa onnistunut biisien kanssa paremmin, Knipi ehkä hiukan pateettisesti. Pitää myös muistaa taustavelho Larry Cranen merkitys tuottajana. Ehkä Lemonatoriltakin kohta se uusi levy?

 

[Fordél]

Alkukesä on mennyt paljon Egotrippiä kuunnellen. Samalla olen lukenut Egotripistä kertovan kirjan, joka valaisee hyvin yhtyeen uran kehitystä ja taustoja, kuten vastakkainasetteluja Mikin ja Knipin välillä. Yhdessä kirjan kanssa olen kunnellut vihdoinkin kunnolla uusinta levyä Vuosi nolla.

Egotrippiä on tullut kuunneltua (kuten monen muunkin kohdalla) Superegosta lähtien. Jotenkin tuntuu, että nyt bändi on löytynyt itsensä. Vuosi Nolla on ehdottomasti Egotripin paras ja tasapainoisin levy yhdessä Matkustajan kanssa. Jos Matkustaja oli synkempi sävyisempi levy, Vuosi nolla -levyllä yhdistyy niin kaiho kuin Egotripille tuttu positiivisuus ja energia. Todella hienoja biisejä, melodioita ja sovituksia toinen toisensa jälkeen. Hienoimpia ovat radioissakin kuullut Uusi aamu, Vuosi nolla ja Ongelma. Knipi ja Mikki ovat ehdottomasti yksiä tämän maan parhaimpia säveltäjiä. Knipin mukaan tulo laulajaksi on tuonut tiettyihin biiseihin tarvittavaa herkkyyttä ja koskettavuutta. Koko yhtyeen vedetyt stemmat sekä yhtyeen soundit ja soitto toimivat myös todella hyvin, kuten on ollut jo vuosia. Niinikoski rummuissa toimii todella hyvin. Ripa on tuonut ehkä jonkinlaista jämäkkyyttä soittoon.

Egotripin biisien heikko kohta on mielestäni sanoituksissa. Esimerkiksi Alter egolla tekstit olivat melkoista tuubaa, ja levy tuntuu muutenkin hieman raakileelta. Knipin ja Mikin tekstit ovat onneksi vuosien mittaan kehittyneet syvällisemmiksi ja muutenkin paremmiksi.

Jos edellä tuli hehkutettu Egotrippiä niin toki silläkin on heikkoutensa. Yksi asia on ollut epätasaisuus, joka on vaivannut joillain levyillä (mm. Alter ego). Hienojen biisien seassa voi olla monia "täytebiisejä".

Toinen heikkous on ollut ehdottomasti sanoitukset, joten olen ihan samaa mieltä @dali kanssa. Osa sanoituksista on ollut tosiaan vuosien varrella todella tuubaa. Yleensä nämä ovat olleet niitä turhanpäiväisiä rallatuksia, joissa ei sitten sanatkaan toimi. Toisaalta mukaan on mahtunut hienojakin sanoituksia, kuten Sininen. Tosiaan sanoituksissa on päästy viime vuosina eteenpääin, ja uusimmalla Vuosi nolla -levyllä sanoitukset ovat pääosin kunnossa. Esimerkiksi Ovet-biisissä on hyviä ajatuksia. Silti harvemmin Egotrippi vieläkään puhuttelee sanojen takia. Vaikutuksen tekee lähinnä sävellykset, melodiat ja fiilis. No, niilläkin Egotrippi on päässyt jo todella pitkälle. Yksi parhaimmista bändeista ikinä.

Kesän aikana oli tarkoitus päästä tsekkaamaan Egotripin keikkakunto, mutta valitettavasti päivämäärät ja paikkakunnat eivät oikein natsaa. No ehkä elokuussa Helsingissä Block Partyssa vaikkakin mieluiten näkisi Egotripin klubikeikalla.

 

[Schwein]

Siitä lähtien, kun näin @Fordél in kirjoituksen, on pitänyt suurena Egotrippi-fanina kirjoittaa tänne.

Löysin Egotripin alkukesästä vuonna -96. Olin teiniangsteissani kuunnellut kovasti grungea ja yrittänyt myöskin kuunnella raskaampaa rokkia, mutta lopulta melodisempi pop/rock osoittautui mieluisammaksi.

Jyrki-ohjelmassa taisin nähdä Egotripillä-musiikkivideon, minkä ansiosta kertosäe jäi soimaan päähän. Olisikohan ollut heti seuraavana päivänä kun samassa ohjelmassa esitettiin Se on tosi jees -video, joka osui ja upposi kerrasta. En tiedä olisinko ilman videota ihastunut samalla tavalla. Toki pidin biisistä heti, mutta se tahallisen tekopirteä video valkaistuine hampaineen oli piste i:n päälle. Lukaisin tämän ketjun läpi ja huomasin, että monelle juuri Se on tosi jees aiheuttaa oksennusreaktion. Se video olisi varmaan pitänyt nähdä... Kappale soi parin päivän kuluttua myös Radio Cityn Jööttiä vai jautaa -arvostelubiisinä, jossa se muistaakseni dumattiin kuulijoiden toimesta.

Joka tapauksessa olin jo tässä vaiheessa ihastunut bändiin täysin. Oli jotenkin ihmeellistä että joku saattoi suomeksi tehdä tuollaisia positiivisia ja melodisia biisejä. Ja ne laulustemmat ihastutti heti. Tuohon aikaan ei internetiä vielä samalla tavalla voinut hyödyntää, joten musiikkiinkaan ei päässyt samalla tavalla käsiksi. Loppukesästä löysin Anttilan alelaarista bändin debyyttilevyn muistaakseni 10 markalla. Oli vähintäänkin hintansa väärti ostos.

Talven loppupuolella -97 sitten julkaistiin Superego. Soundeiltaan mukavan autenttinen levy, joka sisältää monia hienoja biisejä. Unihiekkaa ja Tänään ei kukaan vastaa nousivat pieniksi hiteiksi, minkä ansiosta Egotrippi sai enemmän näkyvyyttä ja alaikäisen lukiolaisenkin oli helpompi löytää keikoille. Ensimmäisen kerran taisin nähdä Egotripin livenä Maailma kylässä -tapahtumassa edesmenneiden VR:n makasiinien lähellä. Livenä Egotrippi on aina ollut parhaimmillaan. Tuosta keikasta mieleen jäi mm. Knipi soittamassa kitaraa selällään maaten lavalla.

Yksi parhaista Egotrippi-keikkamuistoistani ajoittuu loppukesään -97, kun bändi esiintyi ikärajattomalla keikalla Tikkurilan Vernissa-klubilla. Ihmisiä oli paikalla kourallinen, mutta se ei menoa haitannut. Päin vastoin, pogosimme hullun lailla koko keikan ajan pikkusiskoni kanssa, johon olin saanut tartutettua Egotrippi-faniuden. Tavastialla Egotrippi on kuitenkin mielestäni aina ollut parhaimmillaan. Ensimmäiset Tavastian-keikat vaan piti koluta lainatuin paperein...

Alter Egon julkaisupäivä oli sen verran arvokas juhlapäivä, että olin jo hyvissä ajoin päättänyt lintsata sen päivän koulusta. Levy jatkoi mielestäni siitä, mihin Superego jäi. Kuitenkin yleissävy oli selvästi vakavampi. Tältä levyltä mainittakoon Pois minusta paha henki, josta on muodostunut lopulta minulle kaikkein tärkein Egotrippi-biisi. Eikä vähiten kertosäkeen takia - helvetin hieno korkea stemma, jota tosin levyltä on vaikea kuulla. Lisäksi on vielä mainittava Byrdsmäinen Kalpea poika, joka on tekstiä myöten aivan vitun kova biisi. Lisäksi koko biisin ajan laulu menee useassa äänessä.

"Hiekalla rantapyyhkeillään
tytöt loikoo mielellään
Vain kauniille pojille hymyillään
tää ei oo kivaa"

Koska tästä kirjoituksesta tulee näköjään tällainen sangen pitkä elämäkerrallinen Egotrippi-fanituskertomus, taidan jakaa sen useampaan osaan. Päättyköön ykkösosa tähän.

 

[Ted Raikas]

Olen näköjään antanut bändille täystyrmäyksen aikanaan? En edes muistanut viestiä.

Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä yhtye uudelleen jossain, josko mielipide olisi toinen. Onhan tuota hieman tullut toisinaan Spotifysta kuulosteltua, mutta ihan täpöllä ei ole koskaan iskenyt, vaikka sinänsä palaset on kohdallaan. Taitavat muusikot, hyvä laulaja (biisit on mielestäni aika vaativia laulamisen osalta) jne.

No, ehkä vielä.