Loppukausi meni aika odotetusti, pitkästä aikaa voisi taas pohdiskella asioita täälläkin. Harmikseni Little ei ponnahtanut takaisin aallonpohjaltaan, mutta Brückler oli oivallinen veto seurajohdolta.
Pelillisesti Bluesissa pistää silmään samat asiat joita katsoin alkukaudestakin. Peli kokonaisuutena on tasapainoista, eikä suuria virheitä enää synny tuon tuosta. Tilkitty maalivahtipeli osoitti Bluesin iskukyvyn (kuten alkukaudestakin). Suurin ongelma on läpi kauden ollut maalinteko. Joko häkkejä tulee 4-5 (ja joissain tapauksissa 8-10) tai ei (lähes) ollenkaan. Kun ratkaisupelaajat (Kohn mukaanlukien) ovat löytäneet forminsa loppukaudesta, on Bluesin iskukyky paljon kovempi kuin mitä runkosarjasijoitus antaa ymmärtää. Tietysti harmillista oli keskikauden pidempi alavireisyys, sillä kuudes sija olisi tuonut tietysti varman puolivälieräpaikan lisäksi helpomman vastuksen. IFK:ssa on onneksi omat heikot kohtansa joihin iskeä, täytyy vain toivoa että TPS pudottaa SaiPan.
Hienoa on ollut myös huomata, että läpi kauden laadulliseksi ja tavoitteelliseksi kehuttu valmennus alkaa kantamaan hedelmää. Joukkue alkaa löytämään itsensä, eikä toivottavasti kovin massiivisia muutoksia tarvitse jatkossa tehdä. Tietysti muutaman kotimaisen tehomiehen lisääminen toisi kaivattua syvyyttä ratkaisijoihin.
JYP on vastustajana aina paha, tasaisen vaarallinen. Joukkueen kuntohuippu lienee kuitenkin mennyttä ja mahdollisuudet piilevät lyhyen sarjan tuomissa mahdollisuuksissa. Kuten moneen otteeseen on kerrattu, avausottelun merkitys on korvaamattoman suuri. kunhan Blues pelaa omaa, järkevää peliään, pitäisi voittojen irrota. Taktisesti pidän Bluesin pelistä, vaikka se onkin aika-ajoin hieman valjua. Olennaisinta kuitenkin on, että se hyödyntää joukkueen vahvuuksia ja pyrkii minimoimaan heikkoudet (eritoten puolustajien kädettömyys ja kokemattomuus).