cobol kirjoitti:
Helpot pisteet tänään Helsinkiin. Jos oikein huonosti käy, joudutaan tyytymään vähämaaliseen tasuriin. Tänään tulee tappio numero seitsemän peräkkäin ja kuhina Bluesin kulisseissa senkun yltyy.
En suosittele pitkävetoa jatkoa ajatellen ja ehdotan muidenkin satujen kertomisen lopettamista...
Peli oli todellakin viihdearvoltaan suorastaan huikea! Johan tällaista peliä onkin jo odotettu. Halli lähes loppuunmyyty ja upea taistelu kotijoukkueelta. Mikä parasta, seitsemän maalia, joka kertoo siitä, että tänään luistin liikkui jo eri malliin kuin aiemmin. Paikkojakin tuli runsaasti. Itse peli aaltoili puolelta toiselle. Alku oli selkeästi Jokereiden, joskin Neil Little lahjoitti aivan kaameilla imuroinneillaan narreille varsinkin heidän avausosumansa, jonka Tuuri-Pete upotti miinuskulmasta, vaikka Littlellä oli vielä runsaasti aikaa asettautua siinä.
Käsittämätön tössi. Pian kolisi taas, tällä kertaa yv:llä, ja hiukan helpohkosti näytti tämäkin veto menneen, koska muistini mukaan Little ei ollut maskissa, eikä siniviivalta vedetty kiekko muuttanut suuntaa mistään.
Make Hurme pääsi ronkkimaan maalin edestä kavennuksen ylivoimalla, ja Blues alkoi päästä peliin paremmin mukaan, mutta pian tuli taas joku ihme nukahdus ja pomppukiekko keskialueella, josta Tony "Aragorn" Virta pääsi puolittain läpi ja pisti taas helpon näköisesti kiekon ohi Littlen. Aivan kuin mies ei olisi peittänyt lainkaan toista kulmaa siinä. Seisoi vain tolpillaan ja katseli kun kaveri sijoittaa kiekon hänen ohitseen. Tilanteessa olisi myös Peltosen ehdottomasti pitänyt yrittää huitaista heittäytymällä kiekko pois Virran lavasta, mutta eipä näköjään semmoinen kiinnostanut.
Toinen erä oli selkeää Bluesin hallintaa, joskin vain kerran soivat verkot. Laatta Laatikainen iski aivan huikean osuman ohi Herman Göringin. Laatta nousi kohti etukulmaa ja nosti komeasti kiekon kattoon yli Göringin. Samanlainen maali kuin minkä Sonja Lumme heitti tässä pari peliä sitten. Upea suoritus.
Kolmannessa sitten tulikin maaleja oikein liukuhihnalta. Ensin heti erän alkuun Laddy Kohn pääsi tulemaan laidasta läpi, aikaili pitkään ja lopulta löysi maalin edestä Hire Hirvosen, joka pääsi kuittaamaan 1. erän tyhmän jäähynsä tekemällä tärkeän tasoitusosuman. Sitten alkoi Brad Nortonin hullut päivät. Ensin mies täräytti kyynärpäätaklauksella itsensä jäähylle (ehkä hieman kyseenalainen rangaistus, joskin Toivola seisoi vieressä) ja Jocke Erikssonin poikittaissyöttö alueella kimposi onnekkaasti jostain ohi Göringin. Sitten Norton otti toisen jäähynsä perään estämisestä, joka sen sijaan oli täysin selvä jäähy koska mies tarrasi ohi menevää pelaajaa kädestä kiinni. Pian soi taas, kun Kariyan maalille ampuma kiekko löysi jollain ihmeellä taas tiensä ohi Göringin.
Sitten Toivolalla alkoivat nämä tutut hyvitysjäähyt, ja Eskelinen lähti käsittämättömän pienestä koukusta istunnolle. Koukkaaminen oli kyllä joo, mutta ei mitenkään linjan mukainen. Ei sitä linjaa kyllä tänäänkään oikein ollut tosin. Jäähyn aikana nähtiin kuitenkin av-maali, kun Kari Kalto pääsi nousemaan purkukiekkoon ehdittyään maalille ja jollain konstilla sai taas survottua sen ohi Göringin.
Kaikki näytti hyvältä, kunnes alkoi taas Littlen hörppimiset. Beaudoin sai kiekon lähes nollakulmasta taas ohi Littlen, joka ihmetteli tolpillaan, että mitäs nyt tapahtui, ja heti perään tuli 6-5-kavennus, kun kulmassa ollut Mapletoft löysi Koiviston maalin edestä vapaana. Tämä oli kenties ainoa osuma, joka ei mennyt Littlen piikkiin.
Sen jälkeen aikoikin armoton härdelli Bluesin päädyssä, kun momentumin saanut Jokerit vyörytti hyökkäyksiä kohti Littlen päätyä. Lopulta kuitenkin Göringin maalilta pois ottaminen kostautui kun Jokeri kuusikko sähläsi ja Make Hurme pääsi iskemään keskialueelta tarkalla vedolla illan toisen osumansa tyhjään verkkoon. Sen jälkeen "Jokeri-tifosoilta" menivät lopullisesti hermot, ja jäälle alkoi lentää kamaa. Hyvää kannustusta oli kyllä läpi ottelun, mutta tuo meni taas vähän yli. Lopulta sen takia kentältä poistuttiinkin ilman kättelyjä, mitä nyt kaksi maalia välillisesti Bluesille lahjoittanut Norton vielä taputteli protestina aikansa Toivolalle, jolla ei näköjään enää ollut pokkaa antaa kaverille käytöskymppiä.
Kankaanperä ja Santalakin näyttivät kovan jätkän maineensa todeksi valitsemalla 130 senttisen kultakypärä Steve Kariyan tönittäväkseen. Kariya pelasi ihan mallikkaan pelin, joka kyllä huipentui täysin viimeiseen vaihtoon, jossa Kariya nöyryytti 192 senttistä Mikko Kaltevaa taklaamalla hyvillä ja puhtailla pommeilla kahdesti 10 sekunnin aikana miehen nurin. Kaltevalla ei sitten kasetti tätä kestänyt, vaan yritti hänkin vielä kostoksi survoa Kariyaa pelin jo loputtua.
Ei kai tässä muuta. Loistava ottelu viihdearvoltaan, ja todellinen kahden seulan show. Jos lahjoitti Little vähintään kolme osumaa puhtaasti Jokereille, ei paljon pekkaa pahemmaksi jäänyt Göringin Hermannikaan. Jossain vaiheessa tuntui oikeasti siltä, että kun toimitat kiekon Jokereiden maalin eteen, se menee sisään automaattisesti. No, näkivätpähän katsojat pitkästä aikaa maaleja, taklauksia ja tunnetta yllin kyllin! Tässä oli helvetin hyvää meinikiä. Ainoastaan Ben-Amorin ja Nortonin mylly jäi näkemättä. Semir pelasi kyllä myös erittäin hyvän pelin, ja oli vahva varsinkin kulmissa.
Toivottavasti tämä voitto vapautti hieman Bluesin peliä ja tuota tuskaista maalintekoa varsinkin. Pelaajat ainakin näyttivät olevan todella riemuissaan noista osumista, ja niitä todellakin juhlittiin. Ei ainakaan tuosta voi ulospäin päätellä joukkueen sisällä olevan mitään ongelmia.