Ei siellä mitään kähinää ollut, mitä nyt pientä lämpenemistä, joka hoidettiin lähinnä jutustelemalla. Omasta tarkkaavaisuudestani tosin kertoo se, etten tiedä, mistä tuo pelirangaistus on tullut. Jämtin purnasi kyllä itselleen kympin matkallaan jäähypenkille avauserässä mutta ei kai tuosta sentään sen enempää voinut tulla, eikä myöskään niistä muutamasta taklauksesta. Ihmettelen.
DIF oli aavistuksen niskan päällä, mutta ei Tepsin voitto mikään huutava vääryys ollut. Omalla tavallaan mielenkiintoista oli myös, että pelissä oli tuskin yhtään ylivoimahyökkäystä kumpaankaan suuntaan, eikä mitään kesäistä hurlumheitä siis varsinaisesti nähty. Kaikkein silmiinpistävintä kuitenkin oli TPS:n esitys oman maalin edustalla. Se oli nimittäin luokattominta, mitä olen millään sarjatasolla aikoihin nähnyt. Ei riittänyt että jokainen vääntö hävittiin vaan lisäksi tehtiin kasa käsittämättömiä merkkausvirheitä, joiden jälkeen tukholmalaiset olivat yksin kiekon kanssa maalin edessä. Aletaan hapuilla ihmeen rajamailla, kun huomataan, ettei Djurgården onnistunut noista paikoista maalin maalia tekemään. Muunlaisia tilanteita ei Djurgården sitten pystynytkään järjestämään. Karjalaiselle pari isoa plussaa nollapelistä ja toisen tähtöseni annan Nurmiselle, joka näytti omiin unisiin silmiini kaikkea muuta kuin surffaajalta.
Ketjut näyttivät ainakin kolmannessa erässä jotakuinkin seuraavilta:
21-18-41
28-33-30
50?-84-44
Ja pakkiparit:
2-10
22-55
12-8
Jos on tuomarien kotiinpäinvedosta ollut puhetta muissa turnauksissa, Pingispallohallissa sitä ei kyllä nähty. Seepra passitti peräjälkeen eri tilanteista kolme Djurgårdenin pelaajaa jäähylle, niin että TPS pääsi pitkät tovit pelaamaan 5-3 -ylivoimaa. Toinen maali tulikin juuri tässä yhteydessä. Muuten oltiin aika pitkälti "kaikki pois" -linjalla.
Oli muuten paljon suomalaisia hallissa.