Ketju avattu. Lyhentelin hieman viestiäisi tuolta ensi kauden soppareita käsittelevästä ketjusta, niin ei tule liian pitkää postausta. Yleispätevää vastausta "mikä on oikea ikä"-kysymykseen ei ole varmasti olemassakaan, mutta tässä ketjussa on tarkoitus pohtia, milloin ja mitä väylää pitkin JYP-junioreiden olisi parasta astua liigarinkiin.JypFabu kirjoitti:No, tämä kommenttinani esiintuomaasi junioripuoleen, toivotaan että saadaan hyvä ja antoisa keskustelu aikaiseksi, jossa kiihkotta ja kiihkolla voitaisiin näistä asioista vaihtaa ajatuksia, vaatisi kyllä varmaan oman otsikkonsa, kuka avaa?
Tuossa oli monta ajattelemisen arvoista pointtia, joista tärkeimpänä tietenkin se, että voiko edes lupaavan A-junnun laittaa pelaamaan liigaa, vaan onko Mestis parempi väylä antaa nuorelle pelaajalle aikaa kasvaa liigarooliin. Ymmärtääkseni Alatalon ajattelu lähtee siitä, että liigaan voidaan laittaa pelaajia kasvamaan, ja antaa heidän oppia pelaamaan "kovan koulun kautta".JypFabu kirjoitti:...minusta kyllä jyp on lahjakkuutensa myös järjestelmällisesti onnistunut pilaamaan astuttamalla niitä liian isoihin saappaisiin liian raakileina, tämä on ollut ehkä pakon sanelemaa, mutta silti karhunpalvelus niille junioreille, mietipä esimerkkeinä vaikkapa tapaus Vertalaa...Leppäsen epätoivoista kaartelua espoossa katsellessa tuli mieleen, että tuossa hukataan lahjakkuus ja potentiaali istuttamalla mies ihan liian vaativiin ympyröihin, itseluottamuksen takaisin saaminen vie usein kokonaisen kauden tai useammankin pelaajan urasta, joku ei toivu koskaan...hassua muuten, tajusin tässä riipustellessani, että tätähän se Jortikkakin puhui kun oli puhe junioreiden peluuttamisesta edustuksessa, media sen tulkitsi tietysti niin, että tepsillä on paskat juniorit, minun mielestäni Jortikka ajatteli nimenomaan pelaajien ja heidän kehityksensä kautta.
Mutta kuten JypFabu, olen itsekin muuntunut skeptiseksi tämän ajattelutavan suhteen. Erityisesti siksi, että materiaaliltaan heikommassa joukkueessa lahjakkaatkin juniorit joutuvat kantamaan liiankin suurta taakkaa henkisiin ja fyysisiin ominaisuuksinsa nähden. Tai mikä vielä huonompaa, kehitys saattaa pysähtyä juuri itseluottamuksen katoamisen vuoksi. Muistaakseni Pihlman sanoi aikanaan, että ensimmäiset vuodet liigassa olivat henkisesti rankkoja, kun pelin hallintaan tottunut pelaaja ei ollutkaan liigavauhtiin riittävällä tasolla. Onneksi Pile jaksoi yrittää, ja se palkittiin.
Toinen vaarallinen seikka liian aikaisessa tapahtuvassa siirrossa on tyytyminen saavutettuun asemaan. Grünn ja Viitaluoma ovat maininneet, että ehkäpä he saivat aikanaan HIFK:sta liian suuren roolin, liian varhain. Ja kehittyminen pysähtyi nuoren miehen itsetyytyväisyyteen liigastatuksen korkkaamisesta. Tässä vaaditaankin valmentajalta pelisilmää pitää köyttä riittävän tiukalla - osa pelaajista kykenee asettamaan itselleen riittävän haastavia tavoitteita, mutta toisilla "kehittymisen nälkä" saattaa lakata liian varhain.
Tämä näin alustuksena, olkaa hyvä ja jatkakaa.