Näyttää siltä, että meikäläinen on ainoita, joka jaksaa pitää toivoa yllä, että homma vielä aukeaa...
Nimim. Syylä tuolla toisessa ketjussa aika selvästi vihjasi, että joukkue on menettänyt luottamuksensa sekä valmennukseen että seurajohtoon. Jos näin on, olisi mielenkiintoista tietää, mikä tökkii. Onko suurin lukko henk.koht. kemioissa vai onko koutsien visiot niin kaukaa haettuja, ettei niitä pystytä saavuttamaan. Siihen en jaksa uskoa, etteikö valmentajilla ammattitaito riitä. Yksi asia, mikä tässä luottamuspulassa kiinnostaa, on se, koskeeko se koko joukkuetta, vai vain muutamaa pelaajaa?
Esim. Murrayn- ketju pelaa hyvää kiekkoa, ajoittain jopa erittäin hyvää, ottaen huomioon, että valmentajat ja Pena ovat hanurista. Koko duunariosasto pelaa hyvällä asenteella ja yritys on ainakin kovaa. Onnistumisia soisi tällekin porukalle enemmän, mutta roolituksen takia heidän avujaan tarvitaan nimenomaan puolustuksessa. Väläyksiä osaamisesta ollaan kuitenkin, ainakin kotona nähty.
Nyt sitten päästäänkin itse asiaan... Kakkosketju tekee pisteitä ja hallitsee peliä. Kolmonen hoitaa oman tonttinsa, nelonen rouhii ja rikkoo. Eli suurin osa joukkueesta pelaa omalla tasollaan, roolit toki huomioonottaen. Tästä joukosta puuttuu ns. ykkösketju, joka ei todellisuudessa ole ollut ykkönen enää pitkään aikaan. Kuhta on kärsinyt loukkaantumisesta siinä määrin, ettei ole voinut parastaan antaa, Guolla oli pitkään sivussa. Sen sijaan Lennu on nostanut tasoaan ja tehnyt tärkeitä pisteitä. Lennu on hoitanut ne tehtävät, joissa Kibe perinteisesti ollut vahva.
Nyt herää kysymys, että pelaavatko muut ketjut, siis ykköstä lukuunottamatta, hyvin valmennuksesta huolimatta? Onko näillä kavereilla sen verran ammattiylpeyttä, että eivät anna valmennuksen ammattitaidottomuuden vaikuttaa omiin suorituksiinsa? Vai onko valmennus kenties onnistunut vain sattumalta esim. kakkosen kohdalla?
Eniten tästä joukosta pistää silmään Kuhta ja Karalahti. Kumpikaan heistä ei todellakaan ole ollut omalla tasollaan. Selityksiksi on tarjottu loukkaantumista ja hurjia peliminuutteja. Minun silmiini näyttää siltä, että valmennuksen ammattitaidottomuus kulminoituu hyvin pitkälle Kuhdan ja Karalahden tehottomuuteen. Onko näiden kahden pelaajan kohdalla suurin luottamuspula valmennukseen? Jos Kibellä peli sujuisi, olisiko joukkueella paremmat mahdollisuudet taistella voitoista? Aivan varmasti. Jos Jere pelaisi omilla vahvuuksillaan, olisiko vastustajalla hikisemmät paikat HIFK:n maalin edessä? Toki. Nyt, kun maaleja ei synny Kuhdan toimesta, joukkue antaa vastustajalle hurjasti tasoitusta. Kun Jere pelaa itsensä ulos tilanteesta, vastustajan on helpompi rakennella hyökkäyksiään.
Ennen Guollan loukkaantumista ykkösen peli oli todella upean näköistä ja ennen kaikkea tehokasta. Sen jälkeen on ollut hiljaisempaa. Onko tämä valmennuksen syytä? Miten tehokas yv on yhtäkkiä muuttunut tehottomaksi räpellykseksi? Itse kaikki kotipelit nähneenä voin vain todeta, että kiekkoa siirellään liikaa ja viimeistely tökkii rankasti. Jos kaikista selvistä paikoista olisi tehty maali, HIFK olisi monta pykälää ylempänä taulukoissa. Onko tämä sitten valmennuksen syytä? Huonoa taktiikkaa? Väitän, että esim. heikko yv on täysin kiinni pelaajista. Ei kai kukaan ole niin pässi, että siirtää kiekkoa kaverilta toiselle ja vetää surkeita vetoja päin vastustajaa, valmentajan käskystä. Ideaa yv-kuvioissa on ollut, mutta viimeistely on huonoa.
Väitän, että joukkueessa on henkinen lukko, joka aukeaa, kun runkopelaajat Karalahti ja Kuhta alkavat pelata omalla tasollaan. Ja tähän seikkaan valmennuksen tulisi satsata keinoja kaihtamatta. Tämä kaksikko on joukkueelle henkisesti elintärkeä. Kuhdan tehoja joukkue kaipaa vähintään yhtä paljon. Näiden herrojen harteilla lepää joukkueen jatkopelit. Kuhta ja Karalahti ovat kuitenkin myös pelaajia, joiden tehoihin valmennuksen luulisi kaikkein vähiten vaikuttavan. Se on myös sitä ammattitaitoa, että osaa itse psyykata itsestään kaiken irti. Valmentajillekin lienee tärkeintä, että tulosta syntyy. Nyt ei synny ja siinä mielessä valmennuksella on mietinnän paikka. Muutokset voi aloittaa vaihtamalla kapteeniksi sellaisen pelaajan, joka nauttii joukkueen luottamusta eikä koskaan luovuta ja joka saa kaivettua jokaisesta pelaajasta draivin esille. Ilmeisesti valmennus ei tähän pysty, jolloin seuraavana vuorossa on kapteeni. Näköjään nykyinen kapteenikaan ei ole tässä roolissa onnistunut. Eiköhän olisi aika kokeilla avautuisiko lukko esim. Rem Murrayn alaisuudessa.
Ja tämä kirjoituksen tarkoituksena ei todellakaan ole haukkua K&K:ta, vaan herättää keskustelua siitä, että nyt täällä puhutaan huonosta valmennuksesta ja valmentajien vaihtamisesta osittain sen takia, että tämä joukkueelle elintärkeä kaksikko ei täysin ole vastannut huutoon. Samalla on unohtunut, että suurin osa joukkueesta on hoitansa tonttinsa ihan hyvin. Ei mitenkään häikäisevän upeasti, mutta riittävän hyvin joukkueen materiaalin kapeuden huomioiden. Joukkue ei ole kaatunut siihen, että Jermu Porthén ei ole tehnyt 10 maalia tai Turo Järvinen pelannut puolivaloilla. Joukkue on kaatunut asennevammaisuuteen ja avainpelaajien tehottomuuteen. Ennen kuin ketään potkitaan pellolle, muutettavissa olevat asiat tulee muuttaa.