Hinataanpa tämä vanha ketju ylös, kun bändi "virallisesti" päätti hiljaiselonsa eilen, vaikka toki tähän väliin on mahtunut muutama livekeikka ja se We Want More-kökköily. Eilen Don Huonot veti 25-vuotis juhlakonserttinsa klassisella kokoonpanolla täydelle jäähallille. TIlaisuuden rasittavat juontajat kutsuivat iltaa "kolmen pääesiintyjän illaksi" ja sitähän se periaatteessa oli, sillä niin Egotrippi kuin Maj Karma vetivät noin 45 minuutin setit ja halli oli varsin täynnä jo niiden esiintyessä. Kumpaakaan bändiä en ole kovin paljoa kuunnellut, mutta etenkin Maj Karma oli kova ja kyllä Egotrippiäkin kuuntelee, kunhan unohtaa ne rasittavimmat hittirenkutukset.
Itse Don Huonot nousi lavalle vasta noin 23:00 ja soitti hieman alle kaksi tuntia, joten jäähallikeikaksi tämä loppui varsin myöhään. Aikataulu oli kuitenkin laadittu siinä mielessä hyvin, että bändien settien välillä ei joutunut odottamaan kovinkaan pitkään. Keikan avasi hieno Sydänpuu ja viimeinen encore oli odotetusti Hyvää yötä ja huomenta. Väliin mahtui kattava leikkaus koko urasta ja kolme vierailijaa. Setti oli kohtalaisen hittipainotteinen, mutta joitain kenties vähän yllättävämpiäkin vetoja kuultiin, kuten jo kolmantena soitettu Mustat linnut, joka onkin yksi suurimmista suosikeistani bändin tuotannossa. Kun noin kolmannes keikkaa oli takana, muu bändi jäi päälavalle soittamaan, kun Kalle Ahola hiippaili keskelle areenaa pienemmälle lavalle. Akustisessa setissä. johon pian liittyi koko bändi, kuultiin Sininen yö, Tuulee sekä Hannu ja Kerttu - ja sen jälkeen olikin aika palata päälavalle, jossa odotteli bändin alkuperäinen kitaristi Joonas Pirttilä. Pirttilä soitti komeasti muun bändin kanssa Hyrrän. Illan toinen vierailija oli Laura Närhi, joka lauloi odotetusti oman osuutensa uudesta biisistä Surunkerääjä ja Costi Snellmannin osuudet Kissaihmisistä. Hyvä ratkaisu, sillä tuo biisi ilman muuta kuuluu settiin, mutta ei luultavasti toimisi ilman naislaulajaa. Varsinaisen setin päättäneessä Verta, pornoa ja propagandaa biisissä oli mukana suoraan Emma-gaalasta tullut Paleface. Isojen areenoiden keikat ovat välillä mitä ovat, mutta hyvä maku tästä jäi. Käyn vielä tsekkaamassa Don Huonot kuin myös Maj Karman parin viikon päästä hieman pienemmissä ympyröissä Pakkahuoneella.
Bändiltä on ilmestynyt äskettäin myös uusi kokoelma - niitä on jo olemassa enemmän kuin riittävästi, mutta tässä "Don Parhaat 1990-2015"-lätyssä on täkynä kaksi uutta biisiä - hieno Laura Närhi-duetto Surunkerääjä ja melko mitäänsanomaton Salaisuus (sävelletty Mika Waltarin tekstiin). Lisäksi mukana on myös bändin ensisingle Aavaa preeriaa, olisiko peräti ensimmäinen kerta, kun tuo julkaistaan CD:llä tai digitaalisesti, sekä uudet versiot Sydänpuusta ja Suojelusenkelistä. Sydänpuu lienee kokonaan uusi versio päätellen siitä, että sillä soittaa Jussi Chydenius ja julkaisuvuodeksi on merkitty 2014 - Suojelusenkelin julkaisuvuodeksi on merkitty alkuperäinen 1999, niin kyseessä on varmaan vain uusi miksaus.