Tulevan kauden teesit olivat selvillä jo viime kauden loppupuoliskolla. Vanhoja veteraaneja pyrittiin savustamaan ulos kokoonpanosta, jolloin muun muassa Housley, Odelein ja Thomas saivat vaihtaa maisemaa. Yhdessä budjetin melko rajun leikkauksen kanssa omien lupausten ajaminen joukkueeseen muodostettiin päätavoitteeksi.
Hyökkäyksen perusrungon - Zhamnov, Daze, Sullivan, Calder, Arnason, Bell - lisäksi pelaavaan kokoonpanoon on tyrkyllä potentiaalisia otteita viime kauden lopulla esittänyt Igor Radulov sekä mahdollisesti Pavel Vorobiev. Tuomo Ruutu säilyy edelleenkin mustana hevosena. Vastuun ja kokemuksen lisääminen omille nuorille palvelee parhaiten koko organisaation etua pitkällä tähtäimellä. Peliminuutit hyökkäysketjuissa valmistavat tulevaisuuden hyökkäyspyssyjä kaikkein parhaiten - kituminen nelosketjussa vähäisten peliminuuttien saattelemana ei hyödytä ketään.
Ray Whitneyn tai Vaclav Prospalin kaltainen vapaa-agentti pystyisi toki tuomaan väliaikaista vahvistusta hyökkäykseen. Vahvistusten ansiosta pudotuspelit voisivat olla pykälää lähempänä, mutta mitä putoaminen ensimmäisellä kierroksella todellisuudessa hyödyttäisi. Kesän UFA-markkinoilla vapahtajan kaltaista sateentekijää ei ollut, joten kukaan vapaana olleista pelaajista ei olisi pystynyt ihmetekoihin nykyisen joukkueen kanssa.
Hyvien, mutta ei maagisten vapaa-agenttien hankkiminen jatkaisi vain Blackhawks-organisaatiolle tyypillistä keskinkertaisuuden linjaa. Pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle tyssähtäminen saattaisi palvella omistaja Bill Wirtziä parhaiten varmojen lisälipputulojen muodossa. Lisäksi se tyydyttäisi Wirtzin unelmaa keskinkertaisesta joukkueesta, joka toisi juuri tarvittavat tulot ilman suurempia uhrauksia.
Joukkueen tulevaisuuden kannalta kyseinen trendi on erittäin haavoittavaa. Hyökkäysketjut täyttävät keskiverrot vapaa-agentit eivät anna omille lupauksille mahdollisuutta kehittyä suurempaan rooliin - rooliin, jonka vuoksi heidät on aikoinaan varattu. Keskivertojen vapaa-agenttien sijaan panostus olisikin suunnattava omien nuorten kehittämiseen: menetty playoffs-paikka valoisamman tulevaisuuden rinnalla on pieni paha.
Hyökkyksen nuorennusleikkauksen vastaparina AHL-tason puolustus kärsii oman materiaalin heikkoudesta. Takalinjojen nykyisen perusrungon takaa ei ole juurikaan puskemassa omia valmiita lupauksia. Burke Henry ja Lasse Kukkonen lienevät kypsimmät yksilöt puolustukseen, mutta kumpikin tarvitsee mitä todennäköisimmin lisäkokemusta AHL-peleistä.
Yksi liigan heikoimmista puolustuksista kaipaakin ehdottomasti lisävoimia, koska omasta materiaalista ei vapaille tonteille vielä korvaajia ole. UFA-markkinoilla ei Mike Smithille sopivaa puolustajaa ollut, joten tarvittava vahvistus pyritään hankkimaan kauppojen kautta - eri asia on pitääkö Smith ylipäätään lupauksensa. Profiilipuolustajia ei irtoa halvalla, joten kokoonpano voi muuttua varsin rankastikin, mikäli uudet hankinnat ei aivan AHL-tasoa ole.
Kukas sitten astuisi kapteenin vaativaan rooliin? Mielestäni Zhamnov saisi jatkaa kapuna, koska on suoriutunut tehtävästään aiemminkin todella hyvin.
Zhamnov ei ole koskaan pitänyt parrasvaloissa keikistelystä. Mies ei myöskään ole luontainen johtaja, joka esimerkillään johtaisi joukkueen vaikeidenkin vaiheiden yli. Parhaiten venäläisveteraani suoriutuu pelatessaan hieman paineettomammassa roolissa - ykköspyssyksi porkkanapäästä ei ole.
Viime kauden kitsaat kommentit lehdistölle pyrittiin kuittaamaan miehen esimerkillisinä otteilla kaukalossa. Esimerkillisiä otteita nähtiin kuitenkin varsin harvoin, jotta johtajan ominaisuudet olisivat ilmenneet tarpeeksi usein. Lehdistön paperinukkena häärikin melko usein Jocelyn Thibault tai joku muu pelaajistosta, koska Zhamnovilta ei yksinkertaisesti sanoja herunut. Kaukalossa esimerkillisesti taistelusta pitivät huolen lähinnä nuoret Kyle Calder ja Mark Bell.
Kapteenin C-kirjain istuisikin kenties paremmin kokeneelle ja voittamisesta todella tietävälle Jon Klemmille. Kirjain voisi näyttää komealta myös tulevaisuutta ja energisyyttä edustavien Calderin tai Bellin rinnuksissa. Hiljaisen ja ujon sekä parrasvaloja ja paineita kaihtavan Zhamnovin intiaaninutussa kunnioitettu kirjain kokee auttamatta vääryyttä.