Vuodenajat ovat ristiriitaisesti sekä rikkaus että vitsaus. Jakaisin vuoden useampaan jaksoon ja lopulta tuossa jaossa huomaa, että vuodessa on oikeastaan vain 3 kuukautta, joita on vaikea sietää.
Joku vuosi sitten pidin vielä syksystä ja pimeästä ajanjaksosta. Toki kesäkin oli itsestään selvyytenä mieleinen, mutta kevät ei. Vuosien myötä olen kuitenkin muuttunut niin paljon kesäihmisen suuntaan, että paras vuodenaika onkin kevät. Koko kesä on keväällä edessä ja valon määrän lisääntymisestä ja lumien sulamisesta pystyy nauttimaan täysillä, kun tietää että kohta se paras aika luonnon heräämisineen alkaa.
Syksystä pidän edelleen ja kyllä tämä 12.10.2013 on ollut esimerkki yhdestä vuoden parhaimmista päivistä upeine ulkoilusäineen ja mielettömine ruskineen. Ainoa asia, joka pilaa omassa ajattelussa syksyn täysin, on se että seuraava vuodenaika on talvi ja kaiken lisäksi vielä marraskuinen pimeys ja alkutalven loska ovat edessä ennen tammi-helmikuisia pakkasia. Marras-tammikuun välillä mieli menee vähäisen valon tuoman väsymyksen myötä aika synkäksi ja sitä vetäytyy mieleltään lähes erakoksi, oli ihmisiä ympärillä tai ei. Kaikki kanssakäyminen ja ylimääräinen tuntuu työläältä. Silti tulee painettua lumitöitä ja kuntoilua normitöiden lisäksi, jotta edes jotenkin saa tämän jakson menemään.
Maaliskuussa ollaankin sitten jo voiton puolella ja tuon varsin talvisen kuukauden lasken kuitenkin täysin kevääksi, koska päivä on pidentynyt jo valtavasti ja katoilta lumet putoavat, tiet sulavat ja hyvässä lykyssä lumet sulavat ja penkat laskevat jo hyvää vauhtia maaliskuun aikana. Mieli virkistyy ja yhtäkkiä sitä taas huomaa olevansa hieman enemmän normaali, pimeyden kahleista vapautunut ihminen.
Jos saisin valita vuodeksi kuukausia oman mielen mukaan, niin 12 kuukauden jako olisi seuraava:
2 x toukokuu: Aivan mahtava kuukausi, alkukuun mahdollisesti kylmistäkin päivistä huolimatta ehkä vuoden paras aika. Luonto herää vauhdilla kesän kukoistukseen ja on raikkaimmillaan toukokuun lopulla ja kesäkuussa. Ensimmäiset järviuinnit, illat ovat valoisia ja pitkiä, kesää on edessä vielä lähes täydet määrät.
2 x kesäkuu: Luonto pysyy tuoreena ja raikkaana juhannukseen, käki kukkuu ja lintujen konsertit ovat parhaimmillaan. Välillä erittäinkin sateinen kuukausi, mutta tämän 2013 kesän kesäkuu on kyllä yksi parhaista, mitä olen koskaan elänyt. Taisi olla huikean hienon kesän paras kuu tänä vuonna.
2 x heinäkuu: Luonto alkaa ikävä kyllä jo menettää kasvunsa mukanaan tuomaa raikkautta, mutta helteiset rantapäivät ovat upeita, tosin öiden liika kuumuus pudottaa heinäkuun kyllä touko- ja kesäkuun taakse. Todellinen Suomen lomakuukausi, kaikki hymyilevät ja maalla on mukavaa :)
2 x elokuu: Täydentää kesän ja viilenevät yöt ovat pelkkää plussaa. Loppukuun syksyn alku ja mahdolliset syksyiseltä tuntuvat sateet kuitenkin pudottavat elokuun kesäkuukausista viimeiseksi. Monet laskevat syksyn alkavan jo elokuun puolivälin jälkeen, kun koulut alkavat ja ensimmäiset keltaiset lehdet ilmestyvät puihin. Viime vuosina elokuu on ollut kuitenkin todella upea kesäkuukausi, kuten tänäkin vuonna. 2012 elokuu taisi olla kesäkuukausista aurinkoisin ja sateettomin (riippuen tietysti missäpäin Suomea tuon vietti).
Huhtikuu: Lumet sulavat, järvet vapautuvat jäistä. Nyt on se aika, kun kesä on todella lähellä ja päivät pitenevät hurjaa tahtia. Ulkoliikuntaankin tulee uutta intoa valon ja mahdollisesti sulien reittien myötä. Viidenneksi paras kuukausi vuodessa ja edelleen mennään kohti parempaa ja lisääntyvää valon määrää.
Syyskuu: Otin kokonaisen syyskuun tähän, vaikka olisi ehkä voinut jättää puolikkaaseenkin ja napata vaikkapa 1.5 huhtikuuta mukaan. Syyskuun alku on periaatteessa melko kesäistä, lämpötilat vielä jopa 20 tai ainakin lähellä ja puut kuitenkin suht vihreitä vielä ja muutenkin vehreys on saavuttanut sen pisteen, jossa se vielä hetken aikaa vain on, mutta ei lisäänny. Usein pitkät sadejaksot pilaavat syyskuun, mutta suurin tuskan tuoja tässä kuussa on se, että nyt mennään kohti pimeyttä ja sitä koko ajan vauhtiaan lisäävää synkkyyttä on edessä vielä useat kuukaudet. Poutapäivinä ulkoilusäät kuitenkin ovat hyviä, ei ole liian kuuma eikä liian kylmä. Syyskuu on kuitenkin tällainen kesän ja ruskasyksyn välikuukausi.
0.5 x lokakuu: Tämä päivä eteläisessä Suomessa, 12.10.2013, ja miksei tämä koko loppuviikkokin, ovat esimerkkejä siitä miksi lokakuu on tervetullut ajanjakso Suomen vuoden kiertoon. 10 asteen kieppeillä oleva lämpö on mitä parhainta liikkumiseen ulkona/luonnossa ja tämä ruska-aurinko -yhdistelmä. Toki hämärää ja pimeää alkaa tulla jo melko aikaisin, joten tätä kuukautta ei olisi tarvetta loppukuun osalta nähdä. Ehkä ne ensimmäiset pakkaspäivät kuitenkin voisivat olla mukana.
0.5 x helmikuu: Kireitä pakkasia, lumipyryjä, auton ikkunoiden raaputusta, käynnistymättömiä autoja... Tätä vitutusta on syytä kokea, jotta muista vuodenajoista voi nauttia kunnolla. Helmikuussa ensimmäiset lupaukset keväästä yleensä ilmaantuvat: tulee 0-keli päivänä tai muutamana, valtatiet sulavat ja aurinko paistaa kirkkaasti keväästä ja kesästä muistuttaen. Helmikuun lopulla kun osuu aurinkoinen ilma viikonlopulle, niin hiihtokelithän ovat mitä parhaimmat. Kuitenkin pääosa helmikuusta on viime vuosina ollut pimeähköä, vaikka päivä piteneekin joka päivä useammalla minuutilla ja kevät lähestyy.
0.5 x maaliskuu: Aurinkoinen kevät-talvi ja lumien sulamisen alkaminen ovat hienoa aikaa. Tässä vaiheessa aletaan mennä kovaa vauhtia valoa kohti ja kevät-kesä-syksy -jaksoa on kaikkein eniten vielä jäljellä. Päivät plus-keleineen ovat välillä jo kovinkin keväisiä ja sitten illalla ja aamulla pakkanen saattaa purra kovaakin. Hienoja vaihteluja. Luonnossa alkaa tapahtua heräämisiä yhä useammalta saralta.
Loput n. 2 viikkoa vuodesta voisivat sitten olla joulun- ja vuoden vaihteen aika sekä vaikka huhtikuun parhaita puolia muutama päivä.
Marraskuusta en ole koskaan löytänyt oikeastaan yhtään hyvää puolta. Kun kelloja käännetään lokakuun lopulla taaksepäin, illat pimenevät niin aikaisin että niistä ei ulkoilun merkeissä saa enää juuri mitään irti. Tämä aika on vain elettävä pois. Jos olisi mahdollista, niin nukkuisin sen pois.
Joulukuun alku on usein samaa loskahuttua kuin marraskuukin ja pimeätä kohden mennään edelleen. Sitten kun joulukuussa koittaa pysäkkipäivä, n. 21.12, ja päivä alkaa pikkuhiljaa minuutin kerrallaan pidetä, käännytään jo tietyllä tapaa voiton puolelle. Joulu on nostalgista aikaa ja jotain erikoista tuossa vuoden vaihteessakin vielä on: ainakin siitä lähdetään laskettelemaan kevättä kohti, mutta tammikuu on taas melko tyhjä ja seisova kuukausi. Mieluiten nämä marras-tammikuun ajat nukkuisi talviunia. Pakkopullaa, johon olisi parin viikon etelänmatka jokaisen suomalaisen saatava ujutettua. Täytyy kai alkaa tuollaista yrittämään, jos edes viikon matka piristäisi.