Pitää pitää
Kotitappio tulee toki jossain vaiheessa, mutta ei tällaisessa pelissä. Ennemmin se tulee vaikkapa sitten viikon päästä Pelicansia vastaan. Nyt ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Isomäki pysyisi edelleen koskemattomana tämän kauden osalta.
Ässät on sopivassa nosteessa ja ennen launtaita takana on mukavasti niin lepo- kuin harjoitteluaikaakin. Toisin kuin IFK:lla. Sen pitää olla ensimmäinen merkittävä etu Ässille.
Tässä vaiheessa kautta Ässät on joukkueena parempi ja valmiimpi kuin IFK. Toki helsinkiläisillä on parempia yksilöitä, iso osa tosin yliarvostettuja, mutta paketti on vielä hivenen levällään. Ässien paketti on taas joukkuepelaamisen suhteen hyvinkin kasassa, mikä tule aiheuttamaan IFK:llekin ongelmia. Ennen kaikkea petopaitojen hyökkäyspäälle, josta ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta löydy tarpeeksi iskuvoimaa murtamaan porilaisten puolustuksen ja Scott Langkowin tekemä muuri. Koska nykyliiga on enemmän joukkuepelaamisen riemukulkua kuin yksilöiden juhlaa, tulee tuosta toinen merkittävä etu Ässille.
Joskus muinoin nämä seurat ovat tosiaan käyneet kiivaita kamppailuta, mutta viime vuosina on kuitenkin ollut hiljaisempaa. Yhtä kaikki, Ässät varmasti syttyy edelleen IFK:sta, mutta IFK ei ihan niin varmasti syty Ässistä. Kaikkihan nyt haluavat Stadin kingit kukistaa. Rämpijä-Ässien kaataminen tuskin taas on kaikkein motivoivin asia HIFK:lle. Hallikin vielä täyttynee ihan mukavasti ja siinä yksi lisäsytytys kotijoukkueelle. Vierasjoukkuetta taas maakuntamatkailu junttien pariin tuskin sen kummemin säväyttää. Eli motivaatiotekijöistä Ässät saanee kolmannen merkittävän edun.
Eiköhän noilla eduilla jo yksi yliarvostettu helsinkiläisseura kaadu. Tuottaneeko edes suurempia vaikeuksia. Joku 4-1 lienee realistinen veikkaus lopputulokseksi. Tuominen ja Bergeron vievät Ässät avauserässä kahden maalin johtoon. Toisessa erässä Söderholm kaventaa ylivoimalla, mutta Pöllänen kuittaa homman nopeasti läpiajosta. Ja kolmannessa erässä Korpisalo sinetöi loppulukemat tyhjiin. Siinä se.
Vauhdikas, räiskyvä, kiihkeä ja äänekäs ottelu olisi varmasti kaikkien mieleen. Toivottavasti sellainen nähdään, mutta hivenen epäilen. Ässät nyt ei vain ole kovin räiskyvä tai värikäs joukkue. Eikä välttämättä IFK:kaan. Joten kontrolloitu ja jopa tunteeton näytös lienee todennäköisempää. Jere sentään saanee yleisön taholta hieman huomiota osakseen ja saattaapa Isomäki innostua Ässiäkin vähän kannustamaan, mutta siinäpä ne suurimmat tunnelmapalat lienevät.
Mielenkiintoista tämä veljesseura-ajattelu. No, onhan näillä seuroilla yhteistä. Punainen väri ja molemmilla menneisyydestä kumpuava fyysisen joukkueen maine. Mutta kuitenkin, juuri kauempana veljeydestä porilaisen työväestön suosima Ässien jätkälauma ja helsinkiläisen paremman väen HIFK-snobit eivät voisi olla. Noin niin kuin alunperin. Mutta mikäs siinä, kivaahan se kai on, että veljeyttä ja sympatiaa on löytynyt näinä ankeina aikoina. Jättekul. Mutta se se vasta kivaa olisi jos IFK-kannattajat tuntisivat lähinä inhoa tai "vihaa" Ässiä kohtaan tämän nykyisen sympatiseeraamisen sijasta. Harmittaa jo valmiiksi, jos ja kun joutuu pelin jälkeen lukemaan IFK-kannattajien viestejä joiden sanoma on pääpiirteittään se, ettei oikeastaan edes harmita hävitä sympaattiselle veljesseuralle Ässille. Tai jotain muuta vastaavaa plaaplaaplaata.
Eikä ainakaan porilaisten pitäisi IFK:sta pitää. Oikeasti, niitä pitää dissata ja niiden voittamista pitää himoita.