Joskus aina mietityttää kun muutama lakkopäivä tai kehityspäivä tuntuu saavan arjen aivan totaalisen sekaisin, että eikö näitä samoja pienten lasten vanhempia huoleta yhtään miten jäätävässä kriisissä ja työntekijävajeessa varhaiskasvatus ja opetus on. Eri sijaisten naamat pyörii päivästä toiseen ja suunnilleen ainoaa jatkuvuutta hoitopaikassa tarjoaa muutama kohtalotoveri (päiväkotikaveri)..
Eikä kukaan pysy paskassa, vaikka siitä maksettaisiin 10% lisää. Turha pitää tätä illuusiota yllä, että tyytymättömyys häviää, jos työ on vastenmielistä henkilölle olosuhteiltaan ja kuormittavuudeltaan. Tyytymättömyys voi hetkeksi laskea, mutta palaa vähintään yhtä vahvana ja pian, jos et viihdy siinä mitä teet.
Itsellä on se hyvä asema, että lapset käyneet pientä kunnallista päiväkotia, jossa hyvässä kunnossa olevat tilat. Henkilökunnan vaihtuvuus on olematon ja eipä vaikuta olevan paljoa poissa, sijaisia ainakin näkee todella harvoin. Pieni ryhmäkoko ja mukavat tilat, aivan satavarmasti merkitsevämpää kuin vastustaa perse ruvella vientivetoista palkkamallia.
Ei sillä, etteikö siis mainitsemasi ongelmat ole aitoja ja etteikö niitä olisi paljon. Mutta jos julkista taloutta ei saada oikaistua, ongelmat vaan pahenee. Pitäisi olla varaa investoida, eikä vaan juustohöylätä tilannetta pahemmaksi, mutta kun ei ole - Niinistön eilisten sanojen mukaan, talous on ns pysyvästi suossa - eikä minkään syklin takia ja luisu vaan syvenee ilman oikaisua.
Sanon, että aika erikoisissa töissä saa käydä, jos muutaman päivän varoajalla hoitopaikan häviäminen ei aiheuta ongelmia. Ei tässä nyt mitään katastrofia ole, mutta monilla on kyllä todella vaikea rasti edessä näistä. Ja kun muutenkin pitää näitä lakkoja aivan överisti yliampuvina suhteessa ehdotettuihin muutoksiin, niin sympatiaa heruu vain vanhemmille jotka tästä kärsii yms
www.hs.fi