Haluaisin käsitellä joukkueammattiurheilijan erityisasemaa vieläkin ilmassa olevassa murroksessa seura-ajattelun ja ammattiurheilija aseman välillä. Pelaaja, joka on yrityksen työntekijä, saa anteeksi asioita tunneperusteisin syin, aivan eri tavalla kuin normaalissa työelämässä. Tehtävän julkisuus saattaa tuoda hyvänolon/vallan tunnetta, joka usein saa salakavalasti paineensietokyvyn pettämään ja silloin koetaan asema muita ihmisiä/yrityksen työntekijöitä korkeammaksi, vaikka kysymys on asiantuntijaorganisaatiosta, korkeimmasta ammattitasosta. Muotoillaanko asia näin, että jos konsultille tai johtajalle maksetaan 50-130k euroa palkkaa, niin siinä on virheensieto aikalailla vähissä. Kun tämä suhteutetaan välille ammattiurheilija - asiantuntija, voidaan vetää johtopäätöksiä.
Olisikohan syy taaperrukseen ala-arvoinen kesäharjoittelu, todellakin. Kun katsoo Ässä-pelaajia niin nehän näyttävät keski-ikäisiltä puulaakijoukkueen markkinointipäällikköläskeiltä lähestulkoon jokainen. Perustreenaajat Kuparinen, Sammalkangas ja Nickerson ja pari muuta on pitänyt itsensä siinä kunnossa mitä ammattiurheilijalta edellytetäänkin.
Tuntuu käsittämättömältä että yrityksessä tehdään tälläisiä virheitä henkilöstön kanssa, ainuita paikkoja mihin ikä, sukupuoli ja ulkoiset tekijät ovat laillisesti oikeastaan ainoita töihin ottamisen kriteereitä, niin sitten niitä ei pidetä edes yllä vaan otetaan läskejä vanhoja ämmiä kolme ketjullista. Tasa-arvo tarkkailun aikana todettakoon että ed.m. lause on suureksi osaksi kielikuva liittyen miespuolisen urheilijan vastuuseen työstään ja ammattietiikkaan. Samalla se kuitenkin tekee selväksi että läski, nainen tai iältään yli 40 vuotias tai näiden kaikkien yhdistelmä omaa rajallisemmat mahdollisuudet pelata SM-Liigaa kuin oikea ammattiurheilija.
Kivenmäki ja Peltonen on molemmat ihan kuin uransa puoli vuotta sitten lopettaneita artojavanaisia ja jarikurreja, ruoka ja kalja on maistunut kahta kauheammin kun kulutus on loppunut lähes tyystin. Luulisi ammattiurheilijalta löytyvän sen verran oman arvon tuntoa että pitäisi itsensä ammattiurheilijana ainakin fyysisiltä edellytyksiltä, kun henkiselläkin puolella tuntuu olevan niin paljon tekemistä.
Marko Kivenmäki: Mikä luulee olevansa? Parempi kaveri kuin muut? Joo on taitava, mutta jos taidot ei realisoidu, niin jätkä on turha ei siinä sen kummempaa. Ammattipelaaja on sellainen joka pitää tasonsa tietyllä ajanjaksolla ja se realisoituu kun hänen tehtäväänsä soveltuvat mittarit niin näyttävät. Totuus on myös se että se jätkä on 3-5 vuoden päästä vakuutuspiiripäällikkö tai ulosottomies, mutta katteita nykyegolle ei enää olekaan. Ja palkka on se 1900e kuukaudessa niinkuin muillakin. Ryhdistäytyisi, aikuinen mies helvetti. 130 tuhatta vuodessa ei todellakaan ole sellainen palkka, etteikö sitä saisi jotkun muutkin tässä maassa ja se ei todellakaan tee kenestäkään yhtään sen parempaa tai huonompaa ihmistä.
Pasi Peltonen: Vaivaako ylimielisyys? Luulisi haluavan lopettavan uransa tasollaan, toivottavasti pääsee vielä tänä kautena tasolleen ja lopettaa uransa. Miehen kannattaa toivoa etteivät tulevat työnantajat muista hänen suhtautumistaan nykytyönantajaan, muuten voi tulla itku.
Jesse Joensuu: Kaverin kannattaisi pitää kiinni haaveistaan, jos antaa Porin kokoisessa kaupungissa ja Ässien kokoisessa joukkueessa otteen heltyä, niin nousujohteinen pelaajaura on taputeltu. Nöyryys ja kuri kunniaan tämän kaverin kohdalla niin saattaa hyvinkin pelata NHL:ssä, koska avuja ja kehittymispotentiaalia löytyy valtavasti... edelleen.
Jesse Jyrkkiö: Ei omena kauas puusta putoa, mutta riittävän kauas että voidaan sanoa että on tullut erittäin onnistunut ja modernisoitu uusintapainos. Pitäis ittensä nöyränä ja tavoitteet selkeänä mielessä herkeämättä, niin on paljon tulevaisuutta. Jos herpaantuu pariksikin kuukaudeksi, niin voi olla että kaverin hommat on siinä.
Toni Häppölä: Ymmärtääkseni sosiaalinen ja fiksu kaveri, jolla on vahvuuksia hiljaisena asenteen tuojana pukukoppipuolella. Pelaa tasollaan hölmöilyjä lukuunottamatta. Pitää kuitenkin kiinni ammattietiikasta ja tekee työn sopimuksen mukaisesti. Väsyy kuitenkin herkemmin kuin viime vuonna.
Tapio Sammalkangas: Nöyrä kaveri ja se näkyy kaukalossa. Tekee sen minkä pystyy, muut voivat auttaa hänestä paremman. Asenne on kohdallaan aina ja tasaisesti. Peliesitykset vaihtelevat.
Henrik Petre: Tuntuu ammattilaiselta, tekee pyyteettömästi sen mihin on palkattu. Peliesitykset vaihtelevat.
Matti Kuparinen: Esimerkillinen, toivottavasti myös joukkueen sisällä.
Nickerson: Ihailtavaa on ainakin voimakkaasti ulosannettu omistautuminen jääkiekkoilulle. On kuitenkin 22 vuotias nuorimies siinä missä ketä tahansa muukin, ei yhtään sen kummempi. Hänen pitää oppia ymmärtämään suositun pelaajan vastuu ja esimerkki niissä rajoissa mitä jääkiekkoiluun kuuluu. Menetti ison osan suoraselkäisyydestään ja mielen kovuudestaan pukukoppiepisodin myötä. Varusteet päällä katsojien kanssa huutelut ja kähinöinnin yritykset ovat siinä rajalla, mutta siviiliväkivalta ja raukkamainen sellainen palautti hänet etsikkoaikaan. Osaa pelata ja rakastaa lajia, mikä on, kuten sanoin, ihailtavaa. Mutta yksi tai kaksi huonoa asiaa voi tuhota kokonaisen positiivisen kavalkaadin. Keep yourself together off-the-ice, totally, Mr Nickerson.
Nick Kuiper: Ammattietiikka on verissä, työnteon ja jääkiekon pelaamisen suhteen oikeanlainen nöyryys, mitä nyt ei liika kansansuosio paljoa haittaa :) Ihan hyvä meininki, ei ole tähti, mutta yrittää tasollaan.
Pasi Saarela: Virkamies. Esimerkki että ammattiurheilussa noustuaan tietylle tasolle, pystyy pitämään sen ilman sen suurempia tunteita niin seuraa kuin työnantajaakaan kohtaan. Kunnioittaa sopimusta ja siihen liitettyjä odotuksia, lunastaen ne. Tästä kertoo 12 maalia divarijoukkueessa joka pelaa jostain syystä liigassa. Toivottavasti Saarela on ammattilainen myös muunakin työaikana, joukkueen sisällä, pukukopissa, en todellakaan osaa sanoa.
Marko Toivonen: Joillekin annetaan kauhalla, joillekin lusikalla. Ohjailtavissa, toivottavasti joku ohjaa oikein. Jokaisessa työyhteisössä on tietty määrä ihmisiä jotka ovat siellä paikatakseen tiettyä resurssitarvetta, Toivonen on Ässissä sellainen.
Markku Tähtinen: En osaa arvioida, pientä pikkusieluisuutta ehkä.
Foppa: Jotkut ovat lahjakkaita, jotkut voivat työnteolla saavuttaa tietyn tason missä tahansa asiassa. Jos unohtaa tai lopettaa työnteon asian suhteen, huomaa olevansa lahjaton ja kykenemätön toimimaan työnteolla saavutetulla tasolla. Ei siitä sen enempää. Uusi alku jos mahdollista, mutta nöyryys omien kykyjen suhteen tuli opittua kantapään kautta. Näin.
Marjamäki: Oppinut lisää kunnioitusta ja ammattimaisuutta lajia kohtaan. Voi olla masentavaa tulla ympäristöön, joka ei välttämättä ole kannustavin mahdollinen. Toivottavasti tekee Saarelat ja pitää kiinni omasta tasostaa hänelle sopivin mittarein mitattuna.
Heikkinen: Tuntuu ettei oikein vielä edes tiedä mitä on niskoitella tai tulla ylimieliseksi tai luovuttaa. Hyvä näin, jos säilyy henkisesti yhtä tasapainoisena niin toivon että se tulee näkymään hienona ja nousujohteisena urana.
Huhtala: Vähän hukassa välillä, saattaa olla että ympäristö masentaa kokematonta. Mutta toivottavasti pystyy pitämään itsensä kasassa.
Konttinen: Miten joku voi tippua lupauksesta kivireeksi noin nopeasti?
Noniin, jäi vielä joitakin. Mutta toivottavasti tämä aiheuttaa keskustelua ja parhaassa tapauksessa loppuvuoden kuntokauden, jos sillä voi pelastaa edes peliesityksiä jossei mahdollisuuksia playoffpaikkaan.
Ässistä pitäisi tehdä viimeiseltä kahdeltakymmeneltä kaudelta analyysi tekijöistä mitkä ovat kullakin kaudella olleet. Ja sitten katsoa lapulta että onko korrelaatiota tekijöissä mitalikausilla ja paskakausilla tai keskihyvillä kausilla. Jos esimerkiksi puheenjohtaja on ollut sama jokaisella paskakaudella, niin olisiko se merkki jostain?
Olisikohan syy taaperrukseen ala-arvoinen kesäharjoittelu, todellakin. Kun katsoo Ässä-pelaajia niin nehän näyttävät keski-ikäisiltä puulaakijoukkueen markkinointipäällikköläskeiltä lähestulkoon jokainen. Perustreenaajat Kuparinen, Sammalkangas ja Nickerson ja pari muuta on pitänyt itsensä siinä kunnossa mitä ammattiurheilijalta edellytetäänkin.
Tuntuu käsittämättömältä että yrityksessä tehdään tälläisiä virheitä henkilöstön kanssa, ainuita paikkoja mihin ikä, sukupuoli ja ulkoiset tekijät ovat laillisesti oikeastaan ainoita töihin ottamisen kriteereitä, niin sitten niitä ei pidetä edes yllä vaan otetaan läskejä vanhoja ämmiä kolme ketjullista. Tasa-arvo tarkkailun aikana todettakoon että ed.m. lause on suureksi osaksi kielikuva liittyen miespuolisen urheilijan vastuuseen työstään ja ammattietiikkaan. Samalla se kuitenkin tekee selväksi että läski, nainen tai iältään yli 40 vuotias tai näiden kaikkien yhdistelmä omaa rajallisemmat mahdollisuudet pelata SM-Liigaa kuin oikea ammattiurheilija.
Kivenmäki ja Peltonen on molemmat ihan kuin uransa puoli vuotta sitten lopettaneita artojavanaisia ja jarikurreja, ruoka ja kalja on maistunut kahta kauheammin kun kulutus on loppunut lähes tyystin. Luulisi ammattiurheilijalta löytyvän sen verran oman arvon tuntoa että pitäisi itsensä ammattiurheilijana ainakin fyysisiltä edellytyksiltä, kun henkiselläkin puolella tuntuu olevan niin paljon tekemistä.
Marko Kivenmäki: Mikä luulee olevansa? Parempi kaveri kuin muut? Joo on taitava, mutta jos taidot ei realisoidu, niin jätkä on turha ei siinä sen kummempaa. Ammattipelaaja on sellainen joka pitää tasonsa tietyllä ajanjaksolla ja se realisoituu kun hänen tehtäväänsä soveltuvat mittarit niin näyttävät. Totuus on myös se että se jätkä on 3-5 vuoden päästä vakuutuspiiripäällikkö tai ulosottomies, mutta katteita nykyegolle ei enää olekaan. Ja palkka on se 1900e kuukaudessa niinkuin muillakin. Ryhdistäytyisi, aikuinen mies helvetti. 130 tuhatta vuodessa ei todellakaan ole sellainen palkka, etteikö sitä saisi jotkun muutkin tässä maassa ja se ei todellakaan tee kenestäkään yhtään sen parempaa tai huonompaa ihmistä.
Pasi Peltonen: Vaivaako ylimielisyys? Luulisi haluavan lopettavan uransa tasollaan, toivottavasti pääsee vielä tänä kautena tasolleen ja lopettaa uransa. Miehen kannattaa toivoa etteivät tulevat työnantajat muista hänen suhtautumistaan nykytyönantajaan, muuten voi tulla itku.
Jesse Joensuu: Kaverin kannattaisi pitää kiinni haaveistaan, jos antaa Porin kokoisessa kaupungissa ja Ässien kokoisessa joukkueessa otteen heltyä, niin nousujohteinen pelaajaura on taputeltu. Nöyryys ja kuri kunniaan tämän kaverin kohdalla niin saattaa hyvinkin pelata NHL:ssä, koska avuja ja kehittymispotentiaalia löytyy valtavasti... edelleen.
Jesse Jyrkkiö: Ei omena kauas puusta putoa, mutta riittävän kauas että voidaan sanoa että on tullut erittäin onnistunut ja modernisoitu uusintapainos. Pitäis ittensä nöyränä ja tavoitteet selkeänä mielessä herkeämättä, niin on paljon tulevaisuutta. Jos herpaantuu pariksikin kuukaudeksi, niin voi olla että kaverin hommat on siinä.
Toni Häppölä: Ymmärtääkseni sosiaalinen ja fiksu kaveri, jolla on vahvuuksia hiljaisena asenteen tuojana pukukoppipuolella. Pelaa tasollaan hölmöilyjä lukuunottamatta. Pitää kuitenkin kiinni ammattietiikasta ja tekee työn sopimuksen mukaisesti. Väsyy kuitenkin herkemmin kuin viime vuonna.
Tapio Sammalkangas: Nöyrä kaveri ja se näkyy kaukalossa. Tekee sen minkä pystyy, muut voivat auttaa hänestä paremman. Asenne on kohdallaan aina ja tasaisesti. Peliesitykset vaihtelevat.
Henrik Petre: Tuntuu ammattilaiselta, tekee pyyteettömästi sen mihin on palkattu. Peliesitykset vaihtelevat.
Matti Kuparinen: Esimerkillinen, toivottavasti myös joukkueen sisällä.
Nickerson: Ihailtavaa on ainakin voimakkaasti ulosannettu omistautuminen jääkiekkoilulle. On kuitenkin 22 vuotias nuorimies siinä missä ketä tahansa muukin, ei yhtään sen kummempi. Hänen pitää oppia ymmärtämään suositun pelaajan vastuu ja esimerkki niissä rajoissa mitä jääkiekkoiluun kuuluu. Menetti ison osan suoraselkäisyydestään ja mielen kovuudestaan pukukoppiepisodin myötä. Varusteet päällä katsojien kanssa huutelut ja kähinöinnin yritykset ovat siinä rajalla, mutta siviiliväkivalta ja raukkamainen sellainen palautti hänet etsikkoaikaan. Osaa pelata ja rakastaa lajia, mikä on, kuten sanoin, ihailtavaa. Mutta yksi tai kaksi huonoa asiaa voi tuhota kokonaisen positiivisen kavalkaadin. Keep yourself together off-the-ice, totally, Mr Nickerson.
Nick Kuiper: Ammattietiikka on verissä, työnteon ja jääkiekon pelaamisen suhteen oikeanlainen nöyryys, mitä nyt ei liika kansansuosio paljoa haittaa :) Ihan hyvä meininki, ei ole tähti, mutta yrittää tasollaan.
Pasi Saarela: Virkamies. Esimerkki että ammattiurheilussa noustuaan tietylle tasolle, pystyy pitämään sen ilman sen suurempia tunteita niin seuraa kuin työnantajaakaan kohtaan. Kunnioittaa sopimusta ja siihen liitettyjä odotuksia, lunastaen ne. Tästä kertoo 12 maalia divarijoukkueessa joka pelaa jostain syystä liigassa. Toivottavasti Saarela on ammattilainen myös muunakin työaikana, joukkueen sisällä, pukukopissa, en todellakaan osaa sanoa.
Marko Toivonen: Joillekin annetaan kauhalla, joillekin lusikalla. Ohjailtavissa, toivottavasti joku ohjaa oikein. Jokaisessa työyhteisössä on tietty määrä ihmisiä jotka ovat siellä paikatakseen tiettyä resurssitarvetta, Toivonen on Ässissä sellainen.
Markku Tähtinen: En osaa arvioida, pientä pikkusieluisuutta ehkä.
Foppa: Jotkut ovat lahjakkaita, jotkut voivat työnteolla saavuttaa tietyn tason missä tahansa asiassa. Jos unohtaa tai lopettaa työnteon asian suhteen, huomaa olevansa lahjaton ja kykenemätön toimimaan työnteolla saavutetulla tasolla. Ei siitä sen enempää. Uusi alku jos mahdollista, mutta nöyryys omien kykyjen suhteen tuli opittua kantapään kautta. Näin.
Marjamäki: Oppinut lisää kunnioitusta ja ammattimaisuutta lajia kohtaan. Voi olla masentavaa tulla ympäristöön, joka ei välttämättä ole kannustavin mahdollinen. Toivottavasti tekee Saarelat ja pitää kiinni omasta tasostaa hänelle sopivin mittarein mitattuna.
Heikkinen: Tuntuu ettei oikein vielä edes tiedä mitä on niskoitella tai tulla ylimieliseksi tai luovuttaa. Hyvä näin, jos säilyy henkisesti yhtä tasapainoisena niin toivon että se tulee näkymään hienona ja nousujohteisena urana.
Huhtala: Vähän hukassa välillä, saattaa olla että ympäristö masentaa kokematonta. Mutta toivottavasti pystyy pitämään itsensä kasassa.
Konttinen: Miten joku voi tippua lupauksesta kivireeksi noin nopeasti?
Noniin, jäi vielä joitakin. Mutta toivottavasti tämä aiheuttaa keskustelua ja parhaassa tapauksessa loppuvuoden kuntokauden, jos sillä voi pelastaa edes peliesityksiä jossei mahdollisuuksia playoffpaikkaan.
Ässistä pitäisi tehdä viimeiseltä kahdeltakymmeneltä kaudelta analyysi tekijöistä mitkä ovat kullakin kaudella olleet. Ja sitten katsoa lapulta että onko korrelaatiota tekijöissä mitalikausilla ja paskakausilla tai keskihyvillä kausilla. Jos esimerkiksi puheenjohtaja on ollut sama jokaisella paskakaudella, niin olisiko se merkki jostain?