Siis. Demokraattisesti valitun eduskunnan enemmistön päätöksien vastustaminen on demokratian puolustamista? Joku voisi nähdä asian toisinkin.
Se on aina hyvä muistaa, että hallitusta ei valittu demokraattisesti. Se muodostetaan yleensä aina siten, että se on enemmistähallitus ja iso joukko siinä myy perseensä ja kaikki aatteensa sekä lupauksensa saadakseen pidettyä paikkansa auringossa, joten ei se ihan noin yksinkertaista silloin ole. Enemmänkin muistuttaa laillistettua kusetusta.
Mielestäni muutenkaan hallituksemme tehtävä ei varsinaisesti ole ollenkaan puuttua työmarkkinoiden toimintaan, muutoin kun pitämällä huolen siitä, että on riittävästi ilmaista koulutusta, joka myös mahdollisimman tehokkaasti tarjoaa ratkaisuja kohtaanto-ongelmaan. Sen jälkeen hoitaa tietenkin muutoin ulko-, ja sisäpolitiikan siltä osin, että pyrkii turvaamaan asukkaidensa mahdollisimmaan tasa-arvoisen ja turvatun elämän, sen fasiliteetit sekä, huolehtia omistuksistaan, ja turvata tietenkin kaikelle tälle toimiva infrastruktuuri.
Työmarkkinoilla on kaksi edustajaa, ja se on työn tarjoaja, sekä sen tekijä. Heitä edustaa tässä pelissä myös työnantaja-, sekä työntekijäjärjestöt, jotka sitten neuvottelevat millaisin ehdoin sitä työtä tehdään, ja valtio sitten taas verottaa tätä järjestelmää siten, että se pystyy huolehtimaan edellä mainituista asioista. Sen tehtäviin siis ei kuulu kertoa sitä, millä hinnalla tekijä on valmis työnsä tekemään, ja jos ei yhteisymmärrystä asiassa löydy, niin sitten lienee pakko verottaa enemmän kun töitä ei tehdä, ja joudutaan elämään sitten niillä "muiden" rahoilla.
Kyllä näissä yleensä sopu löytyy, kun niistä järjestöt keskenään sopivat sellaisissa raameissa, jonka kokevat reiluksi molemmin puolin. Ei hallituksen tehtäviin pitäisi kuulua tähän sotkeentua miltään osin. Nythän se on sosialisoimassa työntekijöiden kustannuksella yritysten piikkiin tätä toimintaa, joten ei kai sen siinäkään mielessä pitäisi olla sopivaa monekaan täällä kirjoittavan ideologian suhteen.
Jos ei siis työnantajat voi tarjota työtä -jolla siis tulee toimeen- niin sitten pitää miettiä miten nämä ihmiset voisivat työllistyä. Olisiko se sitten julkinen puoli, joka sen työn tarjoaa, mutta rahahahn tähän pitää ottaa silloin sieltä missä se raha on. Joten silloin olisi taas kuitenkin yritysten etu tarjota sitä työtä, tai sitten vaan maksaa.
Useitakaan ihmisiä vailla sitä työtä kun ei vaan voi syyttää siitä kohtaanto-ongelmasta. he ovat eläneet elämää, joka vastaa välttämättä tämän päivän vaatimuksiin, mutta heitä kuitenkin on yhteiskunta kieli pitkällä odotellut mm lasten tekoa, jotta lisää saataisiin porukkaa rahoittamaan toimintaa, joten pitäisi ymmärtää, että monellakaan ei enää ole vaihtoehtona kouluttautua omalla kustannuksellaan poistaakseen tuon kohtaanto-ongelman omalla kohdallaan, ja siksi tämänkin hallituksen pitäisi alkaa miettimään sitä, että missä määrin tiettyjä osia koulutksesta voidaan poistaa, ja keskittää se koulutus vain siihen, mitä mahdollinen ammatti vaatimuksiltaan asettaa.
Yritysten vastuu taas tulee siinä, että sielläkin pitäisi uskaltaa ottaa täihin muitakin kuin ihmisiä joilla on kymmenen vuoden kokemus alasta, sillä muuten ei koulutuskaan auta. Ja jos näin on, niin ihmisten rankaiseminen siitä, että eivät pääse töihin, on melko alhaista. Eli yksinkertaistettuna, jos yritys työllistää verotus helpottaa, ja jos ei, niin se maksaa enemmän veroja. Ja nimenomaan näitä "uudelleen" koulutettuja, eikä vain vuosikymmenten kokemuksella keikisteleviä.
Jos valtiomme on jakanut yritystukina rahaa, joka on mahdollistanut samalla kasvavia määriä osinkoja jaettavaksi, niin ehkä yritystuki pitäisi jatkossa suunnata vain työllisyysvaikutusten pohjalta, ja siten, että se tuki suuntautuu tekijäiden palkkoihin, jolloin nekin saadaan mahdollisesti asianmukaisiksi. Tämä siksi, että jos kerran yrityksillä ei mielestään ole mahdollisuus maksaa palkkaa, niin ei kai sitä rahaa sitten voi riittää osinkoihinkaan. Miksi siis antaa valtiolta rahaa omistajille ja sijoittajille, kun sen voisi antaa tekijöille.
Voisi siis lopettaa jo kohta ihmisten haukkumisen sekä syyllistämisen ja vertailun siihen omaan itseen, ja tarkastella asioita inhimillisemmin. Jos ei jollekin ole sitä työtä kertakaikkiaan tarjollam, niin ei häneltä kuitenkaan voi leikata niin, ettei enää tule toimeen, koska ei hän edelleenkään työllisty, jos ei kukaan työllistä ja ole valmis sitä palkkaa maksamaan.
www.hs.fi
