Teemun tilanne kuluneella kaudella oli aika kaksipiippuinen juttu. Pelejä katsoneet tietävät, että Teemu oli varsinainen kiekonmenetyskone suurimman osan kaudesta. Kulmaväännöissä sana "lapanen" sai ihan uudentasoisen merkityksen, eikä keneltäkään muulta olisi katsottu sellaista pelaamista läpi sormien. Oikeastaan vain syksyllä oli muutaman viikon jakso, jolloin Selänne ja erityisesti Perreault löysivät toisensa ja homma toimi. Sen jälkeen Teemua peluutettiin milloin missäkin ja Teemu nyt vaan on sellainen pelaaja, että tarvitsee pysyvät ketjutoverit että peli kulkee. Toinen asia, jota Teemu ei saanut tällä kaudella, oli riittävä peliaika. Se on ihan saletti, että 18 minuutin peliajalla ja ykkösylivoimassa Teemu olisi ollut paljon tehokkaampi.
Miksi sitten Teemu ei saanut sitä 18 minuuttia? Isoin syy on varmaankin se, että Teemu ja Boudreau olivat ennen kautta sopineet, että peliaikaa on tultava järkevästi, että jaksaa pitkän kauden olympialaisineen ja pitkälle kevääseen. Oli todella fiksua, että Teemu suostui istumaan aina toisen back-to-back -peleistä. Jos Ducks olisi mennyt finaaleihin ja mestaruuteen asti, ja vieläpä niin että Teemu olisi finaaleissa tehnyt pari-kolme maalia, olisi hänen ja Boudreaun yhteistä sopimusta kehuttu, molempien nauttiessa ylistystä tilannetajustaan ja rehellisyydestään.
Itse uskon että Teemu olisi pystynyt parempaan pienemmälläkin peliajalla, mutta vain jos ketjukaverit olisivat pysyneet samoina. Lisäksi ykkösylivoimasta pois tiputtaminen on Boudreaun isoimpia virheitä. Teemun huono pelaaminen verrattuna peliajan määrään on vähän muna vai kana -tilanne. Varmasti olisi tullut tulosta jos olisi pelannut enemmän, mutta vaikea valmentajan on antaa enempää peliaikaa kun otteet olivat välillä todella heikkoja. Fakta on, että kahdella viimeisella kaudellaan Teemu ei enää ollut sellainen pelaaja, jota ilman Ducks ei olisi pärjännyt. Joku tilastonikkari voi kaivaa tarkemmat tiedot niistä otteluista parin vuoden ajalta, joita Teemu ei pelannut, mutta en usko että voittoprosentissa on niiden pelien kohdalla juurikaan eroa.
Boudreau valmentajana on myös vähän kaksipiippuinen juttu. Kukaan tuskin oikeasti voi pitää häntä huonona valmentajana, miehen tilastot ovat liigan huippua voittoprosentilla mitattuna. Ja loppujen lopuksi pelaajat ovat ne, jotka mestaruudet ratkaisevat. Valmentaja antaa pelaajille mahdollisuuden voittaa ja laittaa heidät suotuisiin tilanteihin. Jos mietitään sitä Losille hävittyä seitsemättä peliä, ei se Boudreau ollut joka teki kardinaalimunauksia kentällä. Aina voi joku nillittää valmistautumisesta, mutta ellei siihen ole esittää kunnon argumentteja, niin itse en usko Boudreaun psyykkaamisen menneen pieleen. Jälkiviisastellen Boudreau olisi tietysti voinut ottaa aikalisän Losin toisen maalin jälkeen ja rauhoittaa tilanteen. Sen jälkeenhän Ducks vasta oikeasti romahti. Mutta ennustajan lahjoja hänellä tuskin on.
Boudreausta ovat pelaajat aina sanoneet, että miehen vahvuudet ovat siinä, että pelaajat todella tykkäävät pelata hänelle. Boudreauta kuulemma oikeasti kiinnostaa, mitä pelaajille kuuluu ihmisinä. Tällainen valmentaja sopi Ducksille kuin nenä päähän Randy Carlylen jälkeen. Carlyle kun ei paljoa smalltalkia harrastanut. Aina voidaan sanoa, että ei Boudreau tule onnistumaan Anaheimissa, kun samalla tavalla täälläkin näyttää menevän kuin Washingtonissa. Pitää silti muistaa, että täällä on täysin eri pelaajat ja eri kulttuuri. Pitääkö joku Ovechkinia parempana johtajana kuin Getzlafia? Löytyykö meiltä samanlaisen maineen omaavia pelaajia kuin Semin?
Siitä olen täysin samaa mieltä, että Boudreau ei välillä ihan tiedä missä mennään. Boudreau on erittäin hyvä havaitsemaan pelaajista, että kohta lähtee. Todella usein Boudreau antaa jollekin hieman yllättävälle nimelle paljon peliaikaa ja lopulta juuri tämä pelaaja onnistuu. On todella hienoa että pystyy valmentamaan tuollaisella kuudennella aistilla. Silti toivoisin että peluutus perustuisi enemmän faktoihin ja todeksi havaittuihin asioihin. Tästä räikeimpinä esimerkkeinä kärsimättömyys ja ketjuruletti, Teemun jättäminen pois ykkösylivoimasta, sekä Samin täydellinen väärin ylivoimalla käyttäminen. Olen ennenkin tämän sanonut, mutta sanon vielä kerran: Sami sai vetää korkeintaan viisi one-timeria ylivoimalla tällä kaudella. Jyväskylässä saatetaan olla eri mieltä, mikä olisi oikea tapa peluuttaa Samia. Suomalaisista vielä esimerkkinä ne Teemun kommentit, että Boudreaulla ei ollut tietoa Teemun ja Sakun aiemmista kemioista. Boudreau ei ikinä peluuttanut heitä yhdessä muutamaa hajavaihtoa lukuunottamatta. Siinäkin tosin oli kääntöpuoli, koska Saku-Cogliano-Winnik on ollut huikea kolmosketju.
Nyt kun Bob Woods lähti muihin hommiin, mukaan ollaan ilmeisesti tuomassa Norfolkin päävalmentajaa Trent Yawneyta. En tiedä miehestä paljoakaan, mutta toivottavasti sieltä löytyisi vähän enemmän munaa valmennusryhmään. Boudreau kun on sellainen nallekarhu, eikä Brad Lauer saati sitten Woods oikein koskaan vaikuttanut miltään kovalta jätkältä.
Itse en jaksa uskoa minkäänlaisiin päävalmentajavaihdoksiin, ellei ensi kaudella tule jotain 15 pelin tappioputkia. Suurin osa joukkueista ottaisi kuitenkin mieluusti Ducksin tilanteen, jossa runkosarjassa menestytään loistavasti ja playoffeissa mennään yhtä voittoa vaille konferenssifinaaleihin. Toki on mahdollista, että jos ensi kaudellakin tulee "aikainen" lähtö pleijareissa, niin sitten lyhennetään hihnaa valmennuksessa ja aletaan katselemaan kovaotteisempaa käskyttäjää. Katsoisin silti ensin, minkälaisen joukkueen Murray onnistuu kokoamaan Getzlafin ja Perryn tueksi. Yksi Kesler ja top 4 -pakki voisi muuttaa kaiken.