Sanotaan, että suomalaiset ovat kateellista kansaa. Voi olla, joskin epäilen, että kansat maankolkasta riippumatta ovat suunnilleen yhtä kateellisia.
Kateellisuuteen vetoaminen sen sijaan ärsyttää. Hyvin usein jotain kritisoidessaan saa kuulla kritiikin kumpuavan kateellisuudesta. Tuollaisessa tilanteessa ei voi tehdä juuri mitään, koska oman tunnemaailman todistaminen on mahdotonta. Tilanteessa voi joko aloittaa loppumattoman kiistelyn tai vaihtoehtoisesti vetäytyä. Kateusargumenttia ei voi mitenkään kumota.
Kateellisuuteen on erityisen turha vedota silloin, kun kritiikillä on perusteltu sisältö. Näissä tapauksissa huomio pitäisi keskittää kritiikin sisältöön eikä ihmiseen.
Lisäksi kateellisuus usein sekoitetaan oikeudenmukaisuudentuntoon, joka on eri tunne kuin kateus. Kateus jäytää ja syö ihmistä sisältä, kun taas oikeudenmukaisuudentunto kehittää yhteisöä ja yhteistyötä.
Kateellisuuteen vetoaminen sen sijaan ärsyttää. Hyvin usein jotain kritisoidessaan saa kuulla kritiikin kumpuavan kateellisuudesta. Tuollaisessa tilanteessa ei voi tehdä juuri mitään, koska oman tunnemaailman todistaminen on mahdotonta. Tilanteessa voi joko aloittaa loppumattoman kiistelyn tai vaihtoehtoisesti vetäytyä. Kateusargumenttia ei voi mitenkään kumota.
Kateellisuuteen on erityisen turha vedota silloin, kun kritiikillä on perusteltu sisältö. Näissä tapauksissa huomio pitäisi keskittää kritiikin sisältöön eikä ihmiseen.
Lisäksi kateellisuus usein sekoitetaan oikeudenmukaisuudentuntoon, joka on eri tunne kuin kateus. Kateus jäytää ja syö ihmistä sisältä, kun taas oikeudenmukaisuudentunto kehittää yhteisöä ja yhteistyötä.