Ei tuo nyt mitään ärsytystä herätä, jätän vaan yksinkertaisesti kuuntelematta tämän uutta tuotantoa niin sillä siitä selviää. Enkä kyllä ihan täysin ymmärrä miten tuo Ollin alkoholismi ja masennus liittyy tuohon tyylin muuttumiseen, periaatteessa musiikki on muuten pysynyt samanlaisena mutta soundit on vain koko ajan muuttuneet iskelmällisemmiksi. Tavallaan Yöhön on iskenyt tämä "Scorpions-syndrooma" että kun jostain biisistä tulee iso hitti niin sen biisin kaavaa yritetään toistaa loputtomiin. Mutta levyt on myyneet hyvin joten tehkööt sitä mitä haluavat, itse vaan pidin enemmän siitä hieman rockimmasta Yöstä.
No pari sanaa vielä Yö:stä, ja eiköhän se riitä tähän ketjuun ainakin :)
En nyt suorilta lähtisi Yön uusia biisejä iskelmiksi luokittelemaan. Melankolia vaan on lisääntynyt ja biisit ovat huomattavasti rauhallisempia kuin ennen, aivan kuten on laulaja itsekin. Ollin ikä ja juuri nuo edellä mainitut ongelmat historiassa ovat muokanneet kaveria niin paljon, ettei samanlaisia biisejä enää vaan synny autotallissa syksyn hämärissä.
Jossain haastattelussahan Olli sanoi, että tämä nykymeininki kuvastaa häntä monella tavalla, joten turha siinä on väkisin yrittää vanhaan palata, muuta kuin keikoilla hetkittäin vanhojen aikojen kunniaksi ja fanien/kuulijoiden iloksi. Ja sen Yö tosiaan tekee, eikä meno ole millään tavalla väkinäistä, päinvastoin. Joten kyllä siellä vielä rock soi, vaikkakaan ei uusien biisien muodossa.
Mutta olin minäkin hieman ihmeissäni muutoksesta (uusimmat levyt) aluksi, kunnes levyjen tunnelmaan pääsi pikkuhiljaa mukaan, ja tiedosti kaikki nämä asiat Olli Lindholmin historiassa, joka avasi vähän ymmärryksen rajoja. Kuuntelen oikein mielelläni Yön uutta tuotantoa vanhan ohella. Mutta se siitä.