Cairnsin liigadebyytti (jatkotarina)

[DanC]

Pistetään pieni kuvitteellinen jatkotarina, ilman mitään kirjoitusvuoroja tms. Tapahtumapaikkaa ja joukkuetta ei tässä aloituksessa ole määritetty , mutta ne voivat olla mitä tahansa sm-liigassa. Toivotaan, että jatkajia tarinalle löytyy.

Ja tästä lähtee:

-----

Istun vaisuna ja hiljaisena vaihtopenkillä. Katseeni ei pysty
rekisteröimään kaukalon nopeita tapahtumia. Tuomarin terävä pillin vihellys saa minut havahtumaan. Valmentajan käden kosketus olkapäälleni ja sanat "Cairns, sun vaihto" merkitsevät vain yhtä asiaa. Kentälle on mentävä, vaikka ei haluaisi.
Jalat täristen luistelen keskelle kaukaloa, pois laitojen läheltä.
Vastapuolen goonin hampaaton hymy saa mut kusemaan housuihini.

Kumarrun aloituspisteen ylle. Tuomari on valmiina pudottamaan kiekon jäähän. Vaikka yleisö mylvii verenhimoisena, kuulen silti aloitukseen saapuneen vastustajan eläimellisen ärinän. Nostan katseeni yläviistoon ja huomaan sen saman goonin aloittavan minua vastaan. Yritän peittää käsieni tärinän
ja keskittyä. Kiekko irtoaa tuomarin kädestä.

(jatkuu)

 

[Cairns]

*antaa ylpeänä täyden siunauksensa tälle tarinalle* :)

 

[JVR]

DanC-nimimerkki aloitti niin sulavan hienolla kielityöskentelyllä, että tuosta on paha pistää paremmaksi...mutta yritän jatkaa kertomusta silti omalta osaltani.

En näe enkä kuule kiekon putoamista karheaan vastahiottuun jäähän. Ajatukseni kelaavat tuhatta ja sataa: mielessäni pyörii välähdyksiä niistä tuhansista fighting-pätkistä, joita olen yökaudet kelannut edestakaisin vanhoilla videoillani.

Samassa huomaan tämän häijyn näköisen karvanaaman pudottavan hanskansa ja mailansa. Alitajuisesti mieleeni painuu lausahdus: "No niin pikkuäijä, katsotaan mihin sinusta on". Tiedän, että ainoa vaihtoehtoni kaveripiirissäni ja Jatkoajan palstoilla tapahtuneen rehentelyjen vuoksi on ottaa haaste kunnialla vastaan.

Hammasta purren pudotan vanhat mutta kuluneet Kohon hanskani jäänpintaan. Erätauolla huolellisesti teippaamani ranteet huutavat hoosiannaa verenhimoisen yleisön taputtaessa käsiään rytmikkäästi yhteen...



Prkl, että tämä on hankalaa hommaa...

 

[porin_karhu]

Touhu menee lopulta silkaksi painiksi, jolle ei näy eikä kuulu loppua. Tämänkertaisella vastuksella on tapana nukkua ennen jokaista kamppailua, minkä kieltämättä huomaa virkeistä otteista. Vastustajalla on tapana nukkua myös kamppailun jälkeen, sen tauoilla ja aikana. Ja mikä pahinta, vastustajan puheesta on edelleen havaittavissa vahva Porin murre. Lakkamatt kläppä ja Cairns on selätetty.

Yhtäkkiä koko runsaslukuinen yleisö nousee ylös tuoleiltaan ja ryhtyy katselemaan poispäin itse tapahtumien keskipisteestä. Pitkät päällä kulkeminen kirvoittaa hersyvät suosionosoitukset, mutta Cairns ei ole mielissään tapahtumien yllättävästä käänteestä - enkö enää olekaan yleisön pikku maskotti? Murtuneena Cairns siirtyy pukukopin puolelle, sytyttää nuotion ja päättää testata tuhopolttajan taitojaan - Cairnsin identiteetti on kokenut vakavan kolauksen. Eräät lähtevät huoltokopin avaimet taskussaan pienelle uimaretkelle ja Cairnsin äskeinen vastustaja vetäytyy takaisin yöpuulle. Joku onneton yrittää päästä sisälle huoltorakennukseen, mutta joutuu lopulta nöyränä poikana käynnistämään Zamboninsa ja suuntaamaan kohti kotia. Ensi vuonna paremmalla onnella.

Cairns on juuri saanut poltettua MC Nikke T:n cd-tallenteen, kun joku koputtaa ovelle. Cairnsin täytyy käydä ns. hermopissalla, mutta lopulta hän uskaltautuu avaamaan pukukopin oven. Äskeinen körmy on vaihteeksi herännyt ja esittää uuden haasteen: on uusintanäytöksen aika. Yleisö on kaikonnut - pitkät päällä on kiinnostavampi vaihtoehto kuin körmy rääpäleen päällä - mutta Cairns näkee tilaisuutensa tulleen. Ehkäpä Cairns voisi ankaralla inttämisellä pystyä levittämään harhaluuloa, jonka mukaan hän olisi kerrankin menestynyt. Samassa Cairns vedetään vahvalla kahden käden otteella takaisin tappelun tuoksinaan...

[ Jos et täysin sisäistänyt äskeistä, anna jonkun muun jatkaa. ]

 

[DanC]

Makaan rentona auringossa kuunnellen lintujen laulua, on kesä. Outoa on vain tämä kylmyys. ”Oletko kunnossa ?” kysyvät ylleni kumartuneet kasvot. Räpyttelen silmiäni ja aurinko tarkentuu hallin kirkkaiksi valoiksi. Eivätkä linnut enää laula, korvissani surisee. Ravistelen päätäni selvittääkseni mieleni.

Joukkuekaverit nostavat minut pystyyn. Huomaan Niklas Hedbergin lempeän kiitollisen katseen. Hallissa kaikuu kybällä AC/DC:n musiikki, yleisö mylvii mielipuolisena ja kaiuttimista kuuluva ääni ohjaa minut jäähypenkille. ”Cairns 2+2 minuuttia syynä väkivaltaisuus.” Kuin sumussa löydän tieni jäähyaitioon. Päätuomari kuittaa ohiluistellessaan jotain noviiseista ja koulutuksesta.

Istahdan puiselle penkille ja otan oikealla kädellä juomapullon. Viiltävä kipu kertoo, ettei oikea käteni ole täysin kunnossa. Kipu palauttaa minut lopulta oikeaan aikaan ja paikkaan. Nousen seisomaan ja katson kuinka linjatuomarit yrittävät raahata tappelukaveria toiseen jäähyaitioon viimein siinä onnistuen. Kuola suusta valuen tuo eläin lyö mailansa säpäleiksi ja jysäyttää aition luukun kiinni niin, että ottelun kuuluttaja putoaa penkiltä. ”uuahh …srrr zzttzztt … ääh …rrrrrtttttss … 2+2 väkivaltaisuus ja 10 minuutin henkilökohtainen käytösrangaistus.”

Istun takaisin penkille ja sitten jokin naksahtaa päässäni. Kyllästyneenä tuon goonin huuteluun ja suunpieksentään heitän kaverille lentopusun. Gooni repeää täysin ja sylki kastelee jäähyaitioita erottavassa tilassa olevat toimitsijat. Samassa tajuan mitä tein, heitin lopullisen haasteen. Joudun tässä pelissä vielä kentälle ja ottamaan uusintamatsin. Suuni on kuiva, vatsassani on kylmä pallo. Eikä se sula, vaikka hörppään juomapullosta. Ei, vaikka goonin tulinen katse on porautunut minuun.

 

[Black Adder]

Samalla havahdun takanani olevien fanien, vastustajani - tuon eläimen - kannattajien mylvintään. Saan kuulla suoranaista vittuilua siitä kuinka tällaiset nyrkillä tapettavat pirun raadot pitäisi palauttaa takaisin harrastesarjaan opettelemaan.

Viimeinen pisara, jo ylitse vuotavaan maljaani, on sylkipisara, paremminkin mälli, joka lentää takanani olevan 150 kiloisen läskin suusta suoraan kaljuuni. Olen juuri riisunut kypäräni penkille. Jokin naksastaa nupissani, otan juomapullon ja tyhjennän sen pleksin yli kyseisen katsojan niskaan virnistäen samalla vittumaisesti. On aivan sama mitä tästä seuraa ajattelen. En tiedä onko enää elämää astuttuani jäähyaitiosta tuon viereisessä kopissa kärkkyvän goonin kynsiin, kun penalti on istuttu. Ajatus harhailee... En enää jaksa kiinnittää huomiota noihin huuteleviin paskakasoihin selkäni takana kunnes... VITTU SE LÄSKI TULEE LÄPI PLEKSIN!

 

[Cairns]

mieleeni iskostui valmentajani Shargon takomat sanat "loppuun asti vaikka henki menisi".

Muistin nähneeni eräältä fight-nauhaltani Gary Coupalin keihästävän toista pelaajaa vatsaan, ja tämä uroteko syöksähti mieleeni. Maila ylös ja läski oli lävistetty.

Jäähyaition takana istunut iltapäivälehden toimittaja Tim Nyyh-Ålm sai räpätyksi kuvat tapahtuneesta, ja tiesin olevani kusessa. Tästä en selviäisi pelkällä 2+2 minuutin istunnolla...

 

[narri]

Pleksin läpi tippuessaan läski kompastui mailaani ja löi päänsä kaukalon laitaan ja pyörtyi. Onneksi kukaan tuomareista ei sattunut näkemään tilannetta. Läski kannettiin paareilla sairaalaan ja peli sai osaltani jatkua.

2-2 minuutin jäähy alkaa olemaan loppumaisillaan. Vain 2 sekunttia jäljellä jäähyä ja näen, kun oma pakki on antamassa pitkää avausta kohti jäähyaition luukkua. Virkaintoinen rangaistusaition valvoja ei taho aukaista porttia. Otan kahvasta kiinni, kiskaisen portin auki sekuntti ennen jäähyn loppumista ja syöksyn kentälle. Nappisyöttö kolahtaa suoraan mailani lapaan ja olen yksin läpi. Veskari tulee monta metriä vastaan ja päätän yrittää harhautusta, joka kuitenkin menee täysin mönkään. Kompastun omaan näppäryyteeni, tilanne kuivuu kasaan ja yleisöllä on hauskaa........

 

[DanC]

Maatessani mahallani kädet ja jalat levällään, kasvot kiinni kylmässä jäässä, eivät yleisön pilkkahuudot ole ensimmäinen asia, johon kiinnitän huomiota. Nyt äkkiä takaisin luistimille ja vaihtoon. Onnekseni peli on vihelletty poikki, sillä tähän menee jonkin verran aikaa. Vielä kun löytäisin mailani jostain. Pyörähdettyäni muutaman ympyrän kuin lapset kadottanut karuselli, linjatuomari tuo mailani. ”Vaihtoaitio on tuolla päin.” Vedän syvään henkeä ja yritän pitää tunteeni kasassa. Tulis vaan yöllä nakkarijonossa kuittailemaan, niin toi ylimielinen asenne häviäisi nopeasti. Luukusta sisään, perse penkkiin ja istun taas. En kehtaa katsoa ketään silmiin, puhumisesta puhumattakaan.

Toinen erä menossa … 16:42 … 16:43 … 16:44 … tik tak tik tak … pelikello matelee. Ajattelen synkeitä ajatuksia. Jäähyboxissa istuva kostonhimoinen gooni, pleksin läpi tullut läski, varman maalin mokaaminen, minut riekaleiksi repivät iltapäivälehdet. Puhumattakaan siitä, mitä lähiminuutteina odottaa. Sentin päässä korvasta karjuva valmentaja ei ole asia, jota erityisesti tässä tilanteessa toivoisin.

Kuvittelen itseni taas luistelemassa harrastelijajoukkueen treeneissä. Tähänkö se loppui ? Pääni painuu alas. Aika kuluu. Havahdun kun jääkone ajaa laidan läheltä ohitseni. Perkele, erätauko on jo alkanut. Osa katsojista on siirtynyt hallin käytäville nauttimaan kohtuuttoman suuria määriä paikallisen panimon tuotteita. Poistun nopeasti pukukoppiin vievään käytävään.

 

[Black Adder]

Mietin mitä tosi pelimies tekisi tässä tilanteessa. Valmentajan suosio on ansaittava takaisin ja minun tehtäväni on luoda henkeä porukkaan hakkaamalla se rasva-aivoinen Gooni. Päässäni pyörii tekniikoita, joita olen imenyt itseeni hakkaamalla kesäisin lähiökioskin skiniporukkaa ja katselemalla NHL-tappeluita laajasta videovarastostani.

Huomaan saapuneeni pukuhuoneen ovelle, jonka läpi kuulen valmentajani agressiivisen, käskevän äänen. Avaan oven, yritän pitää katseen kirkkaana. En nöyristele! Koppiin laskeutuu hetkeksi kaiken peittävä hiljaisuus kunnes valmentaja tarttuu minua rinnuksiin ja huutaa kuolapallot kasvoani kostuttaen täyttä kurkkua korvaani. "Mitä vittua sä luulit tekeväs siellä jäällä!? Ei sua tänne oo farmista nostettu mitään balettia tanssimaan! Oisit keihästänyt Goonin etkä sitä avutonta läskipersettä! Ok! Teet itselles nimeä! Mee istuun penkin päähän." En tiedä pitäisikö kommentista olla ylpeä vai ei. Kaverit virnuilevat ja antavat hyväksyviä iskuja olkapäihin. En jaksa keskittyä valmentajan höpinöihin taktiikoista tm. turhanpäiväisyyksistä, vaan mietin pääni puhki kuinka kellistän The Goonin. Teippaan ranteet paremmin...

On jälleen kentälle lähdön aika. Valmentaja ottaa olkapäästä kiinni ja vetää minut syrjään WC:n puolelle ja puhuu lähes kuiskaten. "Annan sulle vielä mahdollisuuden. Meet seuraavassa vaihdossa ja ajelet vastustajan takatukkatsekkitaiteilijan ja kun tää Gooni tulee jäälle niin pistät kaverin aneleen armoa keinolla millä hyvänsä. Se kaveri on ollu pitkään "pain in my ass". Hoida homma poika!"

 

[Cairns]

Otan kaikki mahdolliset ässät käyttööni ja nopeasti muokkaan pelipaitani hihoja lyhemmäksi, jotta The Gooni ei saisi sidottua iskukättäni. Käytän myös sahaa, ja hakkaan sillä kypärääni. Kypärän ollessa repaleinen ja muovin sojottaessa sinne sun tänne, olen tyytyväinen "tähän kun vastustaja lyö nyrkillään, tulee haavoja, haha haha". Kastan ja kuivaan myös vanhat pyöräilyhanskat, kuivuessaan tuo nahka on "rapeata" ja tekisi osuessaan pahoja haavoja The Goonin kasvoihin.

En todellakaan ole turhaan lukenut tuntikausia fightereiden juttuja tai haastatellut heitä, ja nyt minä, pieni poika peräpohjolasta, olen valmis elämäni suurimpaan haasteeseen...

...nopea puhelu vakuutusyhtiöön ja olen valmis...

 

[SergeiBautin]

Kävelemme samaan aikaan pukukopeista jäälle äskeisen tappelukaverini kanssa. Hän on minua päätä pitempi ja ainakin tuplasti painavampi. Mies katsoo minua säälien, osoittaa sormella ja huutaa Pam! Sä olet vainaa vitun kääpiö! Joudun pakokauhun valtaan ja ryhdyn huitomaan mailallani silmittömästi kuten esikuvani Theo Fleury ja Marty McSorley konsanaan.

Vittu, lätkähän ei olekaan mitään muuta kuin laillistettua pahoinpitelyä tajuan. Mutta jostain syystä se niin kiihottaa minua. Annan mailani laulaa ilmassa ja pieksen sillä silmittömästi joka suuntaan niin, että..

 

[DanC]

... mailasta on lapaosa hävinnyt näkymättömiin ja varsi on mennyt puoleen väliin saakka hammastikuiksi. Suurin osa huidonnastani on osunut käytävän seiniin, joista on irronnut tiilen ja laastin sekaista pölyä. Heitän varren loppuosan lattialle ja ihmettelen näkymää. Vähitellen pöly alkaa laskeutua ja huomaan käytävässä olevien ihmisten pelokkaat katseet. Gooni murahtaa, pyyhkäisee pölyn ja puutikkujen muodostaman harmaan kerroksen olkapäiltään ja alkaa lähestyä minua. "Vitun honkkeli, mä nollaan sut !"

Juuri ennenkuin gooni ehtii tarttua isoilla kourillaan päähäni ja rutistaa sen pingispalloksi, gongi pelastaa. Kaksi julmetun kokoista järkkäriä erottavat meidät. Käytävän tapahtumat ja mailani heiluttamisesta aiheutunut sanoinkuvaamaton meteli keskeytti pahasti järkkäreiden ruokahetken. Kavereilla oli vasta kahdeksas lihis menossa naamaa kohti, ja tunnetusti mikään ei ole vaarallisempi ja ärsyyntyneempi kuin nälkäinen järjestysmies. Meidät erotetaan nopeasti, gooni raahataan ennen minua kohti kaukaloon menevää oviaukkoa. Järkät päästävät otteensa minusta irti ja palaavat jatkamaan kesken jäänyttä ruokailuaan.

Slap, slap ... naamalleni vedetään litsareita oikein urakalla. "Hei !! Hei !! Mitä vittua sä duunaat ? Etkö muista mitä sovittiin. Mä en käskeny sun tapella täällä käytävässä. Vai käskinkö ? Hä ! Turpa kiinni ! Nyt meet sinne kentälle ja teet mitä sovittiin. Legendat syntyy jäällä, ei hinkkaamalla täällä käytävässä. Nyt tuut perässä!" Lähden seuraamaan valmentajaa kohti kaukaloa
ja vaihtopenkkiä.

Lähestyn kentälle vievää oviaukkoa. Aukosta tulvii valoa hämärään käytävään ja huomaan liikkuvani kuin hidastetussa filmissä. Mieleni tyhjentyy, kuulen outoa musiikkia. Aistini herkistyvät, tunnen jäältä nousevan kylmän tuulahduksen. Haistan katsojien oluthuuruisen hengityksen ja vastapaahdetun popcornin tuoksun. Jollain oudolla aavistan kaikkien menneiden ja tulevien kiekkogoonien seuraavan minua. Arvioivan, olenko kelvollinen rengas liitettäväksi siihen ikuisesti jatkuvaan goonien ketjuun. Astun eteenpäin valoon. Itsevarmana. Rohkeana. Nyt lopultakin tiedän kuka minä olen. Nyt tiedän mitä minun pitää tehdä.

 

[JVR]

Kesän aikana silmiinpistävän paljon pyöristynyt päätuomari puhaltaa antiikin aikaiseen pilliinsä päätöserän alkamisen merkiksi.

Tottuneesti kyyristyn kumaraan ja sirklaan kohti vaihtoaitiotamme. Juuri kun olen astumassa sisään varaveskarimme raollaan pitämästä luukusta kuulen viiksekkään valmentajamme käskyn: "Cairns aloitukseen siitä, ja hoida hommasi kunnolla, perkele!". Otan paikkani vasempana laitahyökkääjänä. Keskiviivan toiselle puolelle asettuu kahdessa erässä 2+2-tehopisteet nakuttanut tshekkitaituri. Nakkaan hänelle köykäisellä kielitaidollani: "Hey dickhead, go home. Now I`am the boss here."

Arvelen ettei tämä takatukkainen mailavirtuoosi ymmärrä laadukkaasta mongerruksestani sanakaan, sillä hän ainoastaan hymyilee virne kasvoillaan vastaukseksi.

Erä ehtii vanhentua ainoastaan muutaman sekunnin, kunnes huomaan tilaisuuteni tulleen. Tämä tshekkilaituri leipoo kiekkoa maalimme takana. Potkin niin paljon kuin erätauolla huoltajamme hyväksi hoivaamista luistimista irti saan. Oikeastaan nautin, kun pääsen yllättämään tämän Uuno Turhapuroa niin kovasti muistuttavan harvahampaan täysin puun takaa. Varmimmaksi vakuudeksi nostan kyynerpääni ylös. Pam. Yleisö on hiirenhiljaa. Tshekki rojahtaa jäänpintaan kuin yliannostuksen saanut puliukko.

Kuulen ainoastaan Sika! Sika!- huudot linjatuomarin taluttaessa minua kolkkoon mutta jo tutuksi käyneeseen jäähyaitioon. Vastustajan tähtipelaaja viedään pukukoppiin jatkotutkimuksia varten. Parrakas gooniejättiläinen käy verenkiilto silmissään tekemässä boxini edessä päänkatkaisu -käsimerkin.

Ajatuksissani laukkaa valmentajani sanat: "Nöyryytät hänet perusteellisesti."...

 

[narri]

Se oli minun toinen 2+2 minuutin rangaistus tässä ottelussa. Nyt minulla on hyvin aikaa miettiä, kuinka hoitelen vastapuolen goonin. Mielessäni myös käy ajatus leikkiä loukkaantunutta ja painua suoraan pukukoppiin, kun 4 minuuttia on kulunut.... Painan pääni polviin ja hengitän syvään, en tiedä kuinka kauan aikaa oli kulunut, kun halli repeää huutoon, vastapuoli sai tehtyä ylivoimamaalin... En noteeraa sitä ja jatkan penkillä istumista, kunnes rangaistusvaihtoaition valvoja sanoo, "hei pääset kentälle täältä"... "mitä tä, menikö mun rangaistus jo" -kysyn ja pistän kypäräni päähän ja painun kentälle. Näen valkun, joka huutaa "cairns jäät kentälle"... menen paikalleni vasemmaksi laitahyökkääjäksi ja samanaikaisesti vastustaja vaihtaa puolustajat ja gooni hyppää laatikkoon........

 

[SergeiBautin]

..vatsassani rupeaa kiertämään ilkeästi ja peräsuolesta kuuluu arveluttavia ääniä. Yritän katsella onko omalla puolellani jäällä ketään, joka voisi auttaa. Mutta jäällä tuntuu vain olevan keskenkasvuisia junnuja ja taitopelureita. Samalla tajuan mitä tässä on takana. Valmentaja haluaa päästä minusta eroon! Ennen kuin kiekko tippuu jäähän katson omalle penkille, jossa näen valmentajan hymyilevän mielipuolen kiilto silmissään.

Kuin salama kirkkaalta taivaalta tunnistan valmentajan. Hänhän on erään vanhan tuttuni isä. Samaiselta jannulta vein humaluspäissäni naisen ja taisinpa vielä purkaa häneen angstejanikin. Tajuan, että vatsastani kuuluvat äänet eivät ole enää normaaleja, onkohan kilpikonna kurkistanut kuorestaan?

 

[DanC]

Pelitauon aikana soitettava musiikki vaimenee. Katsomo on yllättävän hiljaa, luulen vatsastani kuuluvien äänien kantautuvan ensimmäisille penkkiriveille saakka. Aika tuntuu pysähtyneen, kaikki odottavat henkeään pidätellen tulevaa. Tuomari irroittaa otteensa kiekosta. Katson kun kiekko pomppaa muutaman kerran jään pinnasta ja asettuu sitten liikkumattomana aloituspisteen päälle. Kukaan pelaajista ei ole kiinnostunut kiekosta. Kaikkien katseet ovat kohdistuneet minuun ja gooniin. Jokainen hallissa olija tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Oluttuoppeja täyttävältä kaverilta jää hana auki. Pieni olutpuro aloittaa matkansa hallin lattialla. Kahvit jäähtyvät jo täytetyissä mukeissa. Muutama seuraavan sukupolven tuleva lätkäfani lopettaa tuttipullon imemisen. Lehdistön kamerat ja goonin nyrkit suuntautuvat kohti kohdetta. Se olen minä.

Avaan nyrkissä olevat käteni. Hanskani putoavat kevyesti puhtaan valkealle, jääkoneen aikaansaamalle lähes neitseelliselle jäälle. Katseeni on suuntautunut tuohon vastapuolen gooniin. Muut pelaajat tekevät meille tilaa ja muodostavat eräänlaisen kehän gladiaattoreille. Leipää ja sirkushuveja, ajatus välähtää aivoissani. On aika astua areenalle. Ja tämä gladiaattori aikoo jatkaa urheasti myös kohti seuraavia taistoja. En aio jäädä areenan kylmälle jäälle makaamaan. Ei aio jäädä odottamaan keisarin kääntävän peukalonsa alaspäin. Verenhimoinen yleisö huutaa kovempaa ja suuremmassa kiihkossa kuin kertaakaan tämän illan aikana. Vaaditaan kostoa ja verta. Huudoista päätellen sukupuolinen suuntautumiseni kattaa kaiken mahdollisen keksittävissä olevan.

Luistelen kehää goonin kanssa. Gooni saa vasemmallaan otteen lyöntikädestäni, mutta onnistun riuhtomaan itseni irti. Riuhtaisuni saa goonin horjahtamaan ja samalla olen ottanut vasemmallani kiinni goonin pelipaidan hihasta. Oikea käteni puristuu nyrkkiin …

 

[DanC]

Puristan oikean käteni nyrkkiin ... vien sen taakse saadakseni kunnolla vauhtia iskuun. Käteni lähtee eteenpäin, gooni odottaa rystysteni osuvan ihoa repivällä voimalla leukaperiinsä. Hän laskee päänsä alaspäin niin että iskuni osuisi hänen kypäräänsä. Käteni lähestyy goonin kasvoja, joille leviää hämmästynyt ja epäuskoinen katse, kun ojennan hänelle lätkähousujeni takataskusta kaivamani ruusun. "Rauhaa ja rakkautta" sanon ja hymyilen lempeästi.

Gooni ottaa luistimilla muutaman askeleen taaksepäin, unohtaen olevansa liukkaalla jäällä. Katson, kun satakiloinen karju lähtee kaatumaan taaksepäin, luistimien liu'uttua alta pois. Vähän ennenkuin on liian myöhäistä, gooni taittaa itseään ja tömähtää istuvilteen jään pintaan. Antamani ruusu on edelleen hänen vasemmassa kädessään. Hallin on vallannut typertynyt hiljaisuus. Kuulen jäälle muutaman vihellyksen ja vaimeaa puheensorinaa.

Hallin musiikkivastaava yrittää pelastaa tilanteen. Odotan normaalia rocksävytteistä musaa, mutta jonkin on täytynyt mennä musiikkivalinnoissa pieleen. Kaittutimista sinkoaa korviani pilaamaan jotain MattiTeppoE-type sekoitteista suomieurotrashhumppaa. Hyi saatana. Katsomo sekoaa täysin, ihmiset alkavat tehdä aaltoja ja pomppia katsomossa, niin että tärinä heiluttaa jäätä. Minulla on vaikeuksia pysyä pystyssä. Naispuoleiset katsojat kirkuvat nimeäni ja heittelevät pikkuhousujaan jäälle. Jään pinta alkaa peittyä maxeista, tangoista ja stringeistä. Tuntuu kuin olisin tehnyt hattutempun. Tai oikeastaan, kuin olisin tehnyt jotain suurempaa. Yllättäen kaukalon reuna kaatuu osittain ja reunan yli kömpii useita kääpiöitä, jotka vetävät ruusua kädessään puristavan kirkuvan goonin kohti katsomon alla odottavia valkotakkisia miehiä.

Huomaan ajautuneeni vaihtoaition eteen. Valmentajan kasvot ovat edessäni. "Muistatko sen naisen ?" Olen hiljaa enkä uskalla puhua siitä. "Luuletko että olen vielä katkera." Valmentaja aloittaa karmivan naurun. Ensin hiljaa, mutta kokoajan voimistuen. Huomaan sen naisen kasvot valmentajan vieressä. "Ota se nainen, ota kokonaan. Ikuisesti. Haahh ... raaahhahhhrrarahh". Naisen kasvot alkavat muuttua vanhemmiksi, ryppyisiksi. Hänen hiuksensa ovat harmaat ja sekaisin. "Rrhhahahh aaarhhgh rrararrhhh". Elottomilla käsillään nainen yrittää tavoitella minua, sanoen hampaattomalla suullaan jotain, mistä en saa selvää. Yritän paeta, mutta jää on muuttunut pehmeäksi hiekaksi , johon luistimeni uppoavat. Yritän juosta, mutta en pääse eteenpäin. "Cairns ... cairns ... aaaahhhhahah raaahhgh ...". Tunnen kädet olkapäilläni, jotka puristavat minua. Olkapäistä, kaulasta. En saa henkeä, vajoan yhä syvemmälle hiekkaan. "Cairns ... aaahhhhah ..."


Prrrrr. Prrrrr. Prrrrr. Avaan silmäni ja nousen hetkessä ylös sängystä. Puhelin soi. Täysin sekaisena ja hikisenä istun sängyn reunalla. Prrrrr. Helvetti mikä uni. Yritän kasata ajatuksiani, mutta unen tapahtumat ovat liian tuoreina mielessäni. Prrrrr. Kuka saatana sieltä nyt soittaa. Menen ikkunan eteen ja avaan verhot. Kirkas auringonpaiste saa minut räpyttelemään silmiäni. Avaan ikkunan ja raikas syksyinen tuulenvire pääsee huoneeseen. Prrrrr. "Vastataan , venaa nyt vittu vähän!" huudan puhelimelle. Otan eteisestä Hesarin, heitän sen huoneeseeni ja vastaan puhelimeen. Syyskuun 17. päivän HS lentää huoneen lattialle jääden auki urheilusivujen kohdalta. Samanaikaisesti ikkunasta puhaltava tuulenvire lennättää pöydältä yhden paperin ilmaan. Se leijailee hetken ja sitten laskeutuu sanomalehden päälle. Kyseinen paperi on sopimus koskien vuosia 2002-2003. Siinä paperissa ovat minun ja Matikaisen juuri kuivuneet allekirjoitukset.


Loppu.

(Olipas hankala lopettaa)

 

[Cairns]

Mä pääsin HIFK:n riveihin :cool:

 

[Timbit]

Epilogi

Goonin jalkapallon kokoinen nyrkki lähtee liikkeelle kohti päätäni. Sivulle en pääse väistämään, koska gooni pitelee toisella kädellään kiinni paidastani. Voi pentele. Kohta sattuu. Samassa muistan vanhan sananlaskun "ylpeys käy lankeamuksen edellä". Jos se on niin, on sen pakko toimia toisinkin päin, päättelen nurkkaan ahdistetun kaniinin pettämättömällä logiikalla. Annan polvieni niksahtaa ja pudottaudun kyykkyyn. Nyrkki viuhuu päälakeani viistäen kuudensadan kilometrin tuntinopeudella, onneksi meni ohi. Nyt äkkiä pystyyn. Goonin tasapaino horjuu pahasti ohi menneen iskun voimasta. Minulla on tasan puoli sekuntia aikaa pelastaa kasvoni. Ja ehkä myös henkeni.

Toimin kuin hidastetussa filmissä. Yleisön mylvintä muuttuu hyvin heikoksi kohinaksi korvissani. En näe mitään muuta kuin kohteeni, etukumarassa edessä oikealla olevan goonin naaman. Oikean käden nyrkkini lähtee liikkeelle, saaden lantion taivutuksesta entistä enemmän voimaa. Sen kurssi on hyvin päättäväinen. Se tietää tasan tarkkaan tarkoituksensa. Goonin silmissä välähtää äkkinäinen ymmärryksen, pelon ja kunnioituksen sekoitus juuri ennen osumaa. Tunnen, miten oikean käteni etu- ja keskisormien ylimmät rystyset kohtaavat nenänpielen ja jatkavat matkaansa kohti ihon alla olevaa luuta. Osuma.

Goonin pää nytkähtää nopeasti taaksepäin. Nyrkkini jatkaa vinosti ylös suuntautuvaa matkaansa työntäen päätä edellään. Goonin jalat nousevat irti jäästä, hän heilahtaa lanton korkeudelle vaakatasoon. Salamavalot välkkyvät. Tästä tulee todella hienoja kuvia huomisten lehtien kansiin, ajattelen. Gooni kierähtää ilmassa kasvot alaspäin ja tömähtää kädet ja pää edellä jäähän. Tunnen jaloissani, miten koko jää tärähtää. Ei liiku enää, siihen jää. Adrenaliini virtaa koko kehossani, oloni on hyvin varma ja rauhallinen. Kuningas on kuollut, eläköön kuningas Cairns!

Huokaus.

No siinä seuraavassa unessa sitten...