Uuden levyn ja ilmeisen menestyksellisen Euroopankiertueen kunniaksi lienee paikallaan avata BB:lle oma ketju. Vuodesta 2010 kädet savessa kiertäneelle Suomi-exportille suo kaiken menestyksen shamppanjakuohun ja kohinan, sillä maine ja otsikot eivät ole tulleet tähdenlentona vaan kovalla kiertämisellä ja toinen toistaan komeampien levyjen myötä.
Naiskeulakuvalla ratsastaminen (öh, anteeksi hetkeksi mielikuvasta aiheutunut nyrjähdys) olisi voinut olla helppo gimmick, vaan mitä helvettiä, molemmat tähänastiset amatsoonit ovat olleet löysät pois ja loput viivalle- tyylisiä oman lajinsa mestareita. Alkuvaiheesta vastannut Nitte, jonka seksikkäästä ja lihaisasta äänestä kuumenen joka kuulemalla, esitteli festareiden pikkulavoilla iltapäivän auringonpaisteessa studiokelpoisen orkesterin joka osasi, kykeni ja vakuutti. Debyyttilevy Steel on meikäläiselle kautta aikojen kovimpia kotimaisia levyjä ylipäätään ja sillä yhdistyvät melodiat, klassinen kasarimetallisoundi ja huikeat vokaalit tulevat kulkemaan polttouuniin aikanaan Yläpesän maallisen kulkuvälineen kanssa. Yllättäen ja järkyttäen tapahtunut vokalistivaihdos ei yleensä johda mihinkään hyvään ja poikkeukset ovat harvassa. BB:llä se onnistui. Perhe-elämään keskittynyt Nitte vaihtui 2012 tamperelaiseen blonditeräkseen Noora Louhimoon. Samalla tapahtui myös tyylilajin hienovarainen siirtyminen metalliosastolta hevipuolelle, nyökkäyksellä syntsasaundeille ja radiopeitolle. Mutta kun senkin tekee hyvällä maulla niin mikäs siinä. Nooran tuoma lavapreesens nyt varmaan on mitä korneinta ja muovisinta mitä tällä hetkellä voi kuvitella, mutta musana se integroituu kyllä uskottavaksi fantasiatuotteeksi. Vaihdoksen jälkeen tuli kiinteällä kokoonpanolla kaksi levyä, korvaystävällistä iloista sankariheviä.
Kunnes 2015 bändi antoi kohtalaisen roheesti kenkää perustajalleen ja siihen saakka sävellystyöstä vastanneelle tyylitaituri Anton Kabaselle kenkää. Välejä selviteltiin tai ei selvitelty median välityksellä ja edelleen sävyt lienevät katkeruuden suolaamat. Kabanen perusti siltä istumalta uuden bändin varsin suoraviestisesti nimettyn Beast in Blackiksi. BiB:n ensilevyä saadaan vieläkin odotella.
Vedonlyöjät antoivat matalia kertoimia BB:n kartalta katoamisen puolesta. Vaan miten kävi? Bringer of Pain 2017 esittelee keventyneen, monipuolistuneen, vapaasti hengittävän Mark 3:n ja täytyy sanoa että yllätyin kovasti, positiivisesti. Bändi seisookin omilla jaloillaan, kosiskelee häpeilemättä poppiosastoa, disko-osastoa ja silti jalat tukevasti kasarilla. Ei tästä voi kuin tykätä. Käykää keikoilla.
Levyt:
Steel 2011
Battle Beast 2013
Unholy Savior 2015
Bringer of Pain 2017
Naiskeulakuvalla ratsastaminen (öh, anteeksi hetkeksi mielikuvasta aiheutunut nyrjähdys) olisi voinut olla helppo gimmick, vaan mitä helvettiä, molemmat tähänastiset amatsoonit ovat olleet löysät pois ja loput viivalle- tyylisiä oman lajinsa mestareita. Alkuvaiheesta vastannut Nitte, jonka seksikkäästä ja lihaisasta äänestä kuumenen joka kuulemalla, esitteli festareiden pikkulavoilla iltapäivän auringonpaisteessa studiokelpoisen orkesterin joka osasi, kykeni ja vakuutti. Debyyttilevy Steel on meikäläiselle kautta aikojen kovimpia kotimaisia levyjä ylipäätään ja sillä yhdistyvät melodiat, klassinen kasarimetallisoundi ja huikeat vokaalit tulevat kulkemaan polttouuniin aikanaan Yläpesän maallisen kulkuvälineen kanssa. Yllättäen ja järkyttäen tapahtunut vokalistivaihdos ei yleensä johda mihinkään hyvään ja poikkeukset ovat harvassa. BB:llä se onnistui. Perhe-elämään keskittynyt Nitte vaihtui 2012 tamperelaiseen blonditeräkseen Noora Louhimoon. Samalla tapahtui myös tyylilajin hienovarainen siirtyminen metalliosastolta hevipuolelle, nyökkäyksellä syntsasaundeille ja radiopeitolle. Mutta kun senkin tekee hyvällä maulla niin mikäs siinä. Nooran tuoma lavapreesens nyt varmaan on mitä korneinta ja muovisinta mitä tällä hetkellä voi kuvitella, mutta musana se integroituu kyllä uskottavaksi fantasiatuotteeksi. Vaihdoksen jälkeen tuli kiinteällä kokoonpanolla kaksi levyä, korvaystävällistä iloista sankariheviä.
Kunnes 2015 bändi antoi kohtalaisen roheesti kenkää perustajalleen ja siihen saakka sävellystyöstä vastanneelle tyylitaituri Anton Kabaselle kenkää. Välejä selviteltiin tai ei selvitelty median välityksellä ja edelleen sävyt lienevät katkeruuden suolaamat. Kabanen perusti siltä istumalta uuden bändin varsin suoraviestisesti nimettyn Beast in Blackiksi. BiB:n ensilevyä saadaan vieläkin odotella.
Vedonlyöjät antoivat matalia kertoimia BB:n kartalta katoamisen puolesta. Vaan miten kävi? Bringer of Pain 2017 esittelee keventyneen, monipuolistuneen, vapaasti hengittävän Mark 3:n ja täytyy sanoa että yllätyin kovasti, positiivisesti. Bändi seisookin omilla jaloillaan, kosiskelee häpeilemättä poppiosastoa, disko-osastoa ja silti jalat tukevasti kasarilla. Ei tästä voi kuin tykätä. Käykää keikoilla.
Levyt:
Steel 2011
Battle Beast 2013
Unholy Savior 2015
Bringer of Pain 2017
Viimeksi muokattu: