Suomi on tällä miesten maapisteissä maailmancupissa vasta sijalla 22. Kun "vain" 20 tämän kauden parasta maata saa lähettää viestijoukkueen ensi talven olympialaisiin, niin nyt näyttää siltä, että Suomelle tuo ei ole mahdollista. Toki realismia lienee, ettei Suomen olympiakomitea muutenkaan valitsisi neljää miestä olympialaisiin. Pysyminen 22 parhaan joukossa kuitenkin takaa sen, että Suomi saa lähettää kisoihin kaksi miestä eli mahdollisuus sekaviestiin pysyy. Toki tässäkin kohtaa on kyseenalaista, täyttyykö olympiakomitean viestijoukkueita koskeva kriteeri realistisesta mahdollisuudesta sijoittua kahdeksan parhaan joukkoon.
Tilanne on tosiaan huono. Edes puhtaalla ammunnalla helpoissa olosuhteissa pistesija on tiukassa. Käytännössä Hiidensalo ainoa, jolla mahdollisuus taistella pistesijoille ja hänenkin pitäisi olla kohta parhaassa iässä, täyttää 26. Kansallisella tasolla maastohiihdossa sijoille 10-20 ei riitä mihinkään. Toivanen sairastelee jatkuvasti, joten kukaan ei tule tietämään mihin hän pystyisi terveenä, ja aika kuluu kohti veteraanisarjoja. Harrastajia on, mutta jostain syystä vielä ei ole näkynyt todellista huippua ladulla. Nyt on taas Ruhpoldingissa mahdollisuus nähdä, onko Leppävuoren metodit tehonneet, kun harjoitustaukoa on venytetty.
Yksi syy ampumahiihdon alennustilaan miehissä, näin subjektiivisesti katsottuna, on asenne. Ensin junnuna kuvitellaan, että ampumahiihto on kakkoslaji, johon seurassa menee ne jotka ei pärjää maastohiihdossa. Epäilemättä valmennuspuolella pidetään kiinni omista ja vähätellään kilpailevaa lajia. Sitten kun joku uskaltaa kokeilla, huomaa, ettei pärjää senkään vertaa, ei hiihdossa eikä ammunnassa. Siihen se kokeilu sitten jää. Entinen maastohiihtäjä ase selässä on Suomessa kuin vitsi, huvittava epäonnistuja, ainakin miesten puolella. Vitsi se onkin,. jos ei harjoittele samalla määrällä hiihtoa kuin aiemminkin ja lisäksi ota tosissaan ammuntaa, johon kuluu aikaa melkoisesti. On kuulunut harjoitusleireiltä kaikenlaista; että miehissä harjoittelu ei maistu kun on oltu toisessa lajissa melkein huippuja, Asennekysymys, ja tietysti lahjakkuus myös.
Tänä talvena on viimeistään nähty, mikä on hiihtolajeissa painopiste Euroopassa. Yli sadantuhannen viikonlopun katsojalukuja ainakin kolmessa osakilpailussa Keski-Euroopassa ja Kollenilla. En muista paljon Venäjällä, mutta Katsojia TV:ssä on paljon. Itävällassa MM-kisat näyttää mihin siellä ylletään. Ehkä lajin suosio on shokki joillekin, ja isoissa kisoissa menee sopat rinnuksille ja kudit penkkaan, mutta muuta tietä ei ole kuin kokeilla ja harjoitella, mieluusti hyvän valmentajan opeilla.