FutureHockey
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS - #FreeFASlapsi
Aleksi Anttalainen
Pelipaikka: Puolustaja
Syntynyt: 28-03-1999 (22), Turku
Pituus / Paino: 175cm / 84kg
Laukoo: Left
Sopimus: 2022/23
- Nimimerkki @Rosvosektori Anttalaiselle toivoi omaa ketjua ja kyllähän tämä Turun oma lemmikki sen ansaitsee. Tämänhetkisen Tepsin taistelu, puolustuskuri ja tahtotila jos pitäisi kiteyttää yhteen pelaajaan niin ainakin allekirjoittaneen ilmiselvä valinta olisi juuri Anttalainen. Allu jos kuka jakaa mielipiteitä ja on sitä klassista "omat rakastaa ja muut rakastaa vihata" -kategoriaa parhaimmillaan ja toisinaan myös pahimmillaan. Onhan tuon jannun polku liigakiekkoilijaksi kuitenkin kertomisen arvoinen ja täten tutustutan teidät häneen. Henkilökohtaista tuntemista herraan ei ole, mutta aika kattavan paketin sai kaivettua muutenkin hänestä, tästä etunenässä kiitos Turun Tauti Urheilupodcastille, jonka haastattelussa Aleksi oli elokuussa. Ehdoton kuuntelusuositus tuolle jos ette ole vielä kuunnelleet jaksoa. Toivon mukaan ketjun avaus miellyttää arvon palstaveljiä ja muitakin lukijoita ja tarjoaa edes jotain uutta tietoa taikka näkökulmaa Anttalaisesta.
Juniorivuodet 200X-2017: Kaikilla mausteilla
- Kuten niin monen muun jääkiekkojuniorin matka, on myös Anttalaisen taival jääkiekkoilijana alkanut Turussa luistelukoulun merkeissä. Ensimmäiset luistimenpiirtonsa jäälle Anttalainen teki paikallisen Kiekko-67:n riveissä, josta myös saman ikäluokan Lauri Pajuniemi ponnisti myöhemmin Turun Palloseuran kautta aina valtameren tuolle puolen. Anttalaisella vietti jäälle on verenperintö, sillä hänen isänsä toimi vuosikausia Impivaaran jäähallissa jääkoneenkuljettajana, joka luonnollisesti toi etuja mukanaan pojalle: Jäällä kun sai viettää aikaa enemmän kuin tavallinen pulliainen.
Kiekko-67:stä Anttalainen siirtyi pikavisiitin siivittämänä mustavalkoiseen Palloseuraan seitsemän ikävuoden tietämillä ja sillä tiellä hän luistelee yhä edelleen. Anttalainen ei ole poikkeava jääkiekkoilija siinäkään mielessä, että nuorena hänen lajivalikoimansa oli laaja: Pelasihan hän jääkiekkoilun ohella myös jalkapalloa sekä Tennistä. Lopulta yläasteikäisenä Anttalainen jättäytyi pois ensin jalkapalloilusta ja sen jälkeen Tenniksestä, täysipainoitteinen jääkiekkoilu vaati panostusta - Kaikin puolin luonnollinen polku siis.
Anttalaisen lahjakkuus nimenomaan jääkiekkoilijana paistoi läpi jo nuorena, minkä johdosta hän pelasi käytännössä läpi nuoruutensa aina vanhempien ryhmien mukana. Kiekkokoulu ja isän kautta saadut ylimääräiset tunnit jäällä ovat tehneet hänen kohdallaan tehtävänsä ja jo nuorena sällinä Allu oli keskivertoa parempi luistelija. Ensimmäiset piirtonsa jäälle TPS-paidassa hän kuitenkin teki maalivahdin pelipaikalla, johon hänet istutettiin seuraan liityttyään. Maalivahdin hommat eivät sikäli olleet hänelle tuntemattomia, sillä olihan hän jalkapalloilun puolellakin pelannut nimenomaan maalivahtina.
Liekkö kuitenkin koppi tarttunut huonosti vai mikä on ollut syynä, mutta kovin pitkään tuota pelipaikkaa Anttalainen ei lopulta hallussaan pitänyt ennen kuin hänet istutettiin junioriaikoina puolustajaksi - Sillä kertaa pysyvästi. Nuorempana Anttalaisen luisteluvoimaisuus nimenomaan mahdollisti sen, että hän keikkui yleensä, jos ei nyt sarjojen niin ainakin oman ikäluokkaseuransa, pistepörssissä melko korkeilla sijoilla. Ensimmäisellä C-juniorikaudellaan Anttalainen esimerkiksi iski alaikäisenä pelaajana 25 otteluun 22 (8+14) tehopistettä ja oli joukkueensa pistepörssissä neljäntenä jättäen taaksensa mm. edellä mainitun Pajuniemen tehopisteissä.
Noihin aikoihin Anttalaisen pelityyli kuitenkin alkoi muovautua hiljalleen nykyiseen muottiinsa. Pelityyliin tuli enemmän fyysisyyttä ja puolustustehtävät alkoivat viemään voiton tehopisteistä. Monipuolinen Anttalainen oli läpi junioriuransa tuttu näky myös ikäkausimaajoukkueissa ja pääsipä hän edustamaan niin Suomen alle 17-vuotiaita World Hockey Challenge -turnaukseen yhdessä mm. Miro Heiskasen, Eeli Tolvasen sekä Kristian Vesalaisen kanssa, kuin myös pokkaamaan hopeisen mitalin kaulaansa alle 18-vuotiaiden MM-kisoista joukkueessa, jota tähdittivät Heiskasen sekä Vesalaisen lisäksi mm. Jesperi Kotkaniemi, Urho Vaakanainen sekä Ukko-Pekka Luukkonen.
Aika Montréalin kupeessa ja ensimmäinen hockey trade 2017-2019: QMJHL Kutsuu
- Alle 18-vuotiaiden maajoukkueen matkassa saavutetun hopean jälkeen Anttalainen sai yhteydenoton Kanadan junioriliigasta, josta tiedusteltiin Anttalaisen halukkuutta lähteä pelaamaan jääkiekkoa Kanadaan ja tarkemmin sanottuna Montréalin lähelle Boisbriandiin, Québecin provinssiin. Anttalainen tuumasi QMJHL:n tarjoavan paitsi korkeatasoista jääkiekkoa ja valmennusta, myös paremman näkyvyyden NHL-varausta silmälläpitäen kuin kotoinen A-nuorten SM-liiga. Kamat kantoon ja menoksi.
Blainville-Boisbriand Armada (ent. St. John's Fog Devils 2005-2008, Montréal Junior 2008-2011) ei ole QMJHL:n perinteisin eikä edes menestyksekkäin joukkue, mutta vahvat juuret silläkin on ja kasvatustyön näytteinä toimikoot esimerkiksi NHL-pelaajista Drake Batherson, Cédric Paquette, Pierre-Luc Dubois tai vaikka Latvian maajoukkuepelaajiin kuuluva Nikita Jevpalovs. Myös Lukon väkivahva härkä Kristian Pospisil on edustanut Armadaa.
Joukkueen vetovoimaisuutta ei myöskään varmasti vähentänyt päävalmentajana toiminut tuolloin mm. Kanadan U20 maajoukkueen GM:nä toimineen Joël Bouchardin toimiminen päävalmentajana seurassa. Bouchard, joka pelasi uransa aikana useamman sataa NHL-ottelua mm. New York Islanders, New York Rangersin sekä New Jersey Devilsin riveissä on sitemmin noussut AHL-tasolle päävalmentajaksi San Diego Gullsin riveihin ja on yksi niistä nimistä, joiden on spekuloitu nousevan valmentajaksi aina NHL-tasolle asti.
Anttalaisen tulokaskausi QMJHL:ssä oli onnistunut. Seura eteni aina QMJHL:n finaaleihin asti ja Anttalainen sai kauden aikana pelata tasaisesti isoja minuutteja ja sai vastuuta myös toisessa ylivoimakoostumuksessa. Runkosarjassa Anttalainen keräsi 61 ottelussa 22 (4+18) tehopistettä ja oli joukkueensa puolustajista kolmanneksi tehokkain tehopisteissä mitattuna. Pudotuspeleissäkin syntyi vielä seitsemän (1+6) tehopistettä 22 ottelussa ja vaikka Acadie-Bathurst Titan oli tuolloin finaalissa etevämpi joukkue, oli Anttalainen saanut näytettyä ennen kaikkea itselleen, että hän pystyi pelaamaan jääkiekkoa myös vieraalla maaperällä. Tokihan QMJHL:n suht fyysinen ja suoraviivainen pelityyli oli omiaan Anttalaiselle, jonka vahvuudet olivat nimenomaan luistelussa ja fyysisessä pelissä. Onnistuneen kauden jälkeen Anttalainen sai palkinnoksi kutsun Montréal Canadiensin development campille.
QMJHL:ssä, kuten myöskään ylipäänsä Kanadan pääjuniorisarjoissa, kestomenestyjiä ei oikeastaan ole. Jotkut joukkueet pystyvät roikkumaan pidempään menestyksen päässä kiinni, mutta yleistä on, että joukkueen uudelleen rakennus tapahtuu noin kolmen vuoden välein kun "valmistuneet pelaajat" lähtevät ammattilaisiksi, lopettavat tai tulevat muuten yli-ikäisiksi sarjaan ja siirtyvät amatööreiksi pelaamaan. Sama kohtalo oli edessä myös Armadalla Anttalaisen toisella kaudella, jonka riveistä olivat poistuneet muun muassa kärkipään pelaajiin kuuluneet Alex Barré-Boulet sekä Drake Batherson. Kauden alusta asti oli siis selvää, että joukkue ei mitä todennäköisimmin tulisi selviämään pudotuspeleihin, mutta Anttalaisella itsellään oli selkeänä tavoitteena antaa vahvat näytöt alle 20-vuotiaiden maajoukkueelle, jotta kisakutsu ikäluokan MM-kisoihin tulisi.
Pitkään Anttalainen roikkuikin leiriryhmän mukana, kunnes hänet pudotettiin kisakoneesta ja hänen oli aika matkata takaisin Boisbriandiin.
Melko pian tuon jälkeen Anttalaisen agentit ehdottivat hänelle treidin hakemista joukkueeseen, jossa menestys olisi todennäköisempää. Eikä aikaakaan kun nuorukainen sai kokea uransa ensimmäisen hockey traden eli olla osallisen vaihtokaupassa. Moncton Wildcats, vuonna 1995 perustettu QMJHL-joukkue, jonka viimeisin mestaruus sarjasta oli miltei kosketusetäisyydellä vuodelta 2010, hankki Anttalaisen vaihdossa kolmannen kierroksen varausvuoroon kesän 2019 QMJHL-draftissa.
Monctonin riveissä Anttalainen pääsi pelaamaan mm. Calgaryn tulevan ykkösvarauksen Jakob Pelletierin sekä Venäjän nuorisomaajoukkueiden vakionaaman Alexander Khovanovin kanssa. Siinä missä alkukausi Boisbriandissa oli ollut Anttalaiselta tilastojen valossa tulokaskauttaan vaisumpi (31. 4+7=11, -11), pääsi hän Monctonissa taas kiinni voittavan joukkueen pelitapaan ja iski loppukauden 23 ottelussa saman verran tehopisteitä (3+8=11, +3). Monctonin matka pudotuspeleissä tyssäsi kuitenkin pudotuspelien neljännesvälierissä ja Anttalaisen oli aika miettiä seuraavaa siirtoa uralleen.
"Ite aina halunnu pikkupojasta asti pukea sen Tepsinutun päälleni" 2019 -> - Paluu mustavalkoiseen
- 18. huhtikuuta 2019 piti massiivisen tiedotustilaisuuden koskien tulevaa kautta. Samassa tilaisuudessa julkistettiin muiden joukossa myös Aleksi Anttalaisen, tuolloin 20v, kahden vuoden mittainen pelaajasopimus. Suuri yleisö saattoi nostattaa kulmakarvojaan ihmetellessään, että kuka kumma Anttalainen on, mutta herra itse oli päättänyt jo tuolloin napata paikkansa Liigamiehistöstä ja vakiinnuttaa paikkansa pelaavasta kokoonpanosta heti alkuunsa.
Debyyttiottelunsa miesten Liigassa Anttalainen pelasi 14. syyskuuta 2019 TPS:n isännöidessä Ässiä kauden kotiavauksessa. Ässät oli tuolloin parempi lukemin 1-3, mutta Anttalaisen iltapuhde tulokkaalle vähintäänkin kelpo: Peliaikaa siunaantui 16 minuuttia ja 28 sekuntia eikä takaiskumaaleja syntynyt Anttalaisen ollessa tasakentällisin kentällä.
Kaikki vähänkään kiekkoa seuraavat muistavat, TPS-kannattajat muita paremmin, että tuolloin TPS ui syvissä vesissä. Tuolloisen päävalmentajan Kalle Kaskisen alaisuudessa aloitettiin kolmas kausi, Jonne Virtanen oli vast'ikään potkittu pois joukkueesta lainvastaisesti ja TPS paistatteli lehtiotsikoissa ihan muista syistä kuin pelillisistä ansioistaan. Ilman sarvia ja hampaita Kaskista kohtaan ihmisenä, mutta myös Anttalaisen puheista pystyy päättelemään, että jotain siellä tehtiin väärin ja pahasti. Tulokaskaudestaan Anttalainen totesi Turun Tauti podcastissa, että oli vielä sen verran nuori, että pahimmat skandaalit sivuutti ja totesi, että niitä ei jaksanut noteerata, mutta kaukalon sekoilut luonnollisesti hän joutui kohtaamaan itsekkin. Esimerkkinä mainittakoon Anttalaisen mainitsemana, että hyvin menneitä otteita palkittiin seuraavassa ottelussa pienemmällä peliajalla yms. Siinä missä Anttalainen oli QMJHL:ssä tottunut pelaamaan jopa 25 minuutin iltoja, heittelivät tulokaskauden peliajat aina reilusta 10 minuutista sinne 20 minuutin tuntumaan.
Yhtä kaikki Anttalainen kuitenkin onnistui vakiinnuttamaan paikkansa, vaikka vastuu oli mitä oli. Anttalainen piti paikkansa myös Kaskista seuranneen Marko Virtasen alaisuudessa, joka korvasi potkut saaneen Kaskisen.
Seuraavaksi kaudeksi Tepsin puikkoihin astui Raimo Helminen ja tuo kausi jää historiaan yhtenä parhaista TPS-historiasta. Myös Anttalaiselle kausi oli kaikin puolin onnistunut: Runkosarjassa Anttalainen sai kauden edetessä kokoajan lisää vastuuta kentällä, hänen tehotilastonsa parani yhteensä 17 pykälää (-7 -> +10) edelliskaudesta ja hän yli kolminkertaisti tulokaskauden pistesaldonsa (2 -> 7), vaikka vieläkään ei mistään pistetykistä voitukkaan puhua.
Pudotuspeleissä Anttalainen nosti entisestään monen muun TPS-nuoren ohella tasoaan ja pelasi loistavasti puolustuspäässä ja teki kiekon kanssa peliä edistäviä ratkaisuita. Siinä missä tulokaskaudella hän välillä saattoi kauhistuttaa heikkohermoisimpia katsojia roiskaisuillaan tai tilanteiden ylipelaamisellaan, olivat ne enää haalea muisto horisontissa kun Anttalainen paineli kentällä, ajeli vastustajia ja puolusti omaa maaliaan.
Täksi kaudeksi Anttalainen on kertonut ottaneensa tavoitteeksi vakiinnuttaa paikkansa Top-4 puolustajana ja ainakin toistaiseksi Ahokas on selkeästi ollut hänen kanssaan samaa mieltä. jos alkukauden JYP-ottelua (peliaika 13:13) ei lasketa, on Anttalaisen vastuu ollut vähintään 16 peliminuutin luokkaa, useimpina iltoina yli 18 minuutin. Ja mikäs siinä luutiessa kun Ahokas on tuonut Tepsiin selkeästi puolustusvoittoisen pelitavan, johon Anttalainen sopii kuin nenä päähän.
Pelityyliltään kun Anttalainen on, kuten jo todettua, etunenässä hyvin luisteleva ja kokoisekseen (175cm!) todella fyysinen puolustaja, joka on onnistunut jättämään pelistä niitä ylimääräisiä häiriötekijöitä pois mm. yli-innokaiden taklausten hakemisten muodossa. Käsiltään hän ei ole mikään Bobby Orr, mutta tässä reilun kahden kauden aikana ollaan saatu useampikin väläytys herralta myös siitä, että tarpeen vaatiessa niitä käsiäkin löytyy tehdä yllättäviä ratkaisuita.
Yksi ehdottomasti parhaita puolia Anttalaisessa on kuitenkin tuo puhdas TPS-sydän, joka paistaa hänen tekemisestään. Hän pelaa joukkueelle, vaikka joskus ylilyöntejä sattuukin, ja hän pelaa voittaakseen. Anttalainen ei varasta puolustustehtävistä ja kehittyy tuossa kokoajan, jolloin ajoitukset ja muut yleinen puolustuspelaaminen tulevat paranemaan kokemuksen myötä. Vähän outoa jopa ajatella, että kyseessä on tosiaan vasta 22-vuotias puolustaja, sillä jo nyt Anttalainen on todella hyvä. Tuota tahtia jos kehitysaskeleet jatkuvat niin eipä tarvitse kovin montaa vuotta odottaa ennen kuin isommat liigat herran vievät. Se on kuitenkin sen ajan murhe ja nyt nautitaan herrasta ja hänen pelaamisestaan vielä kun voidaan!
Ja sitten se varjopuoli...
- Ennen kuin kukaan kiirehtii sanomaan, että fanipoikamainen kirjoitus Anttalaisesta ja, että hänen historiansa huomioon ottaen pelaaja ei ole arvostettavassa asemassa, niin haluan huomauttaa, että tiedän kyllä tasan tarkkaan herran historian. Otetaan kertaus:
/img-s3.ilcdn.fi/a1766552e5fed1cea7fb540ad33c9e90539435f277a88130ba51758db3844d34.jpg)
www.iltalehti.fi
- 16. joulukuuta 2020 TPS julkaisi Aleksi Anttalaisen pyynnöstä tiedotteen, jossa pelaaja itse halusi tuoda ilmi, että häntä epäillään törkeästä rattijuopumuksesta. Anttalainen halusi tuoda teon itse julkisuuteen ja pahoitteli käytöstään.
Ensinnäkin: Rattijuopumus ei ole missään nimessä hyväksyttävää, ei sinne päinkään. Pelaaja on toiminut todella harkitsemattomasti ja kärsii siitä rangaistuksensa, jonka yhteiskunnan järjestämät päättäjät hänelle langettavat. Anttalainen on kuitenkin osoittanut katumusta teolleen, tajunnut tekojensa vakavuuden ja ymmärtääkseni saanut TPS:ltä apua ongelmansa kanssa. Siitä syystä voitaisiin varmasti jättää ne mahdottoman "hauskat" rattijuoppo-heitot näppäimistöjen sille puolen, eikös?
www.jatkoaika.com
- 29. tammikuuta 2021 pelatussa ottelussa HIFK - TPS pelattiin avauserää. HIFK sai ottelussa hyökkäyksen, jonka päätteeksi HIFK:n #19 Juho Keränen laukoo kiekon kohti TPS maalia, josta TPS-vahti torjuu kiekon päätyyn. Kiekkoa tavoittelemaan lähtevät Aleksi Anttalainen Turun Palloseurasta sekä HIFK:lta #44 Miro Väänänen sekä jo mainittu Keränen. Väänänen tavoittelee tilanteessa kiekkoa, mutta Keränen taklaa osin kuolleesta kulmasta noin 1,5 metriä irti laidasta ollutta Anttalaista, joka iskun seurauksen lentää kasvot edellä laitaa päin. Tässä kohtaa on hyvä huomauttaa kuinka loistava keksintö nämä uudet pleksit ovat, sillä vanhoilla kivikovilla versioilla Anttalaisen peli olisi ollut tuossa ja jälki olisi ollut ikävää.
Tilanteesta selvästi tulistunut Anttalainen lähtee tukemaan hyökkäystä muiden TPS-pelaajien kanssa, mutta ohjaa kiekon keskialueelta vain HIFK-päätyyn. Tuon jälkeen Anttalainen kelaa useammalla potkulla vauhtia, lähtee liukuun kohti HIFK-päätyä, jonne Yohann Auvitu on lähtenyt tavoittelemaan kiekkoa ja ajaa tämän täysin varoittamatta päähän kohdistuneella taklauksella verrattain kovalla vauhdilla. Auvitun peli ja loppukausi oli tuota myöten selvä ja Anttalainen puolestaan sai tapauksesta kuuden ottelun pelikiellon itselleen.
Tämäkin on tapaus, jota tasaisesti tahdotaan nostaa Anttalaisesta puhuttaessa esille, etenkin HIFK-fanien toimesta. Ymmärrän sen täysin, uskokaa pois. Allekirjoittanut tuntee mitä syvintä vihaa yhä tänä päivänä Jani Tuppuraista kohtaan kuuden vuoden takaisesta töötistä Lauri Tukoseen TPS - JYP ottelussa. Tukosen TPS-ura oli tuota myöten selvä ja on todettava, että onneksi HIFK ei joutunut Auvitun kohdalla toteamaan samaa. Sen sijaan kaikenlaisten kostoiskujen, cheap shottien ja muiden huutelu ja ehdottelu on oikeasti jo aika rajat ylittävää. Ymmärrän hokikoodiston vaatiman 1vs1 tappelun Anttalaisen ja HIFK-pelaajan välillä (siis sen lisäksi, että Liiga jo Anttalaista rankaisi asiasta), se on ihan fine kunhan se tapahtuu sääntöjen puitteissa. Sen sijaan joku päähän kostoksi ajeleminen terveyden uhalla, ikään kuin "silmä silmästä" periaatteella, on kuvottavaa.
Jos tilanteeseen halutaan palata tarkemmin niin ensitöikseen olisi kysyttävä Liigalta, että miksi tuota kuolleesta kulmasta tullutta Keräsen taklausta ei vihelletty jo pois? Peli olisi tauonnut kuten sen olisi kuulunutkin ja Anttalainen todennäköisesti olisi jättänyt tuon järkyttävän ja kuvottavan kostoiskun tekemättä.
Toisekseen: Onko se Anttalainen nyt kuitenkaan mikään kaukalon likaisin pelaaja, vaikka yksi kuvottavuus sinne mahtuukin? Väittäisin että jokaisesta joukkueesta löytyy pelaajia joiden historiassa on sikamaisuuksia - Toisilla törkeämpiä kuin toisella. Se on kuitenkin fakta, että toisille niitä sattuu enemmän kuin toisille ja tällöin voidaan alkaa puhua uusijoista ja tekojen tahallisuuksista enemmänkin. Toistaiseksi kuitenkin Anttalaisella löytyy yksi ainoa puhuttava tilanne. Kuvottava? Kyllä. Oliko pelikielto tarpeeksi pitkä? Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ei, koska päähän kohdistuneita taklauksia pitäisi pystyä kitkemään tehokkaammin pois. Määritteleekö teko Anttalaisen loppu-uran ja määritteleekö se hänet ihmisenä? Ei.
Erehtyminen kerran on inhimillistä - Virheiden uusiminen on idiotismia.
Pelipaikka: Puolustaja
Syntynyt: 28-03-1999 (22), Turku
Pituus / Paino: 175cm / 84kg
Laukoo: Left
Sopimus: 2022/23
- Nimimerkki @Rosvosektori Anttalaiselle toivoi omaa ketjua ja kyllähän tämä Turun oma lemmikki sen ansaitsee. Tämänhetkisen Tepsin taistelu, puolustuskuri ja tahtotila jos pitäisi kiteyttää yhteen pelaajaan niin ainakin allekirjoittaneen ilmiselvä valinta olisi juuri Anttalainen. Allu jos kuka jakaa mielipiteitä ja on sitä klassista "omat rakastaa ja muut rakastaa vihata" -kategoriaa parhaimmillaan ja toisinaan myös pahimmillaan. Onhan tuon jannun polku liigakiekkoilijaksi kuitenkin kertomisen arvoinen ja täten tutustutan teidät häneen. Henkilökohtaista tuntemista herraan ei ole, mutta aika kattavan paketin sai kaivettua muutenkin hänestä, tästä etunenässä kiitos Turun Tauti Urheilupodcastille, jonka haastattelussa Aleksi oli elokuussa. Ehdoton kuuntelusuositus tuolle jos ette ole vielä kuunnelleet jaksoa. Toivon mukaan ketjun avaus miellyttää arvon palstaveljiä ja muitakin lukijoita ja tarjoaa edes jotain uutta tietoa taikka näkökulmaa Anttalaisesta.
Juniorivuodet 200X-2017: Kaikilla mausteilla
- Kuten niin monen muun jääkiekkojuniorin matka, on myös Anttalaisen taival jääkiekkoilijana alkanut Turussa luistelukoulun merkeissä. Ensimmäiset luistimenpiirtonsa jäälle Anttalainen teki paikallisen Kiekko-67:n riveissä, josta myös saman ikäluokan Lauri Pajuniemi ponnisti myöhemmin Turun Palloseuran kautta aina valtameren tuolle puolen. Anttalaisella vietti jäälle on verenperintö, sillä hänen isänsä toimi vuosikausia Impivaaran jäähallissa jääkoneenkuljettajana, joka luonnollisesti toi etuja mukanaan pojalle: Jäällä kun sai viettää aikaa enemmän kuin tavallinen pulliainen.
Kiekko-67:stä Anttalainen siirtyi pikavisiitin siivittämänä mustavalkoiseen Palloseuraan seitsemän ikävuoden tietämillä ja sillä tiellä hän luistelee yhä edelleen. Anttalainen ei ole poikkeava jääkiekkoilija siinäkään mielessä, että nuorena hänen lajivalikoimansa oli laaja: Pelasihan hän jääkiekkoilun ohella myös jalkapalloa sekä Tennistä. Lopulta yläasteikäisenä Anttalainen jättäytyi pois ensin jalkapalloilusta ja sen jälkeen Tenniksestä, täysipainoitteinen jääkiekkoilu vaati panostusta - Kaikin puolin luonnollinen polku siis.
Anttalaisen lahjakkuus nimenomaan jääkiekkoilijana paistoi läpi jo nuorena, minkä johdosta hän pelasi käytännössä läpi nuoruutensa aina vanhempien ryhmien mukana. Kiekkokoulu ja isän kautta saadut ylimääräiset tunnit jäällä ovat tehneet hänen kohdallaan tehtävänsä ja jo nuorena sällinä Allu oli keskivertoa parempi luistelija. Ensimmäiset piirtonsa jäälle TPS-paidassa hän kuitenkin teki maalivahdin pelipaikalla, johon hänet istutettiin seuraan liityttyään. Maalivahdin hommat eivät sikäli olleet hänelle tuntemattomia, sillä olihan hän jalkapalloilun puolellakin pelannut nimenomaan maalivahtina.
Liekkö kuitenkin koppi tarttunut huonosti vai mikä on ollut syynä, mutta kovin pitkään tuota pelipaikkaa Anttalainen ei lopulta hallussaan pitänyt ennen kuin hänet istutettiin junioriaikoina puolustajaksi - Sillä kertaa pysyvästi. Nuorempana Anttalaisen luisteluvoimaisuus nimenomaan mahdollisti sen, että hän keikkui yleensä, jos ei nyt sarjojen niin ainakin oman ikäluokkaseuransa, pistepörssissä melko korkeilla sijoilla. Ensimmäisellä C-juniorikaudellaan Anttalainen esimerkiksi iski alaikäisenä pelaajana 25 otteluun 22 (8+14) tehopistettä ja oli joukkueensa pistepörssissä neljäntenä jättäen taaksensa mm. edellä mainitun Pajuniemen tehopisteissä.
Noihin aikoihin Anttalaisen pelityyli kuitenkin alkoi muovautua hiljalleen nykyiseen muottiinsa. Pelityyliin tuli enemmän fyysisyyttä ja puolustustehtävät alkoivat viemään voiton tehopisteistä. Monipuolinen Anttalainen oli läpi junioriuransa tuttu näky myös ikäkausimaajoukkueissa ja pääsipä hän edustamaan niin Suomen alle 17-vuotiaita World Hockey Challenge -turnaukseen yhdessä mm. Miro Heiskasen, Eeli Tolvasen sekä Kristian Vesalaisen kanssa, kuin myös pokkaamaan hopeisen mitalin kaulaansa alle 18-vuotiaiden MM-kisoista joukkueessa, jota tähdittivät Heiskasen sekä Vesalaisen lisäksi mm. Jesperi Kotkaniemi, Urho Vaakanainen sekä Ukko-Pekka Luukkonen.
Aika Montréalin kupeessa ja ensimmäinen hockey trade 2017-2019: QMJHL Kutsuu
- Alle 18-vuotiaiden maajoukkueen matkassa saavutetun hopean jälkeen Anttalainen sai yhteydenoton Kanadan junioriliigasta, josta tiedusteltiin Anttalaisen halukkuutta lähteä pelaamaan jääkiekkoa Kanadaan ja tarkemmin sanottuna Montréalin lähelle Boisbriandiin, Québecin provinssiin. Anttalainen tuumasi QMJHL:n tarjoavan paitsi korkeatasoista jääkiekkoa ja valmennusta, myös paremman näkyvyyden NHL-varausta silmälläpitäen kuin kotoinen A-nuorten SM-liiga. Kamat kantoon ja menoksi.
Blainville-Boisbriand Armada (ent. St. John's Fog Devils 2005-2008, Montréal Junior 2008-2011) ei ole QMJHL:n perinteisin eikä edes menestyksekkäin joukkue, mutta vahvat juuret silläkin on ja kasvatustyön näytteinä toimikoot esimerkiksi NHL-pelaajista Drake Batherson, Cédric Paquette, Pierre-Luc Dubois tai vaikka Latvian maajoukkuepelaajiin kuuluva Nikita Jevpalovs. Myös Lukon väkivahva härkä Kristian Pospisil on edustanut Armadaa.
Joukkueen vetovoimaisuutta ei myöskään varmasti vähentänyt päävalmentajana toiminut tuolloin mm. Kanadan U20 maajoukkueen GM:nä toimineen Joël Bouchardin toimiminen päävalmentajana seurassa. Bouchard, joka pelasi uransa aikana useamman sataa NHL-ottelua mm. New York Islanders, New York Rangersin sekä New Jersey Devilsin riveissä on sitemmin noussut AHL-tasolle päävalmentajaksi San Diego Gullsin riveihin ja on yksi niistä nimistä, joiden on spekuloitu nousevan valmentajaksi aina NHL-tasolle asti.
Anttalaisen tulokaskausi QMJHL:ssä oli onnistunut. Seura eteni aina QMJHL:n finaaleihin asti ja Anttalainen sai kauden aikana pelata tasaisesti isoja minuutteja ja sai vastuuta myös toisessa ylivoimakoostumuksessa. Runkosarjassa Anttalainen keräsi 61 ottelussa 22 (4+18) tehopistettä ja oli joukkueensa puolustajista kolmanneksi tehokkain tehopisteissä mitattuna. Pudotuspeleissäkin syntyi vielä seitsemän (1+6) tehopistettä 22 ottelussa ja vaikka Acadie-Bathurst Titan oli tuolloin finaalissa etevämpi joukkue, oli Anttalainen saanut näytettyä ennen kaikkea itselleen, että hän pystyi pelaamaan jääkiekkoa myös vieraalla maaperällä. Tokihan QMJHL:n suht fyysinen ja suoraviivainen pelityyli oli omiaan Anttalaiselle, jonka vahvuudet olivat nimenomaan luistelussa ja fyysisessä pelissä. Onnistuneen kauden jälkeen Anttalainen sai palkinnoksi kutsun Montréal Canadiensin development campille.
QMJHL:ssä, kuten myöskään ylipäänsä Kanadan pääjuniorisarjoissa, kestomenestyjiä ei oikeastaan ole. Jotkut joukkueet pystyvät roikkumaan pidempään menestyksen päässä kiinni, mutta yleistä on, että joukkueen uudelleen rakennus tapahtuu noin kolmen vuoden välein kun "valmistuneet pelaajat" lähtevät ammattilaisiksi, lopettavat tai tulevat muuten yli-ikäisiksi sarjaan ja siirtyvät amatööreiksi pelaamaan. Sama kohtalo oli edessä myös Armadalla Anttalaisen toisella kaudella, jonka riveistä olivat poistuneet muun muassa kärkipään pelaajiin kuuluneet Alex Barré-Boulet sekä Drake Batherson. Kauden alusta asti oli siis selvää, että joukkue ei mitä todennäköisimmin tulisi selviämään pudotuspeleihin, mutta Anttalaisella itsellään oli selkeänä tavoitteena antaa vahvat näytöt alle 20-vuotiaiden maajoukkueelle, jotta kisakutsu ikäluokan MM-kisoihin tulisi.
Pitkään Anttalainen roikkuikin leiriryhmän mukana, kunnes hänet pudotettiin kisakoneesta ja hänen oli aika matkata takaisin Boisbriandiin.
Melko pian tuon jälkeen Anttalaisen agentit ehdottivat hänelle treidin hakemista joukkueeseen, jossa menestys olisi todennäköisempää. Eikä aikaakaan kun nuorukainen sai kokea uransa ensimmäisen hockey traden eli olla osallisen vaihtokaupassa. Moncton Wildcats, vuonna 1995 perustettu QMJHL-joukkue, jonka viimeisin mestaruus sarjasta oli miltei kosketusetäisyydellä vuodelta 2010, hankki Anttalaisen vaihdossa kolmannen kierroksen varausvuoroon kesän 2019 QMJHL-draftissa.
Monctonin riveissä Anttalainen pääsi pelaamaan mm. Calgaryn tulevan ykkösvarauksen Jakob Pelletierin sekä Venäjän nuorisomaajoukkueiden vakionaaman Alexander Khovanovin kanssa. Siinä missä alkukausi Boisbriandissa oli ollut Anttalaiselta tilastojen valossa tulokaskauttaan vaisumpi (31. 4+7=11, -11), pääsi hän Monctonissa taas kiinni voittavan joukkueen pelitapaan ja iski loppukauden 23 ottelussa saman verran tehopisteitä (3+8=11, +3). Monctonin matka pudotuspeleissä tyssäsi kuitenkin pudotuspelien neljännesvälierissä ja Anttalaisen oli aika miettiä seuraavaa siirtoa uralleen.
"Ite aina halunnu pikkupojasta asti pukea sen Tepsinutun päälleni" 2019 -> - Paluu mustavalkoiseen
- 18. huhtikuuta 2019 piti massiivisen tiedotustilaisuuden koskien tulevaa kautta. Samassa tilaisuudessa julkistettiin muiden joukossa myös Aleksi Anttalaisen, tuolloin 20v, kahden vuoden mittainen pelaajasopimus. Suuri yleisö saattoi nostattaa kulmakarvojaan ihmetellessään, että kuka kumma Anttalainen on, mutta herra itse oli päättänyt jo tuolloin napata paikkansa Liigamiehistöstä ja vakiinnuttaa paikkansa pelaavasta kokoonpanosta heti alkuunsa.
Debyyttiottelunsa miesten Liigassa Anttalainen pelasi 14. syyskuuta 2019 TPS:n isännöidessä Ässiä kauden kotiavauksessa. Ässät oli tuolloin parempi lukemin 1-3, mutta Anttalaisen iltapuhde tulokkaalle vähintäänkin kelpo: Peliaikaa siunaantui 16 minuuttia ja 28 sekuntia eikä takaiskumaaleja syntynyt Anttalaisen ollessa tasakentällisin kentällä.
Kaikki vähänkään kiekkoa seuraavat muistavat, TPS-kannattajat muita paremmin, että tuolloin TPS ui syvissä vesissä. Tuolloisen päävalmentajan Kalle Kaskisen alaisuudessa aloitettiin kolmas kausi, Jonne Virtanen oli vast'ikään potkittu pois joukkueesta lainvastaisesti ja TPS paistatteli lehtiotsikoissa ihan muista syistä kuin pelillisistä ansioistaan. Ilman sarvia ja hampaita Kaskista kohtaan ihmisenä, mutta myös Anttalaisen puheista pystyy päättelemään, että jotain siellä tehtiin väärin ja pahasti. Tulokaskaudestaan Anttalainen totesi Turun Tauti podcastissa, että oli vielä sen verran nuori, että pahimmat skandaalit sivuutti ja totesi, että niitä ei jaksanut noteerata, mutta kaukalon sekoilut luonnollisesti hän joutui kohtaamaan itsekkin. Esimerkkinä mainittakoon Anttalaisen mainitsemana, että hyvin menneitä otteita palkittiin seuraavassa ottelussa pienemmällä peliajalla yms. Siinä missä Anttalainen oli QMJHL:ssä tottunut pelaamaan jopa 25 minuutin iltoja, heittelivät tulokaskauden peliajat aina reilusta 10 minuutista sinne 20 minuutin tuntumaan.
Yhtä kaikki Anttalainen kuitenkin onnistui vakiinnuttamaan paikkansa, vaikka vastuu oli mitä oli. Anttalainen piti paikkansa myös Kaskista seuranneen Marko Virtasen alaisuudessa, joka korvasi potkut saaneen Kaskisen.
Seuraavaksi kaudeksi Tepsin puikkoihin astui Raimo Helminen ja tuo kausi jää historiaan yhtenä parhaista TPS-historiasta. Myös Anttalaiselle kausi oli kaikin puolin onnistunut: Runkosarjassa Anttalainen sai kauden edetessä kokoajan lisää vastuuta kentällä, hänen tehotilastonsa parani yhteensä 17 pykälää (-7 -> +10) edelliskaudesta ja hän yli kolminkertaisti tulokaskauden pistesaldonsa (2 -> 7), vaikka vieläkään ei mistään pistetykistä voitukkaan puhua.
Pudotuspeleissä Anttalainen nosti entisestään monen muun TPS-nuoren ohella tasoaan ja pelasi loistavasti puolustuspäässä ja teki kiekon kanssa peliä edistäviä ratkaisuita. Siinä missä tulokaskaudella hän välillä saattoi kauhistuttaa heikkohermoisimpia katsojia roiskaisuillaan tai tilanteiden ylipelaamisellaan, olivat ne enää haalea muisto horisontissa kun Anttalainen paineli kentällä, ajeli vastustajia ja puolusti omaa maaliaan.
Täksi kaudeksi Anttalainen on kertonut ottaneensa tavoitteeksi vakiinnuttaa paikkansa Top-4 puolustajana ja ainakin toistaiseksi Ahokas on selkeästi ollut hänen kanssaan samaa mieltä. jos alkukauden JYP-ottelua (peliaika 13:13) ei lasketa, on Anttalaisen vastuu ollut vähintään 16 peliminuutin luokkaa, useimpina iltoina yli 18 minuutin. Ja mikäs siinä luutiessa kun Ahokas on tuonut Tepsiin selkeästi puolustusvoittoisen pelitavan, johon Anttalainen sopii kuin nenä päähän.
Pelityyliltään kun Anttalainen on, kuten jo todettua, etunenässä hyvin luisteleva ja kokoisekseen (175cm!) todella fyysinen puolustaja, joka on onnistunut jättämään pelistä niitä ylimääräisiä häiriötekijöitä pois mm. yli-innokaiden taklausten hakemisten muodossa. Käsiltään hän ei ole mikään Bobby Orr, mutta tässä reilun kahden kauden aikana ollaan saatu useampikin väläytys herralta myös siitä, että tarpeen vaatiessa niitä käsiäkin löytyy tehdä yllättäviä ratkaisuita.
Yksi ehdottomasti parhaita puolia Anttalaisessa on kuitenkin tuo puhdas TPS-sydän, joka paistaa hänen tekemisestään. Hän pelaa joukkueelle, vaikka joskus ylilyöntejä sattuukin, ja hän pelaa voittaakseen. Anttalainen ei varasta puolustustehtävistä ja kehittyy tuossa kokoajan, jolloin ajoitukset ja muut yleinen puolustuspelaaminen tulevat paranemaan kokemuksen myötä. Vähän outoa jopa ajatella, että kyseessä on tosiaan vasta 22-vuotias puolustaja, sillä jo nyt Anttalainen on todella hyvä. Tuota tahtia jos kehitysaskeleet jatkuvat niin eipä tarvitse kovin montaa vuotta odottaa ennen kuin isommat liigat herran vievät. Se on kuitenkin sen ajan murhe ja nyt nautitaan herrasta ja hänen pelaamisestaan vielä kun voidaan!
Ja sitten se varjopuoli...
- Ennen kuin kukaan kiirehtii sanomaan, että fanipoikamainen kirjoitus Anttalaisesta ja, että hänen historiansa huomioon ottaen pelaaja ei ole arvostettavassa asemassa, niin haluan huomauttaa, että tiedän kyllä tasan tarkkaan herran historian. Otetaan kertaus:
SM-liigapelaajaa epäillään törkeästä rattijuopumuksesta
TPS-puolustaja halusi itse kertoa epäilyistä julkisuuteen.
www.iltalehti.fi
- 16. joulukuuta 2020 TPS julkaisi Aleksi Anttalaisen pyynnöstä tiedotteen, jossa pelaaja itse halusi tuoda ilmi, että häntä epäillään törkeästä rattijuopumuksesta. Anttalainen halusi tuoda teon itse julkisuuteen ja pahoitteli käytöstään.
Ensinnäkin: Rattijuopumus ei ole missään nimessä hyväksyttävää, ei sinne päinkään. Pelaaja on toiminut todella harkitsemattomasti ja kärsii siitä rangaistuksensa, jonka yhteiskunnan järjestämät päättäjät hänelle langettavat. Anttalainen on kuitenkin osoittanut katumusta teolleen, tajunnut tekojensa vakavuuden ja ymmärtääkseni saanut TPS:ltä apua ongelmansa kanssa. Siitä syystä voitaisiin varmasti jättää ne mahdottoman "hauskat" rattijuoppo-heitot näppäimistöjen sille puolen, eikös?
TPS:n Aleksi Anttalainen taklasi itsensä rumasti suihkuun − tilannetta edelsi kova HIFK-taklaus
Anttalaisen kolaamaksi jäi HIFK:n ranskalaispakki Yohann Auvitu.
www.jatkoaika.com
- 29. tammikuuta 2021 pelatussa ottelussa HIFK - TPS pelattiin avauserää. HIFK sai ottelussa hyökkäyksen, jonka päätteeksi HIFK:n #19 Juho Keränen laukoo kiekon kohti TPS maalia, josta TPS-vahti torjuu kiekon päätyyn. Kiekkoa tavoittelemaan lähtevät Aleksi Anttalainen Turun Palloseurasta sekä HIFK:lta #44 Miro Väänänen sekä jo mainittu Keränen. Väänänen tavoittelee tilanteessa kiekkoa, mutta Keränen taklaa osin kuolleesta kulmasta noin 1,5 metriä irti laidasta ollutta Anttalaista, joka iskun seurauksen lentää kasvot edellä laitaa päin. Tässä kohtaa on hyvä huomauttaa kuinka loistava keksintö nämä uudet pleksit ovat, sillä vanhoilla kivikovilla versioilla Anttalaisen peli olisi ollut tuossa ja jälki olisi ollut ikävää.
Tilanteesta selvästi tulistunut Anttalainen lähtee tukemaan hyökkäystä muiden TPS-pelaajien kanssa, mutta ohjaa kiekon keskialueelta vain HIFK-päätyyn. Tuon jälkeen Anttalainen kelaa useammalla potkulla vauhtia, lähtee liukuun kohti HIFK-päätyä, jonne Yohann Auvitu on lähtenyt tavoittelemaan kiekkoa ja ajaa tämän täysin varoittamatta päähän kohdistuneella taklauksella verrattain kovalla vauhdilla. Auvitun peli ja loppukausi oli tuota myöten selvä ja Anttalainen puolestaan sai tapauksesta kuuden ottelun pelikiellon itselleen.
Tämäkin on tapaus, jota tasaisesti tahdotaan nostaa Anttalaisesta puhuttaessa esille, etenkin HIFK-fanien toimesta. Ymmärrän sen täysin, uskokaa pois. Allekirjoittanut tuntee mitä syvintä vihaa yhä tänä päivänä Jani Tuppuraista kohtaan kuuden vuoden takaisesta töötistä Lauri Tukoseen TPS - JYP ottelussa. Tukosen TPS-ura oli tuota myöten selvä ja on todettava, että onneksi HIFK ei joutunut Auvitun kohdalla toteamaan samaa. Sen sijaan kaikenlaisten kostoiskujen, cheap shottien ja muiden huutelu ja ehdottelu on oikeasti jo aika rajat ylittävää. Ymmärrän hokikoodiston vaatiman 1vs1 tappelun Anttalaisen ja HIFK-pelaajan välillä (siis sen lisäksi, että Liiga jo Anttalaista rankaisi asiasta), se on ihan fine kunhan se tapahtuu sääntöjen puitteissa. Sen sijaan joku päähän kostoksi ajeleminen terveyden uhalla, ikään kuin "silmä silmästä" periaatteella, on kuvottavaa.
Jos tilanteeseen halutaan palata tarkemmin niin ensitöikseen olisi kysyttävä Liigalta, että miksi tuota kuolleesta kulmasta tullutta Keräsen taklausta ei vihelletty jo pois? Peli olisi tauonnut kuten sen olisi kuulunutkin ja Anttalainen todennäköisesti olisi jättänyt tuon järkyttävän ja kuvottavan kostoiskun tekemättä.
Toisekseen: Onko se Anttalainen nyt kuitenkaan mikään kaukalon likaisin pelaaja, vaikka yksi kuvottavuus sinne mahtuukin? Väittäisin että jokaisesta joukkueesta löytyy pelaajia joiden historiassa on sikamaisuuksia - Toisilla törkeämpiä kuin toisella. Se on kuitenkin fakta, että toisille niitä sattuu enemmän kuin toisille ja tällöin voidaan alkaa puhua uusijoista ja tekojen tahallisuuksista enemmänkin. Toistaiseksi kuitenkin Anttalaisella löytyy yksi ainoa puhuttava tilanne. Kuvottava? Kyllä. Oliko pelikielto tarpeeksi pitkä? Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ei, koska päähän kohdistuneita taklauksia pitäisi pystyä kitkemään tehokkaammin pois. Määritteleekö teko Anttalaisen loppu-uran ja määritteleekö se hänet ihmisenä? Ei.
Erehtyminen kerran on inhimillistä - Virheiden uusiminen on idiotismia.