Juu, tulipa käytyä eilen kattomassa A-junnujakin piiitkästä aikaa.
Ottelu oli täysin Pelsujen hallussa alkuvihellykstä lähtien. Ensimmäiset minuutit olivat semmoista pyöritystä että enpä ole aikoihin nähnyt, jos koskaan. Oli kuin Pelsut olisivat olleet kahden ukon ylivoimalla. Vain maalit jäivät puuttumaan, mitä olisi pitänyt paikkojen perusteella tulla jo ensi erässä minimissään viisi kappaletta.
Viimeiset erät olivat ehkä "hieman" tasaisempia, Pelicansin kylläkin hallitessa koko ajan selkeästi. Oli IFK:llakin muutamia pyörityksiä mutta maalille asti ei taidot/nopeus piisannut. Luistelussa tuli esiin se suurin ero, siinä missä lahtelaispojat pistivät vauhtia luistimiin koko ajan lisää, tuntui IFK:n luistelu lähinnä surkuhupaisalta rinnalla. Taklauspeli oli molemmilta sitä luokkaa, että eipä ole tällä kaudella tainnut edes äijien peleissä koko kauden aikana nähty tuota määrää laitojen ryskettä. Maukkaita pommeja tuli paljon, ehkä kotijoukkueelta hieman enemmän juuri kovemman luistelun ansiosta. Eritoten IFK:n nro 25 tuntui olevan koko ajan poikien kohteena, tiedä mistä johtui.
Vaikka peli oli numeroiden perusteella tasainen, oli se kentällä kaikkea muuta. Eritoten kolmannen erän lopussa, kun Pelicans todella ryhtyi voittomaalia hakemaan oli IFK totaalisen puhki ja ulalla. Ja komealla sommitelmallahan tuo maali lopuksi painettiin. Lopuksi tuli vielä kunnon kalabaliikki Pelsun taklatessa IFK: kaveria kunnolla jo summerin pärähtäessä. Siinä oli iso sota lähellä.
Ihme pitää tapahtua jos IFK meinaa Pelsut pudottaa tuon näkemäni matsin perusteella. Mutta kattellaan nyt.