Albertvillen talviolympialaiset lumikehlolaaksossa – kiekkovuosi 1992 special

[Thusberg]

Kuten topikki kertoo niin aloitan näillä puheilla mitä pikimmiten käsittelemään jo alun perin keväästä tai kesästä lähtien, mutta kuitenkin harmittavasti koko ajan viivästyneitä Albertvillen 1992 Talviolympialaisten muistoja ja tuntemuksia.

Kun tämä turnaus on käsitelty niin pitää miettiä vielä noita mahdollisia Jääkiekon MM 1992 ja MM 1993-topikkien tekoa tai sitten ne tulevat jo pitkään kaavailemalleni toiselle sivustolle. Katsotaan sitä vielä sitten.

Albertvillen 1992 Talviolympialaiset olivat monessa määrin erikoiset ja yksi syy siihen oli jossain määrin Ranskassa sijainneen Talviolympialaisten pitopaikassakin. Monet kilpailupaikat olivat välimatkojen päässä, jossain määrin pieniä ja melko eristyneitä toisistaan ja kaikesta tästä ei pidetty.

Jääkiekon osalta Talviolympialaiset järjestettiin viimein käytännössäkin MM-Kisoista erillään jääkiekossa ja kaikkiaan 12 maata+1 Virallinen Olympiakarsija vuosimallia 1992 eli Tanska osallistuivat kisoihin tai yrittivät osallistua.

Kaikkiaan turnaus oli hyvin odotusten mukainen joskin yllätyksiä tietenkin sattui ja pettymyksiä tuli matkan varrelle. Jälleen kerran Suomellekin, mutta huomattavasti suhteellisesti pahemmin Jääkarhuille eli Norjalle, Sveitsille, Puolalle ja aivan ennen kaikkea paljon hehkutetulle B-sarjan sarjanousija Italialle jolle Talviolympialaisten floppi oli omiaan luomaan jälleen kerran väärää kuvaa maan jääkiekosta ja kulttuurista paremmille maille.

Hallitsevalle maailmanmestarille eli Ruotsille turnaus oli kilpailukykyinen, mutta jossain määrin ratkaisuntekokyky oli nihkeän hidasta ja aivan liian jämerää ollakseen todella iskevän tehokas ratkaisun hetkellä. Tre Kronorin osalta jäikin ylös pettymyksen ja onnistumisen sekoituksen tuntemus jota ei kunnolla osattu nimetä.

Saksalle, mutta varsinkin Ranskalle omat Talviolympialaiset olivat onnistuminen pitkästä aikaa. On paha kuitenkin sanoa, että oliko koko Talviolympialaisten aikaan suorastaan pikavauhtia muuttuneilla jääkiekon kansainvälisillä sääntömuutoksillakin sormensa pelissä joidenkin maiden yllättävään menestykseen ja toisten floppauksiin?

Mitä tuntemuksia Albertvillen Talviolympialaiset vuosimallia 1992 teissä herättävät arvon Jatkoaikalaiset?

Sana on vapaa!

 

[Thusberg]

Albertvillen Talviolympialaisissa 1992 todellakin jääkiekon kansainväliset säännöt muuttuivat vuosien 1990-1991 aikana hyväksyttyjen uusien sääntöjen mukaisiksi. Toisin sanoen sarjamuotoisuudesta joka myös Talviolympialaisissa oli käytössä (Pois lukien vuosia 1964-1976 jolloin pelattiin Olympiakriteeriotteluilla ja niiden jälkeen varsinaisessa Olympiaturnauksessa ja Sijoitussarjassa.) luovuttiin ja siirryttiin kokonaan uuteen tai ainakin melkein täysin kokonaan uusiin pelitapoihin.

Pelattiin siis Alkuerät tai Alkusarja, Lohdutussarja alemmilla Sijoitusotteluilla, Ylempi Lohdutussarja tai tavallinen Sijoitussarja ylemmillä Sijoitusotteluilla, Puolivälierät, Välierät, Pronssiottelu ja Loppuottelu.

Kaikille maille ei uusi pelisarjajärjestelmä oikein toiminut koska monien mielestä tulisi olemaan liikaa painotusta juurikin tärkeällä ratkaisevalla ottelulla yksittäisenä tapahtumana. Joidenkin mielestä järjestelmä muuten oli taas hyvä, mutta Sijoitusotteluja oli jossain määrin liikaa. Toisaalta taas tavalliseen Sijoitussarjaan päätyivät vain Puolivälieräottelujen häviäjät eikä tiivis tahti loppupelissä niin kaiken kaikkiaan sitten taas haitannutkaan.

Erikoisinta oli kuitenkin se, että Puolivälieriin pääsi kaikkiaan nyt Alkuerien tai Alkusarjan A tai B-lohkojen neljä parasta kun aiemmin oli päässyt vain kaksi parasta Lake Placidin vuoden 1980 Talviolympialaisten ja Sarajevon vuoden 1984 Talviolympialaisten malliin tai vuoden 1988 Calgaryn Talviolympialaisten malliin 3 parasta. Aiemmin oli pelattu noina vuosina kasvavia määriä Sijoitusotteluja. Tällaiset pudokkaat olisivat olleet mukana mikäli olisi pelattu Calgaryn 1988 tai Albertvillen 1992 säännöillä aiemmissa Talviolympialaisissa:

Lake Placid 1980 Pudokkaat jatkossa mikäli olisi ollut sijojen 3 ja 4 maat sallittu ottaa mukaan Mitalisarjaan: Tsekkoslovakia, Kanada, Puola ja Romania ja näistä Tsekkoslovakia ja Kanada pelasivat koko turnauksen ainoan Sijoitusottelun ja alemmista maista puhuttaessa Ijs-Oranjen eli Hollannin jatko ei myöskään etäällä ollut...

Sarajevo 1984 Pudokkaat jatkossa mikäli olisi ollut sijojen 3 ja 4 maat sallittu ottaa mukaan Mitalisarjaan: Länsi-Saksa, Suomi, Yhdysvallat ja Puola ja nämä maat pelasivat turnauksen ainoat Sijoitusottelut ja viimeisen paikan hieman paremmalla onnella olisi voinut ottaa myös Italia tai Jugoslavia...

Calgary 1988 Pudokkaat jatkossa mikäli myös neljänsiksi sijoittuneet maat olisi otettu mukaan Mitalisarjaan: Sveitsi ja Yhdysvallat jotka pelasivat sitten lopulta oman keskinäisen ja turnauksen viimeisen Sijoitusottelun. Kaikkiaan varsinkin Sveitsin ulosjääminen oli katkera pala ja jossain määrin myös vaikutti siihen, että miksi IIHF oli niin myöntyväinen neljänsien maiden sallimiseen mukaan. Mikäli vanhoilla säännöillä olisi menty niin Kanada ja Tsekkoslovakia olisivat jääneet myös pois Mitalisarjasta.

Kaikkiaan ennen pitkää sääntöuudistukseen suhtauduttiin nihkeästi, mutta jääkiekko oli vuonna 1992 kovaa vauhtia muuttumassa globaalistikin ja ennen kaikkea ammattimaisemmaksi kuin koskaan sitä ennen.

 

[Thusberg]

Talviolympialaisten 1992 kohdalta puhuttaessa Suomen omat odotukset kisoista olivat kaikkien aikojen korkeimmissa luvuissa tuolloin. Syy sille oli siinä, että Calgaryssa 1988 oli tullut suoraan hopeaa ja monien mielestä nyt olisi ollut aika jopa jo itse Olympiakultaankin. Toisaalta taas myös toinen hopea tai esimerkiksi puuttuva pronssikin olisi jo riittänyt koska Suomen oma joukkue tuntui olevan puristuksissa vieläkin maailmankartalla Neuvostoliiton romahduksen jälkeen IVY:ksi muuttuneen maan kanssa ja samoin jossain määrin myös muiden huippumaiden kanssa.

Lisäksi Suomessa oli kuitenkin jo alkanut ja koko ajan pahenemassa vuoden 1991 syksyllä alkanut lama joka koko ajan tietenkin vain paheni pahenemista ja suunnilleen samaan aikaan Ruotsissakin oli lama jonka pahin aalto oli tulossa ja joka sielläkin vaikutti aiheuttavaan samaa paniikkia ja elämänilon menemistä kuin mitä sittemmin Suomessa saatiin yhä enenevissä määrin todistaa liikaakin.

Mikäli tämä olisi talouspoliittinen topikki niin voisi tietysti enemmän puhua siitä, että tapahtuiko Suomessa tuolloin vain se mitä jäi tapahtumatta 1970-luvun lamassa, Suuressa Öljykriisissä ja kahdessa Pikku Öljykriisissä noin vuosina 1976-1977 ja 1982 koska Suomella oli tuolloin onnea mukana, oikeat päätökset oikeaan aikaan, maailmanmarkkinoiden parantuminen, kaikkein naurettavimpien ja turhimpien devalvointien eliminointi kokonaan sijoittaen sen energian onnistuneeseen revalvointiin ja ennen kaikkea tuohon aikaan vain myös osin suhteellisen korkean yleisinflaation takia jolloin se söi osin velkavuorta ja muita negatiivisia talousvelvoitteita.

Yleinen kaikkien pahimpien ja tiukimpien rahasäännöstelylakien muu lieventäminen toivat myös onnea ja iloa ehkä liiankin paljon tuon ajan Suurille Ikäluokille tai hieman heitä nuoremmille ikäluokille ja loivat siten väärän onnelan kuvan myös näitä luokkia nuoremmille teinipolville joilla tuolloin oli oma etsikkoaikansa osin surullisissa merkeissä.

Muun muassa jo kuuluisaksi nousseiden 1960-luvun tai 1970-luvun säännöllisten, kotimaisten nuorten muodostamien jengitappelujen loppuminen otsikoissa kun vihdoin ja viimein joku niissäkin epäonninen kaveri kuoli ja nousi koko Suomea järkyttäneisiin otsikoihin Hesarissakin..

Vakavia loukkaantumisia oli pahimmillaan tapahtunut tätä ennenkin huonoimmillaan lukemattomia ja paljon omaisuusvahinkoja ja ainakin vanhempien kansojen miehet ja naiset olivat kyllästyneet pelkäämään hurjapäisiä rettelöitsijöitä ja vaativat kuria ja järjestystä lehtien palstoilla.

Joka tapauksessa Suomen ongelmat eivät ainakaan olleet vielä niin hirveän paljon läsnä Albertvillen 1992 aikaan kuin mitä olisivat vähän siitä myöhemmin.

Ennen kaikkea Leijoniin oli luottoa ennen turnausta paljon ja optimismia toi myös Teemu Selänteen mukana oleminen joukkueessa. Jonkin verran jälleen tuli puheita tietenkin myös mahdollisista Sisu Teamin vahvistuksista ja nk. Sisu-Eliitin ottamisesta mukaan Talviolympialaisiin, mutta Pentti Matikainen piti omaa linjaansa pelaajista tuttuun tapaan tärkeänä.

 

[Thusberg]

Albertvillen Talviolympialaiset kaiken kaikkiaan tuntuivat olevan mielenkiintoinen turnaus ennen kaikkiaan turnauksen järjestävälle Ranskalle itselleen. Jääkukot olivat nousseet takaisin A-sarjaan ja omiin Talviolympialaisiinkin lähdettiin tavallista innostuneemmin tai edes hyvään sijaan odotettiin pääsevän. Pelien pitopaikasta oli ensin hieman epäselvyyttä, mutta myöhemmin pelipaikaksi vakiintui Meribelin Jääpalatsi jota pidettiin auki Talviolympialaisten ajan laajennetussa muodossaan katsojiensa osalta ennen kuin se sitten heti niiden päätyttyä muuttuisi tavalliseen kokoonsa.

Jääkukot eivät kuitenkaan aina olleet kovinkaan laajassa yleistiedossa kotimaassaan ja jääkiekko sai Ranskassa pinnistellä pitääkseen pintansa muiden lajien rinnalla huolimatta siitä, että ajoittain lajia oltiin seurattu Ranskassa satunnaisesti silloin tällöin. Tosin Ranskassa oli pitkään ollut myös pitkä kausi jolloin jääkiekon tila maassa oli umpisurkea ja vielä vuoden 1992 aikaankin vaaran vuosia oli ilmassa ja välillä uudistuksia tunnuttiin kipeästi kaivattavan.

 

[Thusberg]

Vuoden 1992 Talviolympialaiset olivat myös omanlaisensa haaste Yleisradiolle. Vuoden 1992 alkuun tultaessa käytännössä oli selvää, että YLE ei silloisten talousarvioiden tai muunkaan varassa pystynyt tarjoamaan kuin vain joko Talviolympialaiset tai Jääkiekon MM-Kisat joista se kykeni oman arvionsa mukaan maksamaan aivan korkeintaan puoli miljoonaa markkaa ja todellinen tarjottu summa oli alhaisimmillaan reilusti alle 100 000 markkaa. MM-Kisojen mediahallinnoitsija halusi miljoona markkaa niistä.

Selvää oli, että YLE ei vain voinut jättää Talviolympialaisten kaltaisia turnauksia väliin ja kun vielä lisäksi YLE maksoi reiluja summia muun muassa Jääkiekon SM-Liigasta ja muusta urheilusta niin selvää oli, että MM-Kisoja ei voinut järkevästi näyttää YLE:n kanavilta lopulta.

Toki muista urheilulajeista kuten vaikka F1:stä YLE olisi voinut karsia vaikka 1-2 kisaa 9 osakilpailun määrästään ja voinut niillä rahoilla jo käytännössä melkein lähettää MM-kisatkin ja varmasti ainakin puolittamalla tai jättämällä F1:n näyttämättä. YLE ei kuitenkaan tehnyt niin ja Jussi Tunturi tulisi saamaan hyvin pian todella tulikivenkatkuisia viestejä Suomen jääkiekkokansalta.

Vuoden 1992 Talviolympialaiset olivat siihen mennessä YLE:n kallein hankinta Talviolympialaisista puhuttaessa. Laitan tähän alle pikaisesti vuosien 1980-1992 välillä olleiden Talviolympialaisten ja pienenä bonuksena myös Kesäolympialaisten maksumäärät TV-oikeuksista puhuttaessa ja kokonaiskulut joita YLE maksoi niiden näkymisestä Suomeen:

Lake Placid 1980 Talviolympialaiset: 475 000 markkaa itsessään ja tuotantokustannukset kaikkiaan maksoivat 3,7 miljoonaa markkaa

Moskova 1980 Kesäolympialaiset: 810 000 markkaa itsessään ja tuotantokustannukset kaikkiaan maksoivat 6 miljoonaa markkaa

Vuoden 1980 Olympialaisten kulut Yleisradiolle: 1,285 miljoonaa markkaa ja tuotantokustannukset kaikkiaan 10,985 miljoonaa markkaa

Sarajevo 1984 Talviolympialaiset: 827 000 markkaa itsessään ja tuotantokustannukset kaikkiaan maksoivat 2,473 miljoonaa markkaa

Los Angeles 1984 Kesäolympialaiset: 1,7 miljoonaa markkaa itsessään ja tuotantokustannukset kaikkiaan maksoivat 5 miljoonaa markkaa

Vuoden 1984 Olympialaisten kulut Yleisradiolle: 2,527 miljoonaa markkaa ja tuotantokustannukset kaikkiaan 7,473 miljoonaa markkaa

Calgary 1988 Talviolympialaiset: 1,2 miljoonaa markkaa itsessään ja tuotantokustannukset välitysmaksuineen kaikkiaan maksoivat 5 miljoonaa markkaa (Suomen kiekkopelit maksoivat arviolta 100 000-250 000 markkaa eli melko vähän kaikkiaan Talviolympialaisten muihin lajihankintoihin verrattuna. Talviolympialaisten jääkiekko oli saman hintasuuruuden luokkaa tai vähän suurempi kuin tuon ajan yksittäinen MM-kisojen ottelulähetyksen suurusluokan taso.)

Soul 1988 Kesäolympialaiset: 1,8 miljoonaa markkaa itsessään ja tuotantokustannukset kaikkiaan 15 miljoonaa markkaa

Vuoden 1988 Olympialaisten kulut Yleisradiolle: 3 miljoonaa markkaa ja tuotantokustannukset kaikkiaan 20 miljoonaa markkaa

Albertville 1992 Talviolympialaiset: 4 miljoonaa markkaa ja tuotantokustannukset kaikkiaan 10 miljoonaa markkaa (Suomen kiekkopelit maksoivat arviolta 400 000-500 000 markkaa eli juurikin sen summan verran mitä YLE oli varannut MM-kisoja 1992 varten rahaa ja huhuissa ne maksoivat enemmänkin, mutta eivät kuitenkaan juuri miljoonaa markkaa enempää. Kokonaispotista siis yllättävänkin pieni osa paitsi mikäli isoin luku olisi aikanaan paikkansa pitänyt.)

Barcelona 1992 Talviolympialaiset: 6 miljoonaa markkaa ja tuotantokustannukset kaikkiaan 11 miljoonaa markkaa

Vuoden 1992 Olympialaisten kulut Yleisradiolle: 10 miljoonaa markkaa ja tuotantokustannukset kaikkiaan 21 miljoonaa markkaa

Vuoden 1980 Olympialaisten yhteiskulut: 12,27 miljoonaa markkaa

Vuoden 1984 Olympialaisten yhteiskulut: 10 miljoonaa markkaa

Vuoden 1988 Olympialaisten yhteiskulut: 23 miljoonaa markkaa

Vuoden 1992 Olympialaisten yhteiskulut: 31 miljoonaa markkaa

 

[Thusberg]

Seuraavasta viestistä eteenpäin alkaakin sitten Talviolympialaisten 1992 eri joukkueiden käsittely.

Yritän hieman vuoden 1989 Kiekkovuosi toikin tapaan joukkuekäsittelyt melko lyhyenä. Yksi syy siihen on tällä palstalla ongelmana pyörivä Virhe 503 joka toisinaan aiheutti aiempien Kiekkovuosien kanssa ja NHL-puolen katsauksen teoissa harmaita hiuksia ja ei vain enää jaksa taistella vähän väliä sen kanssa.

Ainoat poikkeukset ovat Tanska jota ei pian kirjoitettavan Talviolympiakarsinnan jälkeen käsitellä ja minkä takia se sitten saa enemmän käsittelyaikaa ja mahdollisesti Puola riippuen sitten tietenkin siitä, että miten paljon tulen käymään Puolan muita juttuja läpi muun muassa Talviolympiakarsinnan ajalta ennen Albertvillen varsinaisia Talviolympialaisia.

Mikäli käsittelen Puolaa paljon jo etukäteen niin sitten senkään osuus ei tule olemaan kovin pitkä. Muussa tapauksessa asiaa Valkokotkista riittää myöhemmin sen omalla vuorolla. Näillä näkymin uskoisin ainakin itse Tanskaa huomioimatta näin alustavasti asiaa ja keskustelua syntyvän myös muista joukkueistakin puhuttaessa.

En tosin tiedä, että kannattaako Calgary 1988 Talviolympialaisten topikin tapaan liittää arvosanoja eri joukkueille?

Näillä puhein aloitankin pian käsittelyn Talviolympiakarsijan 1992 eli Tanskan matkasta kohti Talviolympiakarsintaa ja epäonnistumista siinä joskin Tanska oli päästä mukaan jo 1992 Talviolympialaisiin mikäli järjestäjät olisivat IVY:n ollessa pelaamatta jälkikäteen päättäneet ottaa sen mukaan.

Muussa tapauksessa Tanska olisi saattanut karsia vielä paikastaan viidenneksi vuoden 1991 B-Sarjan MM-kisoissa sijoittunutta Itävaltaa vastaan viimeisestä Talviolympialaisten paikasta puhuttaessa. Muuten Albertvillessa 1992 olisi pelattu vain 11 maan voimin.

 

[Thusberg]

Vuoden 1992 Talviolympiakarsinta oli alustavasti mielenkiintoinen tapahtuma. Varsinkin kun kamppailijat olivat jälleen kerran erittäin mielenkiintoiset keskenään. Nousevan komeetan ja laskevan meteoriitin yhteentörmäyksestä voisi puhua. Ainakin näin jääkiekollisessa mielessä sinänsä ja varsinkin yleispotentiaalisesti näin jälkikäteen jos ei vielä nimenomaan vuoden 1992 saralla!

Kuitenkin mukana oli myös kolikon toinenkin puoli.

Talviolympiakarsinta oli järjestetty tällä kertaa surullisesta vuoden 1988 Talviolympiakarsinnasta johtuen selvästi kolmen ottelun sarjaksi jolloin pelattaisiin selvästi ensin molempien karsijamaiden jäähalleissa ja sen jälkeen mahdollisen kolmannen ottelun pelipaikka arvottaisiin jälkikäteen tai pelattaisiin jossakin muussa IIHF:n jäsenmaan jäähallissa puolueettomalla maaperällä niin sanotusti.

3.4.1991 päättyivät C-Sarjan MM-kisat Tanskassa ja 7.4.1991 päättyivät B-Sarjan MM-kisat Jugoslaviassa. Talviolympiakarsinta 1992 pelattaisiin lopulta 14.4.1991, 16.4.1991 ja mikäli tarvetta olisi niin 18.4.1991 tai hieman sitä myöhemmin heti ensimmäisellä järkevästi sopivalla pelipäivällä. Talviolympialaisten 1992 viimeisestä pelipaikasta karsivat täten sääntöjen mukaisesti B-Sarjan neljänneksi sijoittunut Puola ja C-Sarjan voittaja Tanska.

Ensin pelattaisiin Kööpenhaminan Jäähallissa ja sittemmin Varsovan Jäähallissa ensisijaisesti ja myöhemmin tarvittava kolmas ottelu joko Puolassa tai Tanskassa lähtökohtaisesti jossain muussa maan jäähallissa ja muutoin jossakin muussa maassa. Sääntöjen mukaisesti kaksi selvää ottelua tai kaiken päättäneen kolmannen ottelun voittaja pääsi jatkoon ja enää ei aiempi pistesääntö ratkaisisi mitään lähtökohtaisesti vuoden 1988 Calgaryn Talviolympiakarsinnan virheiden välttämisen nimissä.

Seuraavissa viesteissä käsittelen Tanskaa ja lähtökohtaisesti tulevissa viesteissä tulee ilmi nimenomaan erittäin paljon Tanskan asiaa, mutta mikäli käsittelen myös Puolan tilanteet jo suurilta osin nyt niin se tietenkin lyhentää Puolan viestipuolta sitten maan tullessa muutoin käsitellyksi.

 

[Thusberg]

Vuoteen 1992 tultaessa Tanska oli muuttunut jossain määrin yhdeksi tulevan vuosikymmenen kehittyvistä kiekkomaista. Toisaalta taas Tanska oli jossain määrin myös hyvin hataralla pohjalla todellisen jääkiekollisen menestyksen tai kehityspolkunsa suhteen. Pienetkin vastoinkäymiset horjuttivat Tanskan jääkiekkoa paljonkin.

Ainakin mikäli vain vastaan asettui vähänkin kovemman B-Sarjan maajoukkuemaa keskimäärin. A-Sarjan maiden kanssa Tanska pelasi tai oli pelannut pitkälti huippumaiden C-maajoukkueita tai vaihtoehtoisesti B-maajoukkueita vastaan ja suurilta osin nämäkin olivat sille liikaa.

Siltikin sen Päävalmentaja Per Holten Möllerin johdolla Tanska oli alkanut jääkiekollisesti kehittyä paljonkin ja erittäin nopeasti jäällä. Tanskalla voisi sanoa tuohon aikaan olleen paljon tiivistä pakkitason pelaamista, hyvää viisikkopelaamista myös kelvollisen tyydyttävän ja melko hyvän nelikkopelaamisen taidot, tehokasta liikkuvuutta ja taktista uskaliaisuutta jäällä. Maalivahtipelaaminen tuntui kuitenkin olevan se pääsana tanskalaisessa jääkiekossa ja sen onnistumisessa tuolloin.

Ylivoimapelaamisessa ja joissakin pelaajaratkaisuissa Per Holten Möller painotti hyvin yksilökeskeistä pelitapaa sitouttaen sen kuitenkin säännöllisesti joukkuekokonaiskuvaan ja keskimäärin ihme kyllä tämä antoi pelaajille vapaan liikkumatilan jäälle ja ketjupäiden keskinäiset ongelmat vaikkapa Jääkarhujen, Tre Kronorin tai Leijonien tapaan vältettiin tällä menetelmällä.

Sen voimakkaat pakkitason pelaajat jäivät harvemmin pelitilanteissa alakynteen, mutta ongelmana tietenkin oli hieman turhan huono hyökkäyksen tai puolustuspelaamisen pysyvyys varsinkin silloin mikäli vastustajalla oli nopeuspelaaminen tai yleinen prässäys kunnossa jäällä.

Tanskan liikepelissä pidettiin esimerkiksi Puolan vastaavaan verrattuna hyvin tehokkaassa lennossa kiekko koko ajan ja lisäksi yleiset lähdöt kohti kiekkoja tai syöttöpaikkoja kohti olivat teräviä ja lyhyitä siten, että tuloksena oli yleensä salamamaali.

Tai pikemminkin olisi ollut mikäli vain Puolalla ei vain joskus olisi ollut niin hyviä torjujiakin maalin suulla kuin oli silloin kun ei edes Marius Czerkawskikaan ehtinyt joka paikkaan Puolan veteraaneja pelastamaan. Toisaalta kun Tanskalta sitten lähtökohtaisesti virta loppui niin se myös loppui ja silloin lähinnä Puolan edelleen umpisurkea ylivoimapelaamisen taso osti Tanskalle peliaikaa ja paikkoja päästä takaisin edes peliin mukaan.

Jatketaan pian vielä hiukan lisää ennen ensimmäistä Talviolympiakarsinnan ottelua...

 

[Thusberg]

Vuoden 1992 Talviolympiakarsintaan tultaessa siis Tanskalla voitiin sanoa olleen paljon hyökkäysvoimaa ja tilannekestävyyttä, mutta se oli jossain määrin yleisessä hienoteknisessä liikepelaamisessa... Suurin piirtein samanlainen joukkue jääkiekossa kuin mitä nykypäivän tai viime vuosien Islanti jääkiekossa. Eli tavallaan ollaan hyviä, mutta silti jossain määrin jotain todella iskevää puuttuu.

Tai pikemmin se kiekollinen iskevyys on/oli liian hidasta ollakseen toimimaan kykenevä. Islannista poiketen tosin Tanskalla on aina tietenkin ollut paremmat jääkiekolliset harjoitteluvalmiudet ja paljon muuta hyvää sinänsä taustalla, mutta siltikin yhteistä kumminkin oli näillä mailla tässäkin asiassa.

1990-luvun alun Tanskalla ja nykypäivän tai viime vuosien Islannilla jääkiekossa on myös yhteistä siinä, että hienoteknisen kiekkoilun tai liikepelaamisen edellytysten täyttymättömyys ajoittain hienosta yleistaktisesta pelaamisesta huolimatta tuotti ajoittain tasapaksun ja osiensa summana jäällä olleen joukkueen. Sellainen joukkue ja varsinkin 1990-luvun alun Tanska oli myös kova ja melko kuriton joukkue joka otti aika paljon jäähyjäkin. Tanskalla oli ongelmia ajoittain siinäkin, että sen joutuessa vaikeuksiin se ei oikein kyennyt keksimään jotain muuta uutta tapaa sopeutua muuttuneeseen pelitilanteeseen.

Lisäksi kiekollista yleiskestävyystasoa ja joitakin erikoistilannetason osaamisia (Ylivoimapelaaminen, jäähyntappo, kulmasta pelaaminen niin hyökkäystason pelaamisessa kuin syötöissäkin eri paikoista puhuttaessa sokeassa liiketason pelipisteessä näkyvän liiketason pelipisteessä pelaamiseen ja takaisin päin ja aloitusvoitot yleensä omille.) se oli kaikkiaan melko hitaahkon oloinen joukkue jota pystyi huojuttamaan yllättävänkin helposti tuon ajan jääkiekossa. Toisin sanoen siis Tanskalla oli potentiaalia olla jäällä parempi kuin mitä oli nykypäivän Islannin tapaan, mutta silti aina jotain puuttuu tai vastustaja tuntuu sitten aina homman hoitavan omiin nimiinsä Tanskan jäädessä olemaan huonoimmillaan Jään Kynnettöminä Leijonina... Juurikin hitaahkon oloisen pelitavan muun muassa Sisu Team pystyi omissa 1990-luvun alun Tanska-otteluissaan hoitamaan aika äkkiä itselleen sopivaksi vaikka aluksi olisi ollut itse kuin kala kuivalla maalla tai kuin täi tervassa.

 

[Thusberg]

Tanskalla oli vuoden 1992 Talviolympiakarsintaan tultaessa melko paljon uutta liikkuvuutta myös omien aiemmin vaikeiden lyöntilaukaustason pelikuvioidensa suhteen. Aiemmin kokeiltiin paljon pelaamista niin Timantti-kuviolla, Apila-kuviolla kuin myös muutamalla muullakin erilaisella hienon tason pelikuviolla siinä kuitenkaan järkevästi onnistumatta. Toisaalta taas Tanska tuntui olevan varsinkin Per Holten Möllerin valmentajavuosina hyvin paljon kaikkea kokeileva ja sitä oli jäällä vaikea ennustaa vaikka eihän Tanska mikään Jään Kameleontti taktisesti kuitenkaan ollut jääkiekossa esimerkiksi Unkarin tapaan.

Tanskalla oli kuitenkin melko välillä kärkitason muussa hyökkäyspelaamisessa myös ponnettomuutta pois lukien joitakin aivan todellisia omia tähtipelaajiaan. Siten siis vaikkapa Puolaan verraten Tanska tuntui menestyvän enemmän voimakkaassa keskialuepelaamisen tehokkaassa viisikkotason tai nelikkotason prässäyspelaamisessa jota tietenkin täydensi voimakas pakkitason pelaaminen kuin, että se olisi menestynyt hyökkäyspelissä. Puolalla taas nimenomaan hyökkäyspelaaminen tuntui olevan avainsana, mutta aikaisempien vuosien huippupelaajien toi ikääntymisen osalta paljon murhetta Puolalle.

Ilman Mariusz Czerkawskia Puola olisi taas kerran ollut hätää kärsimässä ja välillä Puolan täytyi nöyryyttävästi vain ryhtyä väsyttämään Tanskaa jäällä huolimatta valtavasta lähtökohtaisesta ja paperilla lähinnä esiintyneestä tasoerosta jääkiekossa maiden välillä ja toivoa rutiinin riittävän jatkoon pääsyyn ja muussa tapauksessa ajaa itse pienin omin uhrauksin Tanska jäähyputkeen.

 

[Thusberg]

14.4.1991 Albertvillen 1992 Talviolympiakarsinta saatiin kuin saatiinkin alkuun Tanskassa Kööpenhaminan Jäähallissa. Ensimmäinen ottelu oli tietenkin lähtökohtaisesti hyvin vaikea Puolalle koska Kööpenhaminan yleisö halusi vain ja ainoastaan Tanskan voittoa. Valitettavasti Tanskan jäähyherkkyys tuntui painavan ja yllättävänkin äkkiä Tanska tuntui jossain määrin jäävän alakynteen ja väsyvän.

Toisaalta taas varsinaisesti Tanskalla oli uskomattoman paljon huonoa onnea ratkaisuissaan ja Puolalla sitten Mariusz Czerkawskin huippukyvyt näkyivät jälleen kerran Kööpenhaminan illassa. Czerkawski iski suurimman osan maaleista joskin alkupuolella ottelua Puolan pelaajista Grzegorz Dybas ja Stebnicki olivat maalin tekijöitä.

Dybas teki myös ensimmäisen maalinkin neljännellä minuutilla kun Tanskan pakkitason pelaajat omassa ketjussaan mokasivat tilanteen. Stebnicki vuorostaan jatkoi maalintekoa kahdeksan minuutin kohdalla. Sen jälkeen Tanskan peli terävöityi ja Puolan peli vaikeutui. Välillä Puola sai ylivoimaakin pelata, mutta kiitos Tanskan oman parantuneen pakkitason keskittymiskyvyn ja Puolan omien surkeusongelmien vuoksi Tanskalle heiluteltiin jopa tasoitusmaalien avaimia.

Ikävä kyllä Tanska hukkasi omat maalipaikkansa pian turhiin jäähyihin ja osin siihen meni peli-into, että Czerkawski teki maaleja. Sellaisella syötöllä oli maaleja tai paikkoja luomassa Czerkawski, että Tanska oli romahtaa siihen paikkaan. Czerkawski teki maalit minuuteilla numero 10, 15 ja 20 ja syöttöpisteet saivat Valkokotkista Cholewa, Puzio ja Copija. Tanska kuitenkin yllättäen pystyi vastaamaan peliin toisessa erässä huolimatta ensimmäisen erän nöyryyttävistä tilanteista. Heinz Ehlers teki vapauttavan ensimmäisen maalin 25:n minuutin jälkeen.

Toisen Jään Punaisten Leijonien tai Jään Valkoisten Leijonien maalin teki myös jälleen Ehlers saatuaan hyviä syöttöjä Sören Huusilta ja onnistuttuaan viimein lähinnä huonon tuurin ja maskin yhdistelmän jälkeen neljännellä yrittämällä 33 minuutin jälkeen. Tilanne oli tuolloin 2-5 Tanskan tappioksi.

Ikävä kyllä Copija teki Puolalle jo kuudennen maalin 36:n minuutin jälkeen. Välillä Tanskalla tuntui olevan voimakkaasti tilanteista elänyt ykkösketju, mutta se oli pahasti ylityöllistetty ja vaikka Puola oli jossain määrin ajettu ahtaalle niin Tanskan muiden ketjujen ollessa jokseenkin tasoltaan hieman painostuksen alla jäähyputkeen taipuvaisia oli Puolalla melko helppo työ ainakin viimeiseen erään lähdettäessä ja 2-6 tilanteessa pitää johto yllä.

Lopulta Tanskan toivon herätti Jens Nielsenin 44:n minuutin kohdalla laukaistu kanuunalaukaus siniviivalta verkkoon sellaisesta kulmasta, että Puolan Andrzej Hanisz ei sitä olisi voinut saada räpyläänsä sitten mitenkään.

Valitettavasti Puolan oma puolustus pystyi päättäväisesti tekemään johdossa ollessaan hyvää pakkitason torjuntatyötä paremmin kuin tavallisesti ja vaikka ylivoimapeli oli huono niin Puolan oma vastahyökkäystason pelaaminen jopa rytmittymisen kilpikonnamaisesta hitaudesta huolimatta oli uskomattoman tehokasta tasoonsa nähden ennen kaikkea silloin kun pelipaikat vastahyökkäykseen loi Henryk Henkka Gruth.

Viimeisessä erässä Puola alkoikin olla jälleen toisen erän tapaan alakynnessä ja ainoa todellinen vapautus oli jopa Anders Bachin 52:n peliminuutin 4-6 maalista huolimatta se, että Tanskalla alkoi pelipuhti loppua ja jäähyjen tullessa liian suuriksi Tanska oli menettänyt pelinsä kun se joutui liikaa pelaamaan alivoimalla. Toki Wojciech Tkaczin pelikielto antoi Tanskalle viimeisen pelipaikan tehdä tärkeät maalit ja saada peli edes tasapeliksi, mutta ei. Tanska oli hävinnyt niukasti pelin 4-6. Siten 16.4.1991 Puolan voittaessa se pääsisi Talviolympialaisiin 1992 ja Tanska jäisi rannalle.

 

[Thusberg]

16.4.1991 pelattiin toinen ja alustavasti ratkaiseva Talviolympiakarsinnan ottelu Puolassa. Varsovan Jäähallissa ottelua ei kuitenkaan tuolloin olleen remontin takia lopulta pelattu vaan pienessä ja yllättävänkin vaatimattomassa Oswiecimin eli toisin sanoen Auschwitzin Jäähallissa.

Kun otteluun lähdettiin niin Tanska oli tietenkin pakkovoiton edessä ja vaikka Tanska jonkin verran tekikin ketjupäihin muutoksia niin edelleen sen omat avainpelaajat olivat pahasti ylityöllistetyn oloisia ja muutenkin jotakin tuntui puuttuvan. Etenkin kun oltiin hävitty joukkueelta paljon odottaneen Kööpenhaminan kotiyleisön edessä.

Per Holten Möller yritti saada joukkueensa olemaan vajoamatta epätoivoon, mutta mitään todella keksivää keinoa Tanska ei tuntunut jäällä löytävän Puolan yllätyslyömiseksi. Varsinkin nyt kun Puola oli voittanut ja pysynyt tavoitteessaan eikä vain ollut menestynyt onnenkantamoisilla tai pelkästään vain Czerkawskin pelityyleillä tai maaleilla.

Ottelun alku oli erittäin vauhdikas kuitenkin. Jopa epätavallisen vauhdikas yleensä nopeuspelit flopanneen Puolan osalta. Maali vaikutti tulevan ottelun alkuminuuteilla, mutta Jesper Duus otti Henryk Henkka Gruthilta kiekon, menetti sen takaisin Gruthille vain Gruthin itsensä mokatessa pelikuvionsa laukauksen suoraan Duusille ja Duus teki siitä salamamaalin juuri ja juuri 5:ssä minuutissa koko ottelun alussa.

Tanska ei saanut paljoa juhlia maaliaan kun 15 sekuntia 1-0 johtomaalin aloituksesta Gruth laukaisi ketterän rannelaukauksen ja peli oli tasan 1-1. Sitten alkoikin Mariusz Czerkawskin pyörittämän pelin vuoro ja vaikka Tanskan kaikki tähtipelaajat kovasti yrittivätkin puolalaisen nuoren supertähden suhteen niin melko lailla koko ajan alakynnessä oltiin ja kun Czerkawski sai maaleja tai maalipaikkoja muille luotua niin epätoivo oli melko suurta. Peli oli täynnä huippunopeaa kiitämistä jäällä hyvin poikkeuksellisella tavalla molempien joukkueiden tuon ajan tavalliset pelitavat tuntien.

Tunteetkin kuumenivat taas ja estelyjäähyjä riitti puolin ja toisin. Tanskan ahdinkoa lisäsi myös Christian Juul-Jensenin jatkuva vierailu jäähyaitiossa. Kaikkiaan Czerkawski tuntui tekevän välillä kaikki Puolan maalit, mutta ensimmäiseen otteluun verraten Puola pystyi nyt itsekin pärjäämään muillakin pelaajilla kuin vain Czerkawskilla.

Adamiec teki maali 7:n minuutin jälkeen ja Puzio 16:sta minuutin jälkeen ja sitten vielä Czerkawski teki vihdoin ja viimein itsekin maalin minuutin verran ennen ensimmäisen erän loppua 19:sta peliminuutin jälkeen menetettyään pari aikaisempaa maaliaan paitsioon ja annettuaan Adamiecin ja Puzion maaleissa syötöt. Tanskan toisen maalin teki 14:sta peliminuutin jälkeen Christian Jörgensen. Ensimmäisen erän 2-4 luvut olivat kuitenkin hälyttävät Tanskalle. Puolan eräs muukin pelaaja kuin vain Czerkawski nousi toisessa erässä tähdeksi.

Nimittäin sittemmin koko Puolan maajoukkueesta Dariusz Garbocz joka oli 1990-luvun alkupuolella myös yksi johtavia Puolan Nuorten Alle 20-Vuotiaiden maajoukkueen pelaajia. Puolan Nuorten Alle 20-Vuotiaiden maajoukkueen johtavista pelaajista toinen tuohon aikaan eli Grzegorz Dybas vuorostaan ei onnistunut tässä pelissä ollenkaan toisin kuin ensimmäisessä pelissä oli onnistunut.

Tämän tosiseikan unohtaen Garbocz teki kaksi maalia peliminuuteilla 25 ja 28 ja johon vastasi ensi tilassa ensin 27:llä peliminuutilla Henning Ludwigsen ja 32:lla peliminuutilla Jens Nielsen Tanskalla. Sittemmin Syposz teki parikin maalia ja Tanskan lopullisesti mursi käytännössä kolmannessa erässä tapahtuneet Puolan maalit silloin kun ennen koko kolmatta erää oltiin vain 4-6 tappioasemassa.

Tanskan ja Per Holten Möllerin pahin painajainen käytännössä oli hieman Suomen vuoden 1986 Ruotsi-ottelun tapaan 44:n ja 45:n peliminuutin väliset väärinymmärryksestä aiheutuneet tapahtumat kun ketjujen rytmitys meni pieleen Sören Huusin ja Jesper Duusin ketjuissa ja Puola rankaisi siitä tekemällä todellakin Syposzin osalta hetkeä aiemmin mainitut pari maalia. Garboczille oli syöttänyt aiemmat maalit Stebnicki ja Czerkawski ja Dybas ja Cholewa syötti kolmannen erän nopeat maalit.

Viimeinen maali oli Wojciech Tkaczin maali ottelun 49:llä minuutilla ja loppupelissä ottelun viimeiset 11 minuuttia oli lähinnä Tanskan masentunutta aaltoilua ja Puolan ylihidasta varmistelua niin keskialueella kuin kärkipäässä ja ehkä hieman lapsellisen törkeää ajanpeluuta pitkiä kiekkojen muodossa. Ja milloin Puola ei sitä harrastanut niin sitten se harrasti maalialueen tukkoon pelaamista. Ottelun loppua elävöitti hieman vielä loistavan alun jälkeen lähinnä ongelmiin tai virheisiin pelinsä hukannut Jesper Duusin maali 58:lla minuutilla. Tanska oli hävinnyt maalein 5-9 ja puolalaisyleisö riemuitsi.

Puola oli noussut Albertvillen Talviolympialaisiin Ranskaan vuodeksi 1992. Tanska sai siten miettiä syntyjä syviä. Toisaalta Tanska sai jossain määrin taisteluistaan kehuja ja joissain määrin ei saanut. Mielestäni tuon ajan Tanskalla oli loppupelissä pikemminkin arvokasta alistuneisuutta ja kaiken kaikkiaan olisihan huonomminkin voinut mennä kuin miten meni.

Tämän viestin jälkeen Tanskan juttuja käsittelen vielä hetken aikaa ja näillä näkymin myöhemmän ajansäästön nimissä taidan laittaa myös Puolan vastaavat karsintajutut tai pidän ne tuntuvasti lyhyempinä sitten Puolan vuorolla. Tosin laitan kuitenkin Puolan peliketjut ja linjaukset kokoonpanoineen Talviolympiakarsinnan ajalta koska Puola pelasi hieman eri miehistöllä siinä toisin kuin itse Albertvillessa.

 

[Thusberg]

Tanska oli siis hävinnyt Talviolympiakarsinnan ja Tanskan lehdissä sitä tietenkin puitiin ja paljon syytettiin siitä joukkuetta, että se oli liiankin jäähyherkkä eikä oikein pystynyt saamaan kurittomuuttaan aisoihin. Tanskan jääkiekkoilun osalta kuitenkin oltiin edelleen varovaisen optimistisia siitä, että Tanskan aika jääkiekossa ainakaan todella kovalla tasolla ei vielä muutenkaan ollut tulossa. Tanskalle Talviolympiakarsinta 1992 oli kuitenkin hyvää valmistautumista B-Sarjan MM-kisojen kevättä varten.

Tanskalla oli ehkä loppupelissä enemmänkin pelaamisen yleisnopeus ongelmana nimenomaan muidenkin pelaajien saralla. Lisäksi Per Holten Möller ehkä mielestäni kyllä peluutti hieman liian paljon johtavaa maalivahtia eli Lars Pagh Kristenseniä Talviolympiakarsinassa jolloin sen loppua kohti ja etenkin kamalaa toisen pelin kolmatta erää kohti alkoi käydä selväksi Tanskan aseman käyminen tukalaksi.

Tanska kuitenkin yleisesti ottaen kuitenkin huijattiin tuhlaamaan omia paikkojaan turhiin yrityksiin pelata muutakin taktiikkaa käyttäen kun sen omia aseitaan jäällä. Tanska ei vain ennen pitkää pysynyt ennen kaikkea Puolan kentällisten yleismoraalin kohottua olemaan sellainen joukkue kun se olisi halunnut olla. Tanska kuitenkin käytti omat paikkansa suhteellisesti kuitenkin Puolaa paremmin jäällä keskimäärin kun maalipaikka tuli ja laukaisujen taso oli jäällä keskitettyjä yleensä ilman turhaa tasaamista tai Puolan satunnaista kiekkoroiskintaa pitkänä.

Tanskan piti kuitenkin B-Sarjaa varten saada ehdottomasti kuitenkin nopeuspeliään paremmaksi ja sitä ennen pitkää hiottiinkin kuntoon laadusta tinkimättä. Tanska sai yllättävänkin nopeasti ja lyhyen terävästi hyökkäyksensä kokoon, mutta toisaalta ryhmittäytymisessä kohti alempaa keskialuetta ja pakkitasoa oli ajoittain selviä ongelmia ja lisäksi puolustustasokin joskus yritti liikaa tasoonsa nähden.

Kangertelevat vaihdotkin olivat myös Tanskan ongelma joskin yleisesti ottaen ilman toisen ottelun karmeaa Puolan peräkkäisten maalien sumaa ei mitään todella katastrofaalista tapahtunut. Ne olivat sinällään kelpaavia toki alemman tason jääkiekkoon, mutta mikäli Tanska halusi olla vahvasti ammattilaistuva jääkiekkomaa maailmassa niin siinäkin oli paljon perkaamista edessä. Tanskan osalta pieniksi loppusanoiksi ennen vastaavasti Puolan omaa katsausta Talviolympiakarsinnasta heti Tanskan muiden pelaajiston kokoonpanojen jälkeen on sanottava, että Tanska yritti kaikkensa saavuttaen hyvin vähän.

Kuitenkin Tanska oli lopulta päästä erikoisesti vielä kaiken jälkeen Talviolympialaisiin 1992 ennen turnausta koska Neuvostoliitto hajosi 1991 joulukuussa lakaten olemasta ja käytännön hajoaminen entisten neuvostotasavaltojen itsenäistyessä yksi toisensa jälkeen oli tapahtunut tätä ennen ja turnaus oli jäämässä yhtä maata vajaaksi.

Tällöin Tanska olisi nähty Albertvillessa 1992 tai vaihtoehtoisesti se olisi vielä pelannut B-Sarjan viidenneksi sijoittunutta Itävaltaa vastaan Talviolympiakarsinnan uudelleen erikoisesti. Toki Albertvillen 1992 Talviolympialaisten turnaus olisi voitu vetää vain 11 joukkueellakin. Lopulta kuitenkin Itsenäisten Valtioiden Yhteisö eli IVY otti Neuvostoliiton paikan ja vannoi toki levottomuuksistaan huolimatta olevansa mukana lähtökohtaisesti myös vuoden 1992 MM-Kisoissakin A-Sarjassa.

Mikäli Tanska olisi lopulta ihmeen kaupalla voittanut Puolan ja noussut Talviolympialaisiin 1992 kaiken kaikkiaan pelaamalla niin kyyti olisi kuitenkin ollut todella, todella kylmää. Taso oli kerta kaikkiaan Albertvillen 1992 jääkiekkotasolla liikaa Jään Punaisille tai Jään Valkoisille Leijonille sen tarmokkuudesta huolimatta.

Toisaalta taas Tanska olisi saattanut yllättää etenkin aivan turnauksen alussa kun sillä ei olisi ollut mitään menetettävää ja jonkun riittävän huonon, itseään täynnä olleen tai täysmasentuneen maan Tanska olisi voinut jopa ehkä voittaakin ja mikäli ei tietenkään realiteetit tunnustaen voittaa niin sensaatiotasapeli olisi voinut olla vaikka täysin kuralla ennen pitkää ollutta Italiaa tai välillä pelkällä onnella ajoittain seilannutta Norjaa vastaan mahdollinen.

Toki se olisi vaatinut myös uskomattoman huonoa epäonnea edes oikeasti joutua Tanskan kaltaisen maan pyöritykseen sen ajan jääkiekossa. Toisaalta Tanskan pystyi lukemaan rivien välistä vastoinkäymisistään jotain oppineeksi maaksi jääkiekossa.

Sellainen tieto ainakin lupasi hyvää tulevaa kohti mentäessä.

Seuraavissa viesteissä laitan Tanskan ketjut ja lopulta itse Talviolympiakarsinnassa 1992 kaikkiaan mukana olleet pelaajat eli koko joukkueen ja tämän jälkeen käyn vielä Puolan pitkää osuutta läpi Talviolympiakarsinnassa 1992 jonka jälkeen alkaakin itse lyhyempi, mutta silti riittävän pituinen Albertvillen 1992 Talviolympiaturnauksen varsinainen käsittely.

 

[Thusberg]

Tässä tulevat Tanskan vuoden 1992 Talviolympiakarsinnan ensimmäisen ottelun kentälliset 14.4.1991 Kööpenhaminan Jäähallissa pelatusta pelistä:

Maalivahti: Lars Pagh Kristensen

Ykkösketju: Torben Schultz-Anders Bach-Jens Nielsen-Sören Huus-Christian Jörgensen

Kakkosketju: Jesper Duus-Sören Jensen-Heinz Ehlers-Henning Ludwigsen-Sören True

Kolmosketju: Fredrik Åkesson-Jens Carlsen-Ronny Larsen-Ulrik Larsen-Johnny Sörensen

Nelosketju: Sören Tauson-Thomas Englund-Christian Juul-Jensen-Thomas Mortensen-Mogens Raae

Ja sitten vielä vuoden 1992 Talviolympiakarsinnan toisen ottelun kentälliset 16.4.1991 Oswiecimin Jäähallissa pelatusta pelistä:

Maalivahdit: Lars Pagh Kristensen ja John Hansen (Pelasi vähän aikaa ottelun puolivälissä ja oli päästää maaleja saman tien kunnes hermostuneena Per Holten Möller vaihtoi hänet uudelleen Kristenseniin jäälle.)

Ykkösketju: Torben Schultz-Anders Bach-Henning Ludwigsen-Christian Jörgensen-Sören Huus

Kakkosketju: Jesper Duus-Sören Jensen-Heinz Ehlers-Sören True-Jens Nielsen

Kolmosketju: Fredrik Åkesson-Jens Carlsen-Thomas Englund-Thomas Mortensen-Christian Juul-Jensen

Nelosketju: Sören Tauson-Johnny Sörensen-Ronny Larsen-Ulrik Larsen-Mogens Raae

Ja tässä vielä vuoden 1992 Jään Punaiset Leijonat tai Jään Valkoiset Leijonat eli Tanskan maajoukkue kokonaisuudessaan:

Maalivahdit: Lars Pagh Kristensen, John Hansen ja Sandor Neumann (Neumann oli merkitty ottelukirjaan ja kokoonpanoihin muuten, mutta häntä ei vain nähty lainkaan kentällä tai aktiivisissa kentällisissä.)

Puolustajat: Jesper Duus, Frederik Åkesson, Christian Juul-Jensen, Torben Schultz, Sören Jensen, Jens Carlsen ja Johnny Sörensen

Hyökkääjät: Sören Huus, Anders Bach, Henning Ludwigsen, Christian Jörgensen, Heinz Ehlers, Sören True, Jens Nielsen, Ronny Larsen, Ulrik Larsen, Thomas Mortensen, Thomas Englund, Mogens Raae ja Sören Tauson

Päävalmentaja: Per Holten Möller

 

[Thusberg]

14.4.1991 Tanskaa vastaan tietenkin valmistautui pelaamaan myös Valkokotkat eli Puola. Puolan oma maine ja kunnia oli pelissä koska maa halusi palavasti jatkaa Talviolympialaisissa oloaan ja maa oli muutenkin nousemassa niukasti A-Sarjan pariin MM-kisojen osalta. Puolalla oli kuitenkin edelleen samat ongelmat kuin ennenkin eli todella huono ylivoimapeli ja se, että sen tähtipelaajat vanhemmilta ajoilta alkoivat olla auttamatta jo melko iäkkäitä. Kuitenkin toivoa koko Puolan peliin toi nuori Mariusz Czerkawski ja sekin elävöitti veteraanipelaajatkin koviin suorituksiin.

Puolalla oli vaikeat hetkensä Talviolympiakarsinnassa koska välillä Puola oli kovin yksioikoinen omissa pelitavoissaan, se ei kyennyt aina kovin reagoimaan Tanskan kovaan keskialuepelin ja etenkin puhtaanapitopelaamisen linjaan, veteraanipelaajat eivät kestäneet Tanskan pakiston musertavia otteita ajoittain luodessaan hyökkäyksiä ja muutenkin toisinaan yleisessä toteuttamisessa oli toivomisen varaa.

Toisaalta Puolan onni oli myös se, että C-Sarjasta ei juuri Tanskaa kummempia muita Talviolympialaisten karsintojen kannalta haastavia maita järkevästi ollut tulossa. Puola kuitenkin yritti kaikkensa ja oli pahentuneista puutteistaan silti yhä monien silmissä kunnioitettu jääkiekkomaa joskin se valitettavasti oli myös taantuva jääkiekkomaa.

Puolan suhteen tietenkin Talviolympiakarsinnoissa sillä oli käytettävissään myös Puolan Nuorten Alle 20-Vuotiaiden maajoukkueesta tuttuja nimiä Czerkawskin lisäksi. Dariusz Garbocz ja Grzegorz Dybas olivat erittäinkin kyvykkäitä pelaajia omalla tasollaan joskin toisinaan näistä varsinkin Dybas tuntui jäävän hieman taustapaikoille soittelemaan toista viulua verrattuna Garbocziin. Dybas tosin loi viitseliään kyvykkäästi maalipaikkoja siinä missä Garbocz tuntui toki tekevän maaleja, mutta olevan välillä myös suorastaan elohopeamaisen vilkas jäällä ja toisinaan liian herkästi kuohahtava luonne johti turhiin jäähyihin.

Tuttujen valmentajiensa Leszek Lejczykin ja Jerzy Mrukin turvin Puola kuitenkin jatkoi tasaista kulkuaan ja Puola pystyi silti olemaan vahvempi kuin Tanska myös Kööpenhaminan Jäähallin mylvivän kotiyleisön edessä. Tosin välillä lähinnä ensimmäisen erän mahtavuus korostui ja paineen alla Puolallakin oli valtavia ongelmia.

Tosin pahinta lähinnä oli vain vastahyökkäysten viivästykset aina pelipaikkoja luodessa. Ja tietenkin ylivoiman umpisurkeudessa tuohon aikaan kun maaleja ei vain tullut sitten millään tai kun niitä ei vain kyetty hyödyntämään oikein. Puolan osalta lopulta ensimmäinen ottelu päättyi Marek Stebnickin, Grzegorz Dybasin, Marek Cholewan, Mariusz Puzion, Miroslaw Copijan ja Mariusz Czerkawskin luodessa oikeastaan kaikki todelliset Puolan paikat ottelussa toki Henryk Henkka Gruthin avustaessa. Puola voitti siis 6-4 Tanskan.

16.4.1991 Tanskaa vastaan pelatussa toisessa ottelussa Puola oli ajoittain enemmän vaikeuksissa kuin mitä oli ollut ensimmäisessä pelissä. Toisaalta Puolaa auttoi valtavasti Tanskan kolmannen erän todella harmittava taktinen emämoka minkä seurauksena Puola sai käytännössä kaksi puoli-ilmaista maalia todella lyhyen ajan sisään. Onnistujat olivat varsin samanlaiset mitä nyt tietenkin Janusz Adamiec ja Dariusz Garbocz loivat osin Grzegorz Dybasin kanssa todella hyviä maalipaikkoja ja maalejakin ottelussa. Myös Mariusz Czerkawski loi omalla otteellaan hyvää mieltä kaikille vaikkakin Oswiecimin Jäähallin pienelle kotiyleisölle löi alkutahdit menestyksessä Jään Kapellimestari Henryk Henkka Gruth noin viidessä minuutissa ottelun alusta jättäytyen sittemmin osin mestarillisesti taustalle.

Erikoista ottelussa oli kuitenkin Puolan ottama 14:sta peliminuutin aikalisä jonka aikana Puola vaihtoi maalivahdin Andrzej Haniszista Gabriel Samolejhin. Hanisz tuntui olevan hyvässä vedossa suurimman osan molempia otteluja vaikkakin toki ajoittain ylirasitus häntäkin piinasi. Wojciech Tkacz oli pelikiellossa, mutta myös maalintekijäkin Talviolympiakarsinnan aikana. Lopulta Puola voitti 9-5 Tanskan ja oli siten loppupelissä yllättävänkin helposti vaikeuksistaan huolimatta Albertvillen Talviolympialaisissa Ranskassa vuonna 1992.

Puolan osalta laitan vielä seuraavassa viestissä Puolan Talviolympiakarsinnan pelaajakentälliset niistä otteluista jotka pelattiin ja sitten Puolan Talviolympiakarsinnan miehistön joka oli lopulta yhtä miestä vajaa toisin kuin sitten itse Talviolympialaisissa sittemmin olikaan.

 

[Thusberg]

Puolan Talviolympiakarsinnan ensimmäisen ottelun eli 14.4.1991 Kööpenhaminassa pelatun ottelun kentälliset laitan seuraavaksi tähän alle:

Maalivahti: Andrzej Hanisz

Ykkösketju: Jerzy Sobera-Andrzej Kadziolka-Grzegorz Dybas-Marek Stebnicki-Mariusz Puzio

Kakkosketju: Dariusz Garbocz-Henryk Gruth-Mariusz Czerkawski-Miroslaw Copija-Slawomir Wieloch

Kolmosketju: Janusz Syposz-Marek Cholewa-Piotr Zdunek-Wojciech Tkacz-Jacek Szopinski

Nelosketju: Krzystof Bujar-Janusz Adamiec-Ludwig Czapka-Jacek Zamojski-Wojciech Matczak

Puolan Talviolympiakarsinnan toisen, viimeisen, voittoon ja matkan Puolalle Albertvillen 1992 Talviolympialaisiin huipentaneen eli 16.4.1991 Oswiecimin Jäähallissa pelatun ottelun kentälliset tulevat seuraavaksi tähän alle:

Maalivahdit: Andrzej Hanisz ja Gabriel Samolej (Samolej pelasi jonkin aikaa 14:sta minuutin jälkeen ottelussa arviolta ainakin 5 minuuttia, mutta korkeintaan puoli tuntia ennen vaihtoa takaisin Hanisziin.)

Ykkösketju: Andrzej Kadziolka-Jacek Zamojski-Grzegorz Dybas-Marek Stebnicki-Mariusz Puzio

Kakkosketju: Henkryk Gruth-Dariusz Garbocz-Mariusz Czerkawski-Miroslaw Copija-Wojciech Matczak

Kolmosketju: Marek Cholewa-Janusz Syposz-Slawomir Wieloch-Janusz Adamiec-Krzystof Bujar

Nelosketju: Piotr Zdunek-Wojciech Tkacz-Jacek Szopinski-Ludwig Czapka-Jerzy Sobera

Tässä vielä Puolan maajoukkue eli Valkokotkat tai Bialo-Czerwoni Vuoden 1992 Talviolympiakarsinnan kokonaisen miehistönsä osalta:

Maalivahdit: Andrzej Hanisz ja Gabriel Samolej

Puolustajat: Henryk Henkka Gruth, Dariusz Kadziolka, Dariusz Garbocz, Jerzy Sobera, Marek Cholewa, Jacek Zamojski ja Janusz Syposz

Hyökkääjät: Mariusz Czerkawski, Grzegorz Dybas, Piotr Zdunek, Marek Stebnicki, Wojciech Tkacz, Wojciech Matczak, Mariusz Puzio, Miroslaw Copija, Janusz Adamiec, Slawomir Wieloch, Krzystof Bujar, Ludwig Czapka ja Jacek Szopinski

Päävalmentaja: Leszek Lejczyk

Varapäävalmentaja: Jerzy Mruk

 

[Thusberg]

Albertvillen Talviolympialaisissa lopulta siis pelasi kaikkiaan 12 maata ja näiden mukana tietenkin pelasti Talviolympiakarsinnan voittaja Puola. Vaikka 8.2-23.2.1992 välisenä aikana pelattuun Olympiaturnaukseen vaikutti ensin olevan tulossa vain 11 maata tai sitten vielä Tanska kaiken jälkeen myöhäispääsijänä Neuvostoliiton romahdettua niin silti juuri romahtaneen sosialistisen valtion seuraajavaltio IVY vakuutti tulevan Talviolympialaisiin jolloin suurin kriisi sitten vuoden 1980 Lake Placidin pelaamisarvioinnin väistyi. Siten siis turnaus pääsi alustavasti alkuunsa.

Alkuvaiheessa turnausta paljon odotettiin tietenkin hallitsevalta jääkiekon maailmanmestarilta eli Ruotsilta ja tämän kaiken lisäksi mikäli IVY vain pystyisi yhä hallitsevilla venäläispelaajillaan pärjäämään ja jopa voittamaan niin siinä tapauksessa Talviolympialaisten sanottiin menevän yhä perinteisellä tavalla. Suurimmaksi yllättäjäksi arvioitiin tietenkin Kanadaa tai Yhdysvaltoja. Mahdollisesti myös kisaisäntä Ranskankin sanottiin yllättävän.

Sveitsin päävalmentajana toimiessaan myös Juhani Tamminen oli yllättänyt lähtökohtaisesti viime MM-Kisoissa joten Sveitsinkin sanottiin voivan saada jotain aikaan. Suomea tai sen kiekkokansaa kiinnosti kuitenkin juuri ennen Talviolympialaisia se, että tulisiko nyt jopa voitto?

Seuraavasta viestistä lähtien yritän nopeasti käsitellä Italiasta eteenpäin Albertvillen 1992 tapahtumia eri joukkueiden näkökulmasta ja ennen pitkää tietenkin lopulta tuleekin sitten IVY:n vuoro ja sitten on lähinnä loppupuheenvuorojen aika. Sitten pitääkin vain vielä miettiä, että missä välin loppuvuotta mahdollisesti ehtii nuo vuoden 1992 ja 1993 MM-Kisojen toikit laittaa tälle palstalle vai menevätkö ne sitten omalle nettisivustolleen.

La Macchina Blun arvio on pian tulossa, mutta Talviolympialaisten floppi oli melkoisen ikävä joukkueelle.

 

[Thusberg]

Italia oli vuoden 1992 Talviolympialaisiin tullessaan melkoisen paljon tasoltaan yllätysvalmis. Ikävä kyllä huolimatta ennakko-odotuksista Italia ei toteuttanut tavoitteitaan.

Parhaimmillaan Italialla olisi ollut huomattaviakin mahdollisuuksia päästä ainakin Puolivälieriin asti, mutta lopulta niukat tappiot keskimäärin kerran toisensa jälkeen, jonkinlainen pahentuva epävarmuus joukkueen joutuessa liiankin nopeaan muuhun pelaamiseen ja yksinkertaisesti huono tuuri häpäisivät B-sarjan Voittamattoman Sinisen Koneen.

Italialla toki oli edelleen yksi kyvykkäimpiä ja nousevimpia maajoukkueita jääkiekossa, voimakkuutta riitti ja tehokkuutta. Italia kuitenkin oli toisinaan taktisen kokeilunhalunsa vastineeksi Albertvillessa 1992 toisinaan hieman tylsän oloinen joukkuekin.

Kärkihyökkäysten taso oli jossain määrin kovin yksioikoinen ja suoraviivainen, Italialla alkoi epäonnistuessaan mennä liian vaikeaksi pitää pelikuviot kasassa ja huonoimmillaan Italia tuntui vain yksinkertaisesti täsmälleen sellaiselta B-sarjan Eliittimaalta joka pystyi olemaan erittäin vaarallinen jääkiekon kärkimaille, mutta vain rajallisen aikaa ja muutoin se oli yksinkertaisesti todella huono.

Albertvillessa 1992 La Macchina Blu vaikutti hermostuneelta, vauhkoontuneelta ja vailla suuntaa olevalta jollainen se oli viimeksi ollut 1980-luvun alussa tai todellisina menestysvuosinaan vuonna 1987. Albertvillessa 1992 Italialla oli kuitenkin terävän oloisia NHL-tason kuvioita ja lisäksi se todella oli yksi nopeimpia joukkueita jäällä ajoittain.

Alkuerissä tai Alkusarjassa Italia hävisi pelinsä A-lohkossa Yhdysvalloille 3-6, Ruotsille 3-7, Saksalle 2-5, Suomelle 3-5 ja voitti sentään Puolan 7-1. Ehkä parhain peli tuntui Puolan voittamisen jälkeen olevan joko Yhdysvaltojen pelin ensimmäiset kaksi erää ja todella yllättäen myös Suomen pelin viimeinen erä vaikka sinänsä Suomella tuntui olevan kyllä tilanne hallussa.

Suomella tosin vastaavalla esittämällään pelillä olisi voinut muutamaa vuotta aiemmin käydä paljon huonommin kuin kävi mikäli Suomikin ei olisi ehtinyt kehittää jääkiekkotasoaan.

Italia oli siis A-lohkon toiseksi viimeinen ja lopulta se joutui Lohdutussarjaan missä se kohtaisi Puolan, Norjan ja Sveitsin. Nämä kaikki neljä maata olivat enemmän tai vähemmän flopanneet turnauksensa. Puola tosin sai hieman anteeksi yleisen tasonsa ja taantuneisuutensa johdosta, mutta Norjalle ja varsinkin Sveitsille Lohdutussarjassa oli uskomaton häpeä.

Italia tuntui menettäneen jo ennen Lohdutussarjan alkua kaiken mielenkiintonsa turnaukseen, mutta varsinkin katkera tappio Jääkarhuille eli Norjalle luvuin 3-5 oli lopullinen piste. Italia pelasi vielä Sijoitusottelun Puolan kanssa viimeisestä sijasta ja huipensi katastrofinsa häviämällä Puolalle luvuin 1-4.

Italian suorituksesta jäi kerta kaikkiaan katkera maku tulevaa MM-kevättä 1992 varten ja välillä harmiteltiin sitä, että esimerkiksi Jim Corsi ei tullut pelaamaan vaan käytännössä pysyi lopullisesti lopettaneena. Viimeinen sija eli 12:sta sija oli kaikkea muuta kuin sitä mitä Italialta odotti.

Italian miehistön laitan tuohon alle vuoden 1992 Talviolympialaisista:

Maalivahdit: David Delfino, Michael Mike Zanier ja Diego Riva

Puolustajat: Roberto Bob Manno, William Bill Stewart, Jim Jimmy Camazzola, Anthony Tony Circelli, Robert Oberrauch, Michael Mike De Angelis, Giovanni Marchetti ja Georg Comploi

Hyökkääjät: Giuseppe Foglietta, Bruno Zarrillo, Emilio Iovio, John Vecchiarelli, Santino Pellegrino, Lucio Topatigh, Rick Morocco, Frank Nigro, Robert Bob Ginnetti, Ivano Zanatta, Marco Scapinello ja Martino Soracreppa

Päävalmentaja: Gene Ubriaco

Varapäävalmentaja: Alberto Darin

 

[Thusberg]

Puola oli vuoden 1992 Talviolympialaisiin selviydyttyään lähtökohtaisesti melko alakynnessä kuin niihin lähdettiin. Loppupelissä Puola oli toki yksi surkeimmista, mutta kuitenkin se onnistui ryhdistäytymään turnauksen edetessä omalta osaltaan ja omaa loppuaan kohti mentäessä. Puolan hyökkäyskuviot olivat kovin suoraviivaisia ja jossain määrin liiankin helppoja ennustaa ainakin parempien maiden piireissä.

Toisaalta Mariusz Czerkawskin peliotteet olivat niin hyviä, että melkein edes parhaimmatkaan maat eivät voineet vain aivan täysin auki lähteä pelaamaan. Samalla Puolalla myös maalivahtipeli oli yleensä aika mukiinmenevää parhaimmillaan ja puolustuksen kulmakivi Henryk Henkka Gruth piti lippua korkealla vaikkakin ajoittain vaipui Puolan veteraanistoa vaivaavaan yleismasennukseen jonka paransi lähinnä Czerkawski tai joskus Czerkawskin ollessa pääsemättömissä joku muu johtava puolalainen nuori pelaaja.

Puolalla oli toisinaan myös paikkoja Talviolympialaisten aikana tehdä paljonkin enemmän maaleja, mutta edelleen ylivoimapelaaminen oli surkeaa ja paljon olisi pitänyt tehdä toisin.

Alkuerien tai Alkusarjan A-lohkon aikana Puola oli lähtökohtaisesti todella kylmässä kyydissä. Puola hävisi kaikki pelinsä. Se hävisi Ruotsille 2-7, Suomelle 1-9, Italialle 1-7 ja omituisen vähillä luvuilla joskin lähinnä mahdollisesti voimiensäästön vuoksi Yhdysvalloille 0-3 ja Saksalle 0-4. Puola joutui lohkon viimeisenä suoraan Lohdutussarjaan.

Ainoat hyvät otteet olivat vuoden 1988 Calgaryn Talviolympialaisten tapaan Ruotsia vastaan ja Yhdysvaltoja vastaan juurikin ottelun ensimmäisessä erässä. Suomea vastaan Puolan esitys oli todennäköisesti kaikkiaan tuon ajan kaikkien aikojen surkein. Puola olisi voinut hävitä vaikka tuplaten pelaamansa pelin. Ja Puola oli kerran erääseen aikaan vastustajana aivan toinen Suomelle...

Puola kohtasi Lohdutussarjassa Sveitsin, Italian ja Norjan. Puola hävisi Sveitsille maalein 2-7 vaikkakin Puolan parantunut taso pantiinkin merkille. Puolan tason parantuminen tiesi vaikeaa ottelua Italiaa vastaan Sijoitusottelussa, mutta kiitos Italian kiinnostumattomuuden ja omasta Puolaa kovemmasta henkisestä kärsimisestään se kääntyi Puolan voitoksi numeroin 4-1. Puola oli siten lopulta 11:sta ja toiseksi viimeinen Albertvillessa 1992.

Aivan parhaimmillaan Puola olisi voinut olla jopa ysipaikalla turnauksessa, mutta keskimäärin viimeinen tai toiseksi viimeinen sija oli melko odotettu sija. Puolan ongelmat vain kerta kaikkiaan olivat liian suuria, että Puola olisi voinut todella yksi paremmista tai edes alemman tason jääkiekkomaista keskitasosta puhuttaessa.

Tässä vuoden 1992 Bialo-Czerwoni Albervillen 1992 osalta:

Maalivahdit: Gabriel Samolej, Marek Batkiewicz ja Mariusz Kieca

Puolustajat: Henryk Henkka Gruth, Andrzej Kadziolka, Dariusz Garbocz, Jerzy Sobera, Marek Cholewa, Robert Szopinski, Kazimierz Jurek ja Rafal Sroka

Hyökkääjät: Mariusz Czerkawski, Andrzej Swistak, Wojciech Tkacz, Mariusz Puzio, Miroslaw Tomasik, Waldemar Klisiak, Janusz Adamiec, Janusz Hajnos, Dariusz Platek, Slawomir Wieloch, Krzystof Bujar ja Krzystof Kuzniecow

Päävalmentaja: Leszek Lejczyk

Varapäävalmentaja: Jerzy Mruk

 

[Thusberg]

Sveitsin osalta vuosi 1992 Talviolympialaisten osalta vaikutti enemmän kuin lupaavalta. Juhani Tammisen ja Varapäävalmentajana toimineen Bryan Lefleyn toimesta Ristimaan miehistä odotettiin jälleen todella hienoa yllätysjoukkuetta tulevan. Kuitenkin Ristimaan miehet tuntuivat vajoavan taas liikaa hieman pilkuntarkkaan tekemiseen tai sitten joukkue ei vain pystynyt toteuttamaan aivan täysin Tammisen kunnianhimoisia suunnitelmia siten kun herra itse oli suunnitellut.

Toisinaan hyökkäyksetkin pysähtyivät ja menivät pannukakuksi tasoltaan kesken turnauksen tai puolustus ei oikein päässyt loistamaan muutoin vaikka pakkitaso itsessään olikin melko kyvykästä. Siten maalivahdeilla oli täysi työ pitää Sveitsi pinnalla kun pintakiilto ja odotukset alkoivat häviämään.

Sveitsin osalta Alkuerät tai Alkusarjan B-lohko meni hyvin mollivoittoisesti. Toki tappiot IVY:lle, Tsekkoslovakialle ja Kanadalle olivat melko odotettuja joskin Sveitsi kiusasi taas hienosti Kanadaa ja itse asiassa olisi voinut olla lähempänä Puolivälieriin pääsyään mikäli se olisi voittanut tiukoille menneessä kamppailussa Tsekkoslovakian. IVY:lle Sveitsi hävisi 1-8, Kanadalle 1-6 hyvästä ensimmäisestä erästä ja Tsekkoslovakialle erittäin niukasti 2-4 taisteltuaan kunnialla melkein kaikki erät. Sveitsin ei olisi ehkä tarvinnut hävetä mitään, mutta hävittyään Ranskalle hyvin niukasti 3-4 turnaus osoittautui flopiksi.

Tammisella tuntui kulissien takana keittyvän ensimmäisen kerran pahasti ja jossain määrin 12.2.1992 eteenpäin koko loppuaikansa Sveitsin Päävalmentajana ollessaan Tammisella ja Sveitsin kiekkopomoilla tuntui aina olevan sitä jotakin pahaa verta taustalla vaikka toki Sveitsi tulisi oppimaan virheistään Albertvillesta puhuttaessa.

Toisaalta Tammiseen teki vaikutuksen Ranskan taistelutahto ja Tamminen jotenkin tuosta eteenpäin näki Ranskassakin jotain uutta mitä hän ei ollut aiemmin miettinyt paljoa mitään. Jääkukot tuntuivat hänen mielestään juuri kaipaavan energisempää valmennusta ja taktista olemusta. Sveitsin turnausta se ei paljoa auttanut.

Lopulta Sveitsi voitti vain Jääkarhut eli Norjan 6-3 ja siinäkin pelissä Jääkarhujen ylivoima toimi tavallista poiketen vähän paremmin kuin yleensä eikä Jääkarhut eivät olleet aivan niin jäähyherkkiäkään. Sveitsi oli toiseksi viimeinen lohkossaan ja turnauksellinen pannukakku oli melkein valmis. Sveitsin Lohdutussarjassa pelaamat pelit olivat astetta terävämpiä kuin Alkuerissä tai Alkusarjassa.

Liikepelissä oli lentoa tavallisen tekniikkakiekon tai kulmissa pyörimisen sijaan mikä on vaivannut Saksan/Sveitsin/Itävalta-akselitason jääkiekkomaita jo pienen ikuisuuden ajan. Sveitsi voitti Puolan melko helposti 7-2 ja sittemmin Sveitsi kohtasi tavallaan ivallisesti yhden huonoimman joukkueen turnauksista joka kuitenkin hieman onnellakin menestyi eli Norjan. Ysipaikan ottelun Sveitsi hävisi lopulta 2-5 ja jäi kymppipaikalle. Jääkarhujen sitkeä kilpikonnapelaaminen ja muutama pienempi hyvä namupassin osuminen yhtä oikeaan paikkaan olivat ikävä juttu Ristimaalle.

Lopulta siis Sveitsin osalta voitiin puhua yhdestä epäonnistujasta. Toisaalta Juhani Tamminen vannoi ottavansa opikseen turnauksen ongelmista ja aikoi kehittää MM-kisojen kiekkokevään tullessa joukkuettaan.

Tässä siis Sveitsin joukkue vuoden 1992 Albertvillesta:

Maalivahdit: Renato Tosio, Reto Pavoni ja Christophe Wahl

Puolustajat: Samuel Balmer, Sandro Bertaggia, Patrice Pat Brasey, Sven Leuenberger, Andreas Beutler, Doug Honegger, André Künzi ja Dino Kessler

Hyökkääjät: Patrick Howald, Keith Fair, Jörg Eberle, Mario Brodmann, Mario Rottaris, Alfred Fredy Lüthi, Gil Montandon, Thomas Vrabec, Manuele Celio, Peter Jaks, André Rötheli ja Andy Ton

Päävalmentaja: Juhani Tamminen

Varapäävalmentaja: Bryan Lefley

 

[Thusberg]

Jääkarhuille eli Norjalle vuoden 1992 Albertvillen Talviolympialaiset vaikuttivat kovin vaikealta turnaukselta ja paineet tuntuivat olevan kovat. Etenkin kun omat Talviolympialaisten kotikisat Lillehammerissa olivat enää vain parin vuoden päässä. Norjalla oli edelleen myös paljon vaikeuksia omalla pelitasollaan, ylivoimapelaamisessa ja yleensäkin tuntui olevan vähän kaikessa mitä se jäällä teki.

Hyvänä puolena Norjalla oli kuitenkin maalivahtipeli, tietynlainen hyvä yrittämisen taito jääkiekossa ja ennen kaikkea kun peliin oli alettu vihdoin ja viimein panostaa myös Jääkarhujen Kotipesän eli Norjan Kiekkoliitonkin toimesta niin mahdollisuuksia tulevaisuuden paremmaksi jääkiekkomaaksi oli olemassa.

Jääkarhujen vuoden 1992 turnaus oli ivallisesti sanottuna tietyllä tapaa huonoin, mutta uusi turnausformaatti toi kuitenkin enemmän mahdollisuutta menestyä nimenomaan yksittäisillä otteluilla. Jääkarhut kaiken kaikkiaan hävisivät Alkuerien tai Alkusarjan B-lohkon kaikki pelinsä eikä esimerkiksi Puolan tai Italian vastaavasta poiketen tuntunut tarjoavan minkäänlaista todellista haastetta ja tuntui pyörivän välillä muutenkin turnauksessa kuin tunnelmaa haistelemassa olisi vain ollut.

Se hävisi pelinsä Tsekkoslovakialle 1-10, IVY:lle 1-8, Kanadalle 0-10, Sveitsille vihdoin ja viimein edes jotain eloa osoitettuaan 3-6 ja sinänsä vain hyvin vähän tavallisesta pelaamisestaan pelastaen erittäin nöyryyttävästi koti-isäntinä toimineille Jääkukoille eli Ranskalle maalein 2-4. Norja joutui siis Lohdutussarjaan B-lohkon viimeisenä ja välillä tuntui siltä, että Jääkarhujen tilalla olisi voinut olla oikeastaan melkein mikä tahansa viime hetken B-sarjan pudokaskin, Olympiakarsija Tanska tai Itävaltakin ja se oli paljon sanottu.

Kuitenkin Jääkarhujen tuon ajan huonoudenkin rajan tietäen ne pystyivät nostamaan tasoaan sentään edes Lohdutussarjaan tultaessa. Jääkarhut jopa yllättäen voitti aiemman tutun katkeran kilpakumppaninsa Ghiaccio Blun eli Italian B-sarjasta maalein 5-3 ja Sveitsin 5-2 kun kerrankin Jääkarhujen ongelmallinen viimeistelypelaaminen toimi paremmin kuin yleensä.

Yleisesti ottaen Jääkarhuilla oli ollut puhdittomuutta hyökkäämisessä ja jos ei hyökkäyksessä niin puolustuksessa sitten sitä riitti. Välillä myös tilannekatkaisun uhriksi Jääkarhut joutuivat aivan liikaa silloin kun olisi pitänyt reagoida toisin.

Lopulta Jääkarhut olivat ysipaikalla Albertvillen 1992 Talviolympialaisissa ja vaikka historiankirjoissa sijoitus menettelevältä tuntuu niin silti se imarteli Jääkarhuja liikaa näin joukkueen taivalta pitkään seuranneena ja noitakin pelejä näin jälkikäteen katsoen.

Tässä kuitenkin Jääkarhut vuodelta 1992 Albertvillen Talviolympialaisista puhuttaessa:

Maalivahdit: Jim Marthinsen, Steve Allman ja Robert Schistad

Puolustajat: Petter Salsten, Jon-Magne Karlstad, Tommy Jakobsen, Morgan Andersen, Martin Friis, Jan-Roar Fagerli ja Kim Sögaard

Hyökkääjät: Marius Rath, Ole-Eskild Dahlström, Geir Hoff, Eirik Paulsen, Tom Johansen, Petter Thoresen, Erik Kristiansen, Carl Gunnar Gundersen, Örjan Lövdal, Jarle Friis, Arne Billkvam, Rune Gulliksen ja Öystein Olsen

Päävalmentaja: Bengt Olsson

Varapäävalmentaja: Tore Jobs

 

[Thusberg]

Ranskan osalta Albertvillen Talviolympialaiset 1992 oli lopulta yksi Jääkukkojen jääkiekkohistorian parhaimpia onnistumisia vaikka aluksi näytti, että Ranskalle tulisi vain häviämistä häviämisen perään nimenomaan Talviolympialaisiin tultaessa ja jos se ei olisi viimeinen niin toiseksi viimeistä sijaa sanottiin sille tulevan melkein automaattisesti.

Jääkukkojen osalta 1992 Talviolympialaisissa joukkueella oli edelleen paljon ongelmia muun muassa ketjupäiden yhteistyön parantamisen, tyypillisen ranskalaisen itsepäisyyden ja lisäksi ennen kaikkea välillä hyvin laiskaliikkeisen oloisen puolustuksensa kanssa.

Jääkukkojen maalivahtina toimi tietenkin kukapa muukaan kuin suomalainen Petri Ylönen. Toki vielä myös Jean-Marc Djian oli vielä mukana ja ennen kaikkea Ranskan uusin ja lahjakkain tai ainakin yksi lahjakkaimmista eli nuori maalivahti Fabrice Lhenry.

Positiivisesti puhuttaessa alivoimapelaaminen tuntui parantuneen ja ennen kaikkea hyökkäyslähtöjen terävyys. Kotiyleisön kannustus ja henkikin tuntui tarttuneen Ranskan pelaajistoon. Alkuerissä tai Alkusarjassa B-lohkossa Ranska oli tiukoilla, mutta silti onnistui pysymään murtumatta paineen alla.

Jääkukoille ei oikeastaan IVY:tä huomioimatta ollut mitään todella pahaa murskatappiota tai huonon olemuksen peliä pelattavanaan. Ranska hävisi poikkeuksellisen niukasti Kanadalle vain 2-3 osin Kanadan takki auki lähtemisen takia, Tsekkoslovakialle 4-6 johdettuaan ensimmäisessä erässä 2-0 ja oltuaan toisessakin erässä tavallista pidempään paremmassa vedossa, IVY:lle 0-8 voitettuaan niukasti ja todella hienolla tavalla Sveitsin 4-3 ja varmisti Puolivälieriin nousunsa täysin voitettuaan Norjan 4-2 vaikka yleisesti ottaen joukkueilla oli ajoittain melkoista kehimistä pelaaminen. Alkuerien tai Alkusarjan päättyessä Ranska oli B-lohkon neljäs ja pääsi vaikkakin hieman kritisoidusti Puolivälieriin.

18.2.1992 pelatuissa Puolivälierissä Ranska kohtasi omassa tärkeässä ottelussaan Yhdysvallat. Harmittavasti Ranska alkoi väsyä ja vaikka Ranska jopa johti ensimmäisessä erässä niin kaikkiaan moniin muihin nähden Puolivälierissä Ranskan taival oli alusta asti todellista selviämistä. Lopulta huolimatta tarmokkuudestaan Ranska oli hävinnyt Puolivälierissä luvuin 1-4. Ranska joutui Sijoitussarjaan yhdessä Saksan, Ruotsin ja Suomen kanssa.

Ranska hävisi 20.2.1992 Saksalle lopulta tavallista tiukemman pelin jälkeen vain 4-5 ja taisteli 22.2.1992 Suomea vastaan hienon pelin lopulta Sijoitusottelussa häviten vain 1-4. Valitettavasti Saksa ja Suomi olivat masentuneita oman turnauksen mentyä karmeasti penkin alle ratkaisevassa paikassa. Ja se tietenkin runsaasti imarteli Ranskaa.

Jääkukkojen osalta loppusijoitus oli 8:s ja vaikka Ranska olikin sinänsä kehittynyt tai kehityskelpoinen jääkiekon osalta niin paljon tuntui olevan vieläkin tekemistä kehityksen suhteen. Ja helkkarin paljon tuntui välillä olevan Ylösen Petrin torjunnoista kiinni Ranskan menestyminen osin niin hyvin kuin menestyi.

Ranskassa jääkiekkoa seurattiin tavallista enemmän ja ratkaiseva Puolivälierien ottelu oli Ranskan tappiosta huolimattakin kaikkien aikojen eniten katsotuin jääkiekko-ottelu juurikin Ranskan Television osalta ennen aivan nykypäivää tai aivan viime vuosia jolloin jääkiekko todella vasta tuntuu avanneen ovensa maahan uudelleen.

Tässä Jääkukot Albertvillesta 1992:

Maalivahdit: Petri Ylönen, Jean-Marc Djian ja Fabrice Lhenry

Puolustajat: Serge Poudrier, Stéphane Botteri, Denis Perez, Bruno Saunier, Michael Leblanc, Jean-Phiippe Lemoine ja Gerald Guennelon

Hyökkääjät: Christophe Ville, Stéphane Barin, Peter Almasy, Philippe Bozon, Patrick Dunn, Benoit Laporte, Antoine Richer, Arnaud Briand, Yves Crettenand, Christian Pouget, Pierre Pousse, Michael Babin ja Pascal Margerit

Päävalmentaja: Kjell Larsson

Varapäävalmentaja: Marc Peythieu

 

[Thusberg]

Leijonille vuoden 1992 Albertvillen Talviolympialaisten piti tuoda se mitä vaille oltiin jääty vuosina 1989-1991 eli mitalia, voittajan olemusta ja kaiken kaikkiaan kansanjuhlaa.

Calgaryssa 1988 Suomi oli saavuttanut ensimmäisen varsinaisen arvokisamitalinsa jääkiekossa vaikka toki lukemattomia käytännössä arvottomia EM-mitaleja oli tullut jo paljonkin. Suomella oli ehkä edessään kaikkien aikojen turnaus vaikka paljon valinnoista jälleen keskusteltiin. NHL-miehiä oli joukkueessa yksi eli Petri Skriko. Muuten mentiin SM-Liigan tai Elitserienin pelaajilla.

Suomi menetteli vähän samalla tavalla kuin Jääkarhut eli Norja suosimalla melko paljon kotimaisia pelaajia. Jääkarhujen Eliteserienin riveistä olivatkin kaikki pelaajat Salstenia huomioimatta joka tietenkin pelasi tuolloin Ruotsissa Elitserieniä.

Leijonien valinnoista puhetta riitti ja jossain määrin mahdollisesti Sisu Teamista olisi voinut ottaa joitakin pelaajia edes kokeeksi Talviolympiakoneeseen tai vaihtoehtoisesti testauttaa paremmin nimenomaan kevään MM-kisoja varten tuohon aikaan.

Lopulta Sisu Teamista tai juuri välittömistä entisistä Sisu Teamin pelaajista Sakari Lindfors pääsi mukaan Leijoniin kolmanneksi maalivahdiksi. Kehitysjoukkueesta tai C-maajoukkueesta ei ymmärrettävästi jälleen ketään päässyt mukaan. Jälleen kerran jossain määrin tuntui hieman siltä, että Pentti Matikainen olisi ollut hieman turhan konservatiivinen valinnoissa.

Toki moni valinta osui myös erinomaisesti kohdilleen ja Teemu Selänne tuntui ainakin olevan intoa täynnä saadessaan pelata toisissa arvokisoissa sitten heti perään. Matikaisen aisapariksi Varapäävalmentajaksi tuli myös Sisu Teamin Varapäävalmentaja eli Sakari Pietilä. Sekin oli yllätys sinänsä koska periaatteessa monen sen hetken arvion mukaan Varapäävalmentajaksi oli arviolta tulossa vallan muita ehdokkaita.

Yksi ehdokas Varapäävalmentajaksi oli esimerkiksi Sisu Teamin Päävalmentaja Harri Rindell. Pelaajien liikkuvuus Albertvillen 1992 osalta oli aikansa parasta.

Monet taidokkaat kierreluistelun kuviot ja syöksypyyhkäisyt muussakin luistelusuunnasta puhuttaessa kuin vain pystysuunnan pelaamisesta puhuttaessa olivat tuomassa muutakin uutta taktista näkökulmaa 1990-luvun alkaessa ja mikä ennen pitkää on johtanutkin jossain määrin näin jälkikäteen nykypäivän Suomen taktiseen jääkiekkoilun puhumiseen ja erilaisten pelikirjojen ja muiden nyanssien analysointiin. Jopa ylianalysointiinkin.

Välilä Albertvillessa Leijonilla oli hieman Sisu Teamilta jotakin lainattua sen kuvioissa suhteessa pahimpiin kilpailijamaihin. Sisu Teamin tapaan Leijonat lähtivät toisinaan hyökkäyksiin ja puolustuspeliinsä ikään kuin kaartaen pois pelillisestä kontaktitilanteista ja jäähyjä välttääkseen, mutta pitäen taktisesti katseen kiekossa halliten sitä, kiertäen aktiivisesti lähellä vastustajien kiekkopelaajia tai keskittyen kohti kiekotonta pelaajaa ja aloittaen sitten nopeat, terävät syöksyt kohti maalia päättyen usein myös Leijonien tekemään maaliin.

Lähinnä ainoa ongelma tuntui olevan Sisu Teamin tyyliin Leijonillakin olevan joskus vuonna 1992 malttamattomuus pelitilanteissa, monen irtokiekon meneminen aina tolppaan, pitkäksi laitaan tai aina muuten päin vastustajia ilman kunnollista kiekonriistoja. Lisäksi Leijonien kannoksi kaskeen tuntuivat toisinaan muodostuvan vastustajan todella voimakkaat pakkitason pelaajat tai maalivahdit jotka torjunnoillaan sitten lisäsivät Leijonien turhautumista.

Lopulta turnauksen edetessä Suomi osoitti vaikeuksien tullessa muutenkin ilmi liikaa, että ajoittain vieläkin Suomi oli altis luovuttamiselle tai liikaa oman itsensä henkiseen ruoskintaan jolloin Suomi menetti pelinsä silloinkin kun mitään todella ratkaisevaa tappiota ei ollut vielä edes tullut.

Leijonien osalta turnaus Alkuerien tai Alkusarjan A-lohkojen käynnistyi kuitenkin melko hyvin. Suomi voitti Saksan melko suoraviivaisen hyvin 5-1, vielä sitäkin hienommin Puolan 9-1, hävisi harmittavasti omalle 1980-luvun puolenvälin ja 1990-luvun alun yleismittatikulleen eli Yhdysvalloille 1-4, pelasi tasapelin 2-2 Ruotsin kanssa ja lopulta voitti erikoisesta kolmannen erän perseilystään huolimatta Italian maalein 5-3.

Suomi oli kolmas A-lohkossa ja tuntui latautuneen Puolivälieriin tullessa. Jotakin silti tuntui olevan pielessä jo Alkuerissä tai Alkusarjassa. Kenties Yhdysvaltojen kanssa pelattu tappiopeli tai Ruotsin kanssa pelattu tasapeli vaikutti mielialaan, mutta ei olisi pitänyt kun Suomi kohtasi IVY:n.

Suomi kohtasi lopulta 19.2.1992 IVY:n ottelussa joka oli kuin lukematon toisinto IVY:n edeltäjän Neuvostoliiton ja Suomen peleistä. Suomi jotenkin vain yksinkertaisesti romahti, oli oman itsensä vihollinen mahdollisuuksistaan huolimatta ja lopulta hävisi 1-6 vaikka olisi voinut hävitä vaikka tuplaten huonoimmillaan. Olo Suomella oli IVY:tä vastaan sama kuin Puolalla Suomea vastaan Alkuerissä tai Alkuerissä eli takkiin olisi voinut tulla pahemminkin ja kaikki tuntui epäuskoiselta.

Turnausformaattia tunnuttiin kansan kiekkotietäjien parissa kritisoitavan rajusti ja välillä taas arvosteltiin yksinkertaisesti taas kerran suomalaista menestysnälkää, pilvilinnaoloa, vauhtisokeutta ja kykenemättömyyttä reagoida myös muuttuviin tilanteisiin jäällä. Suomi putosi Sijoitussarjaan yhdessä Ruotsin, Saksan ja Ranskan kanssa. Ruotsia vastaan Suomi hävisi niukasti 2-3 ja lopulta täysin masentuneena toki sentään voitti Sijoitusottelussa Ranskan 4-1.

Seitsemäs sija Albertvillesta 1992 tuntui uskomattomalta mahalaskulta ja mielipaha oli kaikkiaan hirvittävä Lama-Suomessa tuloksen myötä. Toki jotkut odottivat positiivisesti MM-kevättä Tsekkoslovakian Prahassa, mutta joillekin Suomen huono sijoitus jo muutaman peräjälkeen tulleen ja pettymyksiä enemmän tai vähemmän täynnä olleen vuoden jälkeen alkoi olla liikaa. Calgaryn 1988 hopeamitalia alettiin pitää tästä eteenpäin hetken aikaa jopa vain onnenkantamoisena mitä ei enää Suomelle tulisi.

Toisaalta Suomi ei missään tapauksessa ollut enää vajoamassa yleisen mitalittomuuteen, mutta ongelmana oli vain aivan kaiken pelitavallinen yhteensovittaminen ja sitten krooninen huono tuuri. Suomen Jääkiekkoliiton kulisseissa alkoi taas kerran myös Matikaisen savustusyritykset liittotasolta ja kaikkiaan hirvittäviä paineita tuntui olevan sillä suunnalla.

Suomen voitiin sanoa olleen Albertvillen 1992 osalta huonon onnen uhri, mutta toisaalta taas Suomi oli onneksi kehuttava joukkue ja ainakin kun se saisi pelinsä todella kohdilleen niin jääkiekossa kaikki oli mahdollista ja joka tapauksessa Lillehammerin 1994 Talviolympialaiset olivat lähes oven takana mikä tuntui tuovan uuden tilaisuuden himoittuun olympiakultaan jääkiekossa.

Laitan tähän siis Leijonat vuodelta 1992:

Maalivahdit: Jukka Tammi, Markus Ketterer ja Sakari Lindfors

Puolustajat: Timo Blomqvist, Kari Eloranta, Timo Jutila, Arto Ruotanen, Simo Saarinen, Ville Siren, Janne Laukkanen ja Harri Laurila

Hyökkääjät: Teemu Selänne, Jari Lindroos, Petri Skriko, Hannu Järvenpää, Keijo Säilynoja, Pekka Tuomisto, Timo Saarikoski, Raimo Summanen, Timo Peltomaa, Raimo Helminen, Mika Nieminen ja Mikko Mäkelä

Päävalmentaja: Pentti Matikainen

Varapäävalmentaja: Sakari Pietilä

 

[Thusberg]

Saksalle vuoden 1992 Talviolympialaiset olivat Ranskan tapaan lopulta yllättävänkin hyvä menestys. Alustavasti Saksan piti pudota jo Alkuerissä tai Alkusarjassa alatason sijoille. Lopulta Saksan osalta turnauksesta tuli paljon muuta.

Saksalla oli erittäin hyvä maajoukkue sinänsä Albertvillessa vaikka toki välillä muun muassa lahjakkaita pelaajia Nuorten Alle 20-vuotiaiden maajoukkueesta tai Saksan B-maajoukkueesta jätettiin kylmästi rannalle hyviä pelaajia. Saksan hyökkäystason pelaaminen ja myllytyspelaaminen oli jossain määrin omintakeisen kummallisen oloista verrattuna Calgaryn 1988 täydelliseen myllytyspelaamiseen verrattuna. Parhaimmillaan ei tosin jäänyt sellaisesta paljoakaan huonommaksi.

Liikepeli Saksalla oli toisinaan turnauksen edetessä melkoista siksakkia ja se menestyksekkäästi sekoitti useiden vastustajien pelitapoja. Saksa onnistui suhteessaan päävastustajiin ehkä sinänsä Suomea huomioimatta, mutta erikoisesti taas kerran Tre Kronor oli jatkuvasti vaikeuksissa Saksan kanssa. Ruotsilla tuntui ainoana huippumaista olevan jotakin selittämättömän kummallista ongelmaa Saksan kanssa.

Toisaalta Calgaryyn 1988 verrattuna Saksan viimeistely tuntui olevan ajoittain huonompaa Albertvillessa 1992 ja turhauttavaa oli katsoa välillä Saksan menoa jäällä. Lähinnä sen takia, että vaikka jääkiekossa taktinen tehokkuus yhdessä onnistuneen luistelutekniikan ohella on tärkeää niin maalien viimeistelykyky itsessään on voittajan ja häviäjän päättävä tekijä.

Saksa tuntui kuitenkin olevan hyvä joukkue sellaiselle valmentajalle joka halusi tehokkuutta ja ennen kaikkea taktista jääkiekon taituruutta vähillä maaleilla. Saksa joutui korvaamaan huonon viimeistelykykynsä paremmalla lyöntilaukausten tarkkuudella.

Alkuerien tai Alkusarjan A-lohkossa Saksa pelasi kaikkiaan sinänsä hyvin, mutta turhauttavasti oli jäädä myös saman tien Alkueriin tai Alkusarjaan. Saksa pääsi hieman ripaa hipoen mukaan Puolivälieriin mukaan, mutta siltikin se ansaitsi olla mukana niissä vaikka sääntömuutosten sanottiinkin auttaneen.

Ranskaan verrattuna Saksa kuitenkin oli todistanut myös vanhempienkin aikojen lohkojen 2-3 sijojen aikaan pääsynsä Puolivälieriin tai Mitalisarjaan vastaavasti.

Saksa hävisi Suomelle 1-5, hyvin turhauttavan niukasti Yhdysvalloille 0-2, Ruotsia vastaan kiusattuaan sitä yli 40 minuuttia tappioasemasta huolimatta luvuin 1-3, mutta Saksa voitti Italian 5-2 ja Puolan 4-0. Saksa nousi siis Puolivälieriin A-lohkon nelospaikallakin vaikka parhaimmillaan Saksa olisi voinut ehkä Suomi-peliä huomioimatta jopa voittaa koko lohkon tai olla toinen.

Saksa pääsi Puolivälieriin ja pelasi 18.2.1992 ehkä huikeimman pelinsä Kanadaa vastaan koskaan ainakin tappioon päättyneistä otteluistaan sitä vastaan puhuttaessa. Saksa pakotti lopulta Kanadan Jatkoajalle ja lopulta Rangaistuslyöntilaukauskisaan jonka se hävisi lopulta jolloin lopputulokseksi tuli siis sinällään 3-4 Rangaistuslyöntilaukausten jälkeen. Tappioista tämä oli jopa katkerin. Voitolla Saksa olisi päässyt Välieriin ja mene tiedä vaikka Pronssiotteluun ja Pronssimitalistiksi saakka!

Sijoitussarjassa Saksa kohtasi siten yhtä katkerasti hävinneet Ruotsin ja Suomen ja vähemmän yllättäen myös Ranskan. Ranskaa vastaan pelatessa Saksa voitti 5-4 sen ja lopulta kohtasi sittemmin Talviolympialaisten viitospaikasta puhuttaessa Sijoitusottelussa Ruotsin taas kerran. Ruotsin taso oli koventunut ja kaikesta huolimatta Saksa hävisi lopulta niukasti taas kerran 3-4. Saksa oli jälleen kerran myös johtanut Ruotsia vastaan pelattua peliä joskin ei yhtä kauan kuin Calgaryssa 1988 eikä lähimainkaan niin ylivoimaisesti kuin tuolloin.

Saksalle kuudes sija oli silti Albertvillesta 1992 puhuttaessa erinomainen sija. Toki se paras terä jäi puuttumaan ja välillä puhuttiin jälleen vain Saksalaisesta Ihmevuodesta Jääkiekossa. Paljon jäi siis Saksalle lähivuosille todistettavaa.

Tässä Saksan joukkue Albertvillesta 1992:

Maalivahdit: Helmut de Raaf, Karl Friesen ja Joseph Heiss

Puolustajat: Udo Kiessling, Ronald Ron Fischer, Andreas Niederberger, Uli Hiemer, Rick Amann, Jörg Mayr, Michael Mike Heidt ja Michael Mike Schmidt

Hyökkääjät: Gerd Truntschka, Dieter Hegen, Andreas Brockmann, Georg Holzmann, Michael Rumrich, Ernst Köpf, Peter Draisatl, Jürgen Rumrich, Thomas Brandl, Bernd Truntschka, Raimund Hilger ja Axel Kammerer

Päävalmentaja: Ludek Bukac

Varapäävalmentaja: Franz Reindl

 

[Thusberg]

Ruotsin asema hallitsevana Jääkiekon Maailmanmestarina teki siitä ilman muuta yhden Albertvillen 1992 Talviolympialaisten suosikkijoukkueista myös Talviolympialaisten kultamitalista puhuttaessa.

Tre Kronor oli vahva joukkue, mutta kuitenkin hallitsevaksi maailmanmestariksi hitaahko joukkue ratkaisukyvykkyydessään ja edelleen ongelmia riitti joidenkin joukkueiden kanssa myös periruotsalaisen ylimielisyyden suhteen. Saksan kanssa Tre Kronor tuntui ties miten monetta kertaa mokaavan kaiken vain kuitenkin nousten vaikeuksien kautta voittoon.

Tre Kronor tuntui myös taas jotenkin elävän jonkinlaisessa jännityspaineessa Suomen tapaan eikä kyennyt oikein saamaan sellaista todella toimivaa ratkaisua kaikkeen haluamaansa.

Taktisesti onnistuessaan Tre Kronor oli parhaimmillaan nätti tapaus jäällä ja joukkueen pelaajat olivat yllättävänkin taidokkaita. Ennen kaikkea yksi positiivinen puoli Tre Kronorilla oli se, että sen ei ainakaan enää tarvinnut etsiä liikaa itseään jäällä ja olla vain eräänlainen osiensa summa vuodesta ja turnauksesta toiseen kuten 1980-luvulla.

Tosin Tre Kronor oli välillä turhan konservatiivinen ja jätti Vikingarnasta eli Ruotsin B-maajoukkueesta paljonkin kyvykkäitä pelaajia kutsumatta viimeisille maajoukkueleireille ennen Talviolympialaisia ja Team Sverigen eli Ruotsin C-maajoukkueen miehistöstä ei sitten tietenkään voinut puhua pelaajien osalta paljoakaan.

Alkuerien tai Alkusarjan A-lohkossa Ruotsi voitti omituista ensimmäisen erän vaikeutta huomioimatta Puolan 7-2, Italian maalein 7-3, Saksan isojen vaikeuksien jälkeen 3-1 vaikkakin Ruotsilla ongelmat alkoivat vasta johtoasemasta ja välillä Ruotsin pelasti vain pelkästään Saksan puutteellinen viimeistelykyky, pelasi tasapelin Suomen kanssa 2-2 ja lopulta vielä koko A-lohkon päätöspelissä pelasi Yhdysvaltojen kanssa 3-3 tasapelin kun Yhdysvaltojen puhti johtoasemassa loppui kesken ja jota Ruotsin media itse Saksan erikoista ongelmaa huomioimatta itse piti Tre Kronorin merkkipelinä turnauksen siinä vaiheessa. Ruotsi menetti tasapelillä lohkovoittonsa Yhdysvalloille.

Ruotsi pääsi toisella sijallaan A-lohkossa Puolivälieriin, mutta hävisi pelinsä 19.2.1992 Tsekkoslovakialle maalein 1-3. Ruotsille se oli shokki ja siten se putosi pelaamaan Sijoitussarjaan yhdessä Suomen, Saksan ja Ranskan kanssa. Ruotsi voitti lopulta Suomen 3-2 ja oli lopulta osin ehkä ansaitsemattomastikin viides voitettuaan Saksan 4-3.

Jälleen kerran Ruotsissa media aloitti piilovihjailevan positiivisen, mutta silti syyttelevän asenteensa Tre Kronoria kohtaan ja tuntui olevan pettynyt sen suorituksesta Albertvillen 1992 kisoista puhuttaessa. Kun kaiken ottaakin huomioon niin edellisissä Calgaryn 1988 Talviolympialaisissa niistä puhuttaessa sentään edes virheistä oltiin opittu jotain turnauksen edetessä kun nyt taas virheistä ei oikein tunnuttu oppivan mitään.

Ja mikäli opittiin niin siltikin pelituloksellisesti tuntuivat suoritukset riittämättömiltä. Kaikkiaan Albertvillen Talviolympialaiset tuntuivat joko lievältä pettymykseltä tai huonoimmillaan hyvin rajulta pettymykseltä etenkin kun Ruotsi oli hallitseva maailmanmestari taas kerran ja kun Tre Kronor ei sitten millään tuntunut elävän kovassa paikassa odotusarvoilleen uskomattoman joukkuetason ja jääkiekon tason tietäen maasta puhuttaessa.

Pettymykseltä Tre Kronor siis tuntui yhtä kaikki.

Tässä kuitenkin Tre Kronor vuodelta 1992 jossa pelasi muun muassa kaksikin Peter Anderssonia toki eri syntymävuosilla, eri seuroilla ja muutenkin taustoilla varustettuna ja suomalaisen nimen omaava Petri Liimatainen:

Maalivahdit: Tommy Söderström, Roger Nordström ja Fredrik Andersson

Puolustajat: Börje Salming, Tommy Sjödin, Peter Andersson, Peter Andersson, Kenneth Kennholt, Fredrik Stillman ja Petri Liimatainen

Hyökkääjät: Håkan Loob, Thomas Rundqvist, Mats Näslund, Lars Edström, Mikael Johansson, Patrik Erickson, Patric Kjellberg, Daniel Rydmark, Patrik Carnbäck, Charles Berglund, Peter Ottosson, Jan Viktorson ja Bengt-Åke Gustafsson

Päävalmentaja: Conny Evensson

Varapäävalmentaja: Curt Lindström