Jäänyt flunssailun takia kirjoittaminen tänne vähemmälle, joten lisätään nyt sitten samantien kolmesta viime pelistä muistiinpanoja ynnämuuta.
Red Wingsiä vastaan Ducks pelasi loistavan pelin ja oli parempi joukkue jäällä. Ylivoimalla tuo olisi pitänyt ratkaista, olisiko ollut seitsemän ylivoimamahdollisuutta, joista ei kertaakaan saatu kiekkoa maaliin. Yrityksen puutteesta ei ollut kyse, yv oli hyvän näköistä, mutta tolppiin ja rimoihin osuttiin valehtelematta 5-10 kertaa, plus tietysti muut läheltä piti -tilanteet.
Ensimmäisessä erässä Ducks syötteli aivan liikaa ja luovutti kiekkoja, ja tämä ei edes johtunut Red Wingsin hyvyydestä, vaan Ducks kaivoi ihan omatoimisesti kuoppaa itselleen. Tämän jälkeen onneksi tuli hyvä muistutus siitä, että välillä se yksinkertainen peli on parasta, Pelley heitti roikun maalille, josta Parros ohjasi kauden ensimmäisen maalinsa.
Toisesta erästä mieleen tuli ne Selänteen viime kauden alussa lausumat kommentit tuomareista Detroitin kotipeleissä, kun Ducksilta hylättiin maali jo kolmannen kerran kyseistä joukkuetta vastaan. Oli siinä ihan aihettakin, sen myönnän, mutta lähimpänä ollut tuomari kyllä hyväksyi maalin.
Kolmannessa erässä molemmat joukkueet jatkoivat tolppiin paukuttelua oikein huolella ja Red Wings otti jäähyjä, joten tällä kertaa ylivoimia kyllä piisasi. Tuomarityöskentely oli mielestäni kyllä todella heikkoa, ja tarkoitan nyt että huonoja vihellyksiä tuli molempiin suuntiin. Tuntui siltä, että jokainen vihelletty jäähy oli ns. make-up call edellisestä jäähystä. Etenkin Beleskeyn jäähy (mailasta kiinnipitäminen, vaikka vain nosti Lidströmin mailaa omallaan) ja Stuartin huitomisjäähy (aika kova tuomio jatkoajalla ko. tilanteesta) jäivät mieleen. Jatkoajalla tuomareiden viheltely teki pelistä jo melko naurettavan, kun väännettiin 3 vs. 3 ja lopulta Red Wings sai pelata hetken 5 vs. 3 -ylivoimaa, jonka Ducks kuitenkin selvitti. Rankkareilla Detroitin kotivoittoputki sai jatkoa.
Columbusta vastaan oltiin taas pakkovoiton edessä, etenkin kun taannoin otettiin heiltä turpaan. Columbuksen puolustuksesta puuttuivat lähes kaikki perusnimet Wisniewskiä ja Methotia lukuunottamatta, ja tässä olikin Ducksin pelisuunnitelma, ottaa kaikki hyöty irti heikosta puolustuksesta.
Ensimmäisestä erässä jäi mieleen mm. asia, josta aiemmin unohdin mainita, eli Sheldon Brookbankin huomattavasti parantunut peli. Puolustuspäässä hän on läpi kauden ollut juuri niin hyvä kuin kutospakin pitääkin olla, mutta nyt hän on alkanut tekemään jotain myös hyökkäyspäässä. Laskin että ensimmäisen 10 minuutin aikana Brookbank laukoi peräti neljä kertaa kohti Columbuksen maalia, ja joka kerta samalla tavalla Columbuksen päädystä tulleesta syötöstä. Maalejahan näistä ei seurannut, mutta hienoa nähdä tuollaisia selkeitä uusia lisäyksiä pelitapaan ja vielä kaverilta, jolta niitä ei ihan heti odottanut. Toinen oikealta laukova pakki ei olisi pahitteeksi.
Muita huomioita ykköserästä oli Nick Boninon hyvä pelaaminen etenkin puolustuspäässä. Bobby oli siirretty pois ykkösketjusta ja hän näyttikin heti olevan paljon enemmän pelissä sisällä, kun sai pitää kiekkoa useammin, kuin mitä Getzlafin ja Perryn kanssa pelatessa. Jälkimmäiseksi mainitut herrat olivat aivan loistavia, Perry varsinkin ihan pitelemätön Columbuksen heikon puolustuksen keskellä. Ihan hyvin näytti myös Jason Blake heidän kanssaan pelaavan. Blakelta kun onnistuu hyvin tuo kiekon kulmissa kierrättäminen.
Loppupelin aikana Ducks karkasi jo 5-1 johtoon, ja vaikka Columbus pari maalia ehtikin kuroa etumatkaa, oli peli silti Ducksin ja etenkin Corey Perryn hallussa. Perryltä kauden toinen hattutemppu, molemmat Columbusta vastaan. Mies piti vastustajaa ihan pilkkanaan ja teki mitä tahtoi. Paremmalla säkällä olisi kasassa ollut viisikin maalia.
Bobby teki kauden ensimmäisen ylivoimamaalinsa. Oli tietysti jo korkea aikakin, mutta kertoohan tuo paljon siitäkin, kuinka paljon Teemun jatkaminen vaikuttaa Bobbyn tehoihin, kun ei pääse pelaamaan ykkösylivoimaa. Getzlafilta pitkästä aikaa kunnon peli ja tehot 0+3. Red Wingsiä vastaan yskinyt ylivoima oli 3/4. Nelosketju oli erittäin hyvä läpi ottelun. Hagmanin työmoraali näyttää senkun vain parantuneen, vaikka pelipaikka onkin nykyään nelosen laita.
Rick Nash on kyllä yksi vässykkä sukeltelija. Ekassa erässä Brookbank pikkusen tönäisi Nashia pelitilanteen ulkopuolella, ja kummasti vain Nash (193cm ja 100kg) lensi komeassa kaaressa jään pintaan ja Brookbank jäähylle. Sitten kolmannessa erässä Perry ja Nash kamppailivat keskialueella kiekosta, Perry yritti nostaa Nashin mailaa ja Nash päivänselvästi heitti mailansa ilmaan, ja Perry sai huitomisesta jäähyn. Tähän Perry kommentoikin tuomarille että "he threw his stick". Näköjään Nash on näitä pelaajia, jotka tappioasemassa ollessaan tekevät mitä vain voittaakseen.
Minnesota -matsi oli vielä enemmän pakkovoiton paikka kuin edellinen peli, koska Minnesota on ensimmäinen joukkue Ducksin edellä sarjataulukossa. Molemmat joukkueet pelasivat todella ehjän pelin puolustussuuntaan. Hiller oli aivan uskomaton varsinkin viimeisessä erässä ja tietysti viimeisellä minuutilla. Torjuntoja kertyi vain 18, mutta kyllä noilla otteilla olisi pitänyt päästä ottelun tähdistöön. Heatleyn maalille Hiller ei voinut mitään, joten todella lähellä oli nollapeli jälleen. Voiton myötä Hiller nousi muuten takaisin voittavaksi maalivahdiksi myös kausitilastoissa, joissa hän on nyt 20-19-9. Eipä olisi ihan heti uskonut vielä joulukuussa.
Ennen Perryn maalia olin aikeissa kirjoittaa, että vaikka mies ei ollut tehnyt ottelussa pisteen pistettä, oli koko ottelu silti ihan samaa Corey Perry -showta, kuin edellinen Columbus -pelikin. Olisi ollut hieno näpäytys niille henkilöille, jotka pelkästään pisteiden perusteella arvioivat pelaajia. Mutta mitä vielä, Clutch-Corey tuli ja teki voittomaalin ja pelin lopussa viimeisellä minuutilla vielä blokkasi kerran laukauksen mailallaan, purki kiekon kertaalleen keskialueelle, ja kaikkein pahimmassa myllytyksessä hanskallaan tönäisi kiekon pois Wild -pelaajan ulottuvilta. Lisäksi kahdessa viime pelissä 17 laukausta kohti maalia, joista neljä sisään. Ei tätä kaveria voi kukaan täysijärkinen GM treidata, eihän?
NBC:n lähetyksessä Brian Engblom taisi mainita, että tämän vuoden puolella Ducks on ollut liigan toiseksi paras joukkue. En tiedä mikä tilanne on nyt tämän viimeisimmän voiton jälkeen, mutta sellainen fiilis minulla on, että tällä joukkueella on kaikki tarvittava mitä playoffeihin pääsemiseen tarvitaan, paitsi riittävästi otteluita jäljellä. Tähän tahtiin jos jatketaan, Ducks on liigan aivan parhaimpien joukkueiden joukossa, ja viime vuosien loppukirit seuranneena uskon, että Ducks pystyy pysymään tällä tasolla. Nyt vaan tarvitaan apuja muilta joukkueilta.
Jossain välissä ehdittiin treidaamaan Macenauer Winnipegiin, vaihdossa takaisin Riley Holzapfel. Kummallinen vaihto, minusta Macenauer oli ihan pätevä nelossentteri ja puolustava hyökkääjä. No, näköjään Rod Pelley on vakiinnuttanut paikkansa nelosessa.