Pitkään jauhaneet huhumyllyt voivat vihdoin lopettaa toimintansa. Scott Gomez jäi Devilsiin, Petr Sykora matkaa ties minne ja loput huhuissa pyörineet pelaajat voidaan unohtaa. Dave Tallon teki sen mitä allekirjoittanut pelkäsi kaikkein eniten: hankki ykkösketjun keskushyökkääjäksi kakkos-kolmosketjun pelaajan.
Calderin päivät Blackhawksissa olivat toki luettu jo välimieskäsittelyssä. Vanhan trendin mukaan välimieskäsittelyyn ajautuneet pelaajat kaupattiin tänäkin kesänä pois Blackhawksin palkkalistoilta. Uskollisuus ja tärkeää Bill Wirtzille ja välimieskäsittely jos mikä ei ole osoitus uskollisuudesta.
Tallonin oli siis pakko kaupata Calder. Lähes kolmen miljoonan dollarin sopimuksella mies oli ylipalkattu, vaikka hän arvokas osa joukkuetta olikin. Calder ei kuitenkaan ollut ykkösketjun hyökkääjä, vaikka hän kyseisessä roolissa usean kauden tahkosikin. Calder oli ykkösketjun hyökkääjä vain oikeiden pelaajien kanssa. Tony Amonten, Aleksei Zhamnovin ja Calderin muodostamassa ketjussa Calder oli juuri oikeassa roolissa: tekemässä tilaa muille, härnäämässä vastustajaa ja luutimassa maalin edestä irtokiekot sisään.
Nyky-Blackhawksissa Calder joutui kantamaan liian suurta vastuuta. Suureksi hyökkäyspään moottoriksi Calderista ei ollut eikä pitänytkään olla. Kenties Flyersissä Calder pääsee jälleen oikeampaan rooliin.
Kaupassa Blackhawks menetti runsaasti kulmavääntövoimaa ja energisyyttä, vaikka Handzus hivenen samankaltaiseen peliin pystyykin. Calder oli monien suosikkipelaaja peräänantamattomuutensa vuoksi. Nykyisessä Blackhawksissa ei myöskään ole niin hyvää ohjausmaalien tekijää, kuin Kyle Calder. Korvaamaton pelaaja Calder ei kuitenkaan ole, sillä kelvollisia tilantekijöitä ja energisiä ikiliikkuja on enemmän kuin kunnollisia keskushyökkääjiä.
Kunnollinen keskushyökkääjä jäi vain tällä kertaa saamatta. Handzus on hyvä kentän kummassakin päässä. Puolustuspäässä jopa erinomainen. Ykkösketjun pelintekijäksi kookkaasta, mutta valitettavan kankeasta slovakista ei kuitenkaan ole. Kauppa vaikuttaakin hieman epätoivoiselta. Calder oli kaupattava ja tilalle oli samalla saatava edes välttävä keskushyökkääjä.
Handzus on toki varsin taitava pelimies. Hänellä on mainio pelisilmä ja tarvittaessa mies pystyy rakentamaan kelvollisesti peliä. Maagisia suorituksia hyökkäyspäässä lienee kuitenkin turha odottaa. Handzus ei ole kentän nopein pelaaja luistimilla, joten esimerkiksi Martin Havlatin mukana pysyminen saattaa tuottaa ongelmia. Handzus voi tietenkin hoitaa puolustustehtävät ja antaa Havlatin ja muiden säveltää hyökkäyspäässä, mutta toisaalta samalla miehen pitäisi rakentaa sitä peliäkin. Näin ollen kauppa ei ehkä ole kaikkein ideaalein niin sanottua uutta nopeaa NHL:ää ajatellen.
Kaupasta saatu palkkabudjetin säästöhyöty ei ole suuren suuri. Kun säästöä kertyy vain noin 822000 dollaria ei kauppaa voi edes perustella kustannussyillä. Toki Handzus on Smolinskiin verrattuna parannus keskushyökkääjäosastolle, mutta kaikkien lukuisten huhujen jälkeen Handzus on erittäin vaisu vastaus Blackhawksin ykkösketjun keskushyökkääjän ongelmaan.
Ja mikäli Handzusille ei saada sorvattua jatkosopimusta tulevan kauden aikana, vastaus on entistäkin vaisumpi. Calderista olisi myös tullut rajoittamaton vapaa agentti tulevan kauden jälkeen, mutta yhden kauden vuokrapelaajana Handzus ei ole niitä kaikkein arvokkaimpia täkyjä.
Kenties Tallonin puolustukseksi voisi listata Calderin välimieskäsittelyn tuoman kauppapakon ja keskushyökkääjän akuutin tarpeen. Markkinoilla ei luonnollisesti liikkunut aivan liikaa ykkösketjun keskushyökkääjiä, mutta allekirjoittaneen mielestä Handzus oli vaihtoehdoista kehnoimpia. Blackhawks tarvitsisi paljon enemmän hyökkäyspään luovuutta ja taituruutta, ei puolustustaitoa ja esimerkillisistä asennetta. Handzus saa ylittää kaikki villeimmät odotukset, mikäli miehestä kehkeytyy se kauan kaivattu todellinen peliä rakentava ja namusyöttöjä jakeleva keskushyökkääjä.
Tai sitten Handzus on vain osa isoa suunnitelmaa ja pelkkä väliajan täytemies, kunnes Toews ja Bolland ottavat keskushyökkääjien tontit omikseen. Eli odotellaan taas se kolme-viisi vuotta ennen kuin omista nuorista kehittyy ykköskeskushyökkääjä - tuttua puuhaahan se on.